Ef. 1: 17-23 (6. su pääisiäisestä, 3.vsk. 2.lk)

Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet,

Jumala on pater tes doxes, mikä vie ajatukset kirkkauden (kabod/doxa) välityksellä Raamatun esteettiseen ulottuvuuteen. Samaan viittaa myös apokalypsis, "näkeminen" eli kirjaimellisesti ilmestys. Se merkitsee asioiden todellisen luonnon paljastumista. Pyhä Henki on itse antanut ilmestyksen Paavalille (Ef. 3:3, vrt Gal. 1:12 "Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.")

ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa.

Huomaa, että Paavali kirjoittaa "tunnustaville kristityille" toivovansa, että he oppisivat tuntemaan Jumalan! Sisäiset silmät ovat sydämen tai ymmärryksen silmät ja ilmestyksen sisältönä on "hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään." Sana megethos "mittaamattoman suuri" on vain tässä kohtaa UT:ssa. Ilmestys ei ole siis tietoa Jumalan metafyysisistä ominaisuuksista, vaan hänen voimastaan näissä törpöissä, joita en tahdo kestää. Tätä ei ole helppo nähdä, ja siksi Paavali rukoileekin sen paljastumista meille.

Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa.

"Valta" on arkhe, alku; "voima" on exousia, jolla on myös oikeuden ja vallankäytön merkitys; "Mahti" dynamis, merkitköön raakaa voimaa; "herruus" kyriotes, tarkoittaa henkivaltoja.
Mitä voimia ja valtoja ikinä päähäsi pälkähtääkään - Kristus on kaikkea niitä suurempi. "Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaisssa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten." (Kol. 1:16) Tähän samaan voimaan, joka herätti Kristuksen - ja loi maailman - usko yhdistää meidät.

Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.

Voisiko ensimmäisen lauseen kääntää "antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalleen?" Joka tapauksessa tässä selvästi kerrotaan, että Kristuksen herruus ei rajoitu kirkkoon - samalla kun siinä sanotaan kirkon merkityksestä jotain sellaista jota kukaan ei ole uskaltanut ajatella loppuun asti. Kristuksen ristintie oli tie täyteyteen: "Hän joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan." (Ef. 4:10) vrt. "Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra." (Jer. 23:24) "Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi. Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää." (Kol 2:9-10) Tästä seuraa myös koko luomakunnan kirkkaus ja kunnia, sillä "Herran on maa ja sen täyteys" (ks. 1.Kor 10:26) Kieliopillisesti on monitulkintaista, onko se joka kaiken kaikessa täyttää Kristus vai seurakunta.

Joh 14:8-17 (Helluntaiaatto, evankeliumi)

Thomas Merton vihjaa, että lähettäessään Poikansa ja sen seurauksena Henkensä Jumalalla ei missään vaiheessa ollut b-suunnitelmaa. Välttämättömyyden ja kontingenssin ajatukset kohtaavat rajansa Jumalassa. Tietenkään Jumalan ei ollut "pakko" pelastaa maailmaa Kristuksessa - yhtä vähän kuin hänen oli "pakko" luoda maailma. Silti - ja siksi - on järisyttävää lukea seuraavat rivit Mertonin päiväkirjasta. Niiden taustalla on myös Fil.2 ja Joh.12:45:
"Yhden asian Kristus on sanonut: 'Joka näkee minut, näkee myös Isän'. Kun Jumala tyhjensi itsensä tullakseen maailmaan, hän ei pitänyt todellista olemustaan varalla, tallessa jossakin, ja tuonut ilmi vain jonkinlaisen itsensä varjon tai symbolin. Hän tyhjensi itsensä ja on kokonaan Kristuksessa. Kristus ei ole vain Jumalan pikkusormen pää, joka liikuttaa maailmaa, joka voi helposti vetäytyä, jota mikään ei voi koskaan uhata, joka ei oikeastaan ota koskaan mitään riskejä. Tullessaan ihmiseksi Jumala on toiminut täydestä ja antanut itsensä täydesti, jaottomasti. Hän on tullut, ei vain yhdeksi meistä, vaan omaksi itseksemme."

1.Moos. 8:1-11(pääsiäisyö)

 Tarina toivosta väkivallan ja ympäristötuhon maailmassa

syyskuun 11.päivänä vuonna 2001 terroristien ohjaamat matkustajakoneet lensivät päin New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneja, pilvenpiirtäjiä, jotka hallitsivat Manhattanin katukuvaa ja jotka on ikuistettu moniin sarjafilmeihin ja elokuviin. 9/11 tuli symboliksi alkavan vuosituhannen pelolle ja ahdistukselle. Terrori-iskut ja sodat ovat leimanneet maailmaamme siitä lähtien.
Tuohon synkkään päivään ja käsittämättömään tekoon liittyy myös kertomus toivosta ja luonnon uskomattomasta kyvystä selviytyä. 

