2. Moos.3: 9-15 (Kirkastussunn. 2.vsk 1.lk)

Elämänsä loppupuolella sosiologian professori Antti Eskola omistautui uskonnon pohtimiselle. Jumalan sanat Moosekselle "Minä olen se joka olen" sai hänet pohtimaan näin:

Minulle tämä on yksi Raamatun ydinkertomuksista. Sitä voi tulkita eri tavoin, mutta omassa etsinnässäni seuraan yksinkertaista sosiaalipsykologista tulkintaa. Sen mukaan ihmisten maailmassa nimeä tarvitaan, jotta voisimme erottaa yhden henkilön toisesta sekä tarvittaessa kutsua häntä tällä erityisellä nimellä.
Jumalaa ei tarvitse erottaa muista jumalista, koska sellaisia ei yksijumalaisessa uskonmaailmassa ole. Hän ei myöskään tarvitse nimeä, jotta voisimme kutsua häntä, sillä hän on läsnä kutsumattakin. Nämä tiedot Jumala välittää Moosekselle. Kun ahdistuksissani luen vastauksen, se lohduttaa minua Jumalan vakuutuksena ja lupauksena: "Minä olen se, joka