Muutama kuukausi terrori-iskun jälkeen eräs raivaustyöntekijä löysi tapahtumapaikalta, kraaterista joka tunnettiin nimellä Ground Zero, kiinanpäärynäpuun. Kaikki, mitä siitä oli jäljellä, oli mustaksi hiltynyt rungonpuolikas ja murskaantuneet juuret. Koko rungossa oli vain yksi elävä oksa. Puuta oltiin jo viemässä kaatopaikalle, mutta sen löytänyt nuori nainen pyysi, että puulle annettaisiin vielä mahdollisuus. Niinpä se vietiin hoidettavaksi Bronxin taimitarhaan. Tuon pahasti vaurioituneen puun henkiin herättäminen ei ollut mikään helppo tehtävä ja sen selviäminen oli epävarmaa. Mutta loppujen lopuksi se toipui. Ja kun se oli taas tarpeeksi vahva, se palautettiin istutettavaksi entiselle tontilleen 9/11 Memorial&Museum -kompleksiin. Keväällä sen oksat ovat valkeina kukista. Ihmiset tuntevat sen tarinan. He katselevat sitä ja pyyhkivät kyyneleitään. Se on luonnon resilienssin todellinen symboli – ja muistutus myös kaikesta siitä, mitä menetettiin yli 20 vuotta sitten. Puu tunnetaan nimellä the Survivor Tree – selviytyjäpuu. 

Erään toisen puun tarina on myös kertomisen arvoinen. Nagasakin kaupunkiin pudotettiin vuonna 1945 atomipommi, joka aiheutti kaupungissa absoluuttista tuhoa. Ydinräjähdyksen aikaansaama tulipallo oli synnyttänyt auringon lämpötilaa vastaavan lämmön – miljoonia asteita. Se teki ympäristöstä kuun maiseman, josta tutkijat sanoivat, ettei siellä kasvaisi vuosikymmeniin mitään. Mutta ihmeellisellä tavalla kaksi 500 vuoden ikäistä kamferipuuta oli jäänyt henkiin. Niistä oli jäljellä vain alaosat, ja niistäkin useimmat oksat olivat repeytyneet irti. Ruhjoutuneissa puissa ei ollut ainuttakaan lehteä. Mutta ne olivat elossa. Tänä päivänä toinen näistä puista on suurikokoinen puu. Sen paksussa rungossa on murtumia ja rakoja, joista sen voi nähdä olevan täysin musta sisältä. Silti joka kevät tuohon puuhun puhkeavat uudet lehdet. Monet japanilaiset pitävät puuta pyhänä muistomerkkinä rauhalle ja henkiinjäämiselle.

Kun koemme ilmastoahdistusta ja alamme vaipua epätoivoon sen suhteen, onko mitään enää tehtävissä, luonnon resilienssi, ihmeellinen kyky uudistua, antaa meille toivoa. Se ei yksin riitä, jos jatkamme piittaamatonta käytöstämme luontoa kohtaan,  mutta se on meidän liittolaisemme, kun haluamme suojella elämää.

Vielä yksi tarina New Yorkin selviytyjäpuusta: Jane Goodall, joka on omistanut elämänsä luonnonsuojelusta ja toivosta kertomiselle, kertoo, miten hän oli joku aika sitten katsomassa, kun selviytyjäpuun kukkien lehdet putoilivat maahan. Silloin hän näki pienen linnunpesän puussa. Siellä emolinnut ruokkivat poikasiaan, jotta ne kasvaisivat ja lentäisivät maailmaan. Ihmiset katselivat ihmeissään linnunpesää, joka oli rakennettu keskelle tuhon ja väkivallan muistomerkkiä. The Survivor Tree, joka oli pelastettu kuolemasta, ei ollut vain kasvattanut uusia lehtiä, vaan hoivasi myös toisten elämää.
(lähde. Jane Goodall – Douglas Abrams – Gail Hudson: Kirja toivosta. Docendo 2022)

2.Moos. 17:8-13 (5. su pääsiäisestä, 3.vsk 1.lk)

 Kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hänen käsiään kummaltakin puolen, niin että hän jaksoi pitää niitä ylhäällä auringonlaskuun saakka.

Gregorius Suuri tulkitsee tätä kohtaa Evankeliumisaarnassaan n:o 33 seuraavaan tapaan: 

"Laissa kerrotaan, että kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hänen käsiään. Mooses istuu kivellä, koska lailla on sijansa kirkossa. Mutta lain kädet ovat painavat, sillä se ei kärsi syntisiä laupiaasti, vaan uhkaa heitä ankaralla tuomiolla. Aaron tarkoittaa tässä voiman, Hur puolestaan tulen vuorta. Voiman vuori viittaa Vapahtajaamme. Profeetta Jesaja kirjoittaa: 'Herran pyhäkön vuori seisoo ylimpänä vuorista.' Tuli puolestaan viittaa Pyhään Henkeen, josta Vapahtaja itse sanoo: 'Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle." Samalla tavalla kuin Aaron ja Hur kannattelivat Mooseksen painavia käsiä ja siten kevensivät niitä, Jumalan ja ihmisen välimies tuli Pyhän Hengen tulen kanssa ja teki lain käskyistä (jotka olivat inhimillisesti ajatellen sietämättömän raskaat) siedettäviä, osoittamalla niiden hengellisen merkityksen. Hän tekee Mooseksen kädet keveiksi muuttamalla lain käskyjen painon syntien tunnustamisen voimaksi. Meille, jotka tätä voimaa saamme, hän lupaa armoa, vakuuttaessaan profeetan suulla: 'En minä tahdo, että jumalaton kuolee, vaan että hän kääntyy ja saa elää.'”

Gregorius esittää hätkähdyttävän kertomuksen siitä, miten Jumala rakkaudessaan rikkoo jopa omaa sanaansa vastaan:

"Kaikille meille syntisille hän sanoo niin kuin hän sanoi Israelille: 'Jos mies on ottanut eron vaimostaan, ja tämä on sen jälkeen naimisissa toisen kanssa, ei mies enää saa ottaa häntä vaimokseen.' Eikö tuo nainen ole silloin saastainen?  Jeremian kautta hän sanoo:'Sinä olet pettänyt minua monien rakastajien kanssa. Sinäkö siis saisit palata minun luokseni, sanoo Herra.' Herra antoi meille vertauksen petollisesta vaimosta. Hän kertoo, että mies ei tuollaisen haureuden jälkeen voi enää ottaa häntä vaimokseen. Mutta hän itse kumoaa kertomansa vertauksen armahtavaisuudessaan, kun hän sanoo, ettei avion rikkonutta vaimoa voi kukaan enää ottaa vaimokseen, ja kuitenkin hän itse odottaa meitä haureellisia sieluja luokseen! Ajatelkaa, veljet, miten väkevä asia armo on. Hän sanoo, ettei noin saa tehdä, ja sitten hän tekee itse niin, kaikkien tapojen vastaisesti. Katsokaa: hän itse kutsuu niitä, joita hän julistaa saastaisiksi – syleilläkseen heitä! Hän etsii niitä, joiden hän sanoo hylänneen hänet."

Minua viehättää myös kertomus siitä, miten eräs Raamatun lukija luki väärin, että "Aamor ja Huumor kannattelivat Mooseksen käsiä". Rakkaus ja huumori. Siinä mainiot raamatuntulkinnan neuvot.

Joh. 15:12-15 (4. su pääsiäisestä, 3.vsk ev)

Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.

"Uusi käsky", jonka Jeesus antaa, paljastuu vähitellen Johanneksen evankeliumissa. Ensin 13:35 "Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne", sitten tässä. Gerd Theissenin mielestä tämä on tärkein kohta koko evankeliumissa. Aiemmin Jeesus on kyllä sanonut, että hän sanoo sen mitä on Isältä kuullut, mutta hän ei sano mitä hän on kuullut. Vain tässä kohtaa Jeesus eksplisiittisesti sanoo, että hän on nyt sanonut kaiken mitä hän on Isältä kuullut.
Rakkauden käsky kertoo siis kainen - todella  kaiken - mitä Jeesuksella on Isältä sanottavana. Koko Johanneksen evankeliumin tarkoitus on tuoda rakkauden käsky taivaasta maahan. Siten kaikki edeltävä ilmoitus tulee suhteelliseksi. Palvelijoista on tullut ystäviä, sillä ystävien kesken ei ole salaisuuksia.
Antti Kylliäinen tulkitsee Jeesuksen sanoja "te olette ystäviäni kun teette sen minkä käsken teidän tehdä" niin, että tällainen kaveri on aika epämiellyttävä.  Olette ystäväni jos teette niin kuin sanon. Kieltämättä keneltä tahansa paitsi Jeesukselta huono veto. Hän on kuitenkin se, joka myös sanoo että Isä antaa kaiken mitä hänen nimessään pyydämme.
Rakkaus on siis kristinuskon ydin. Eikö se ole sanoma rististä? On.
Ristin evankeliumi on siellä ihan keskellä: suurempaa rakkautta ei ole. Älä etsi ristiä suurempaa todistusta Jumalan rakkaudesta. Sitä suurempaa ei ole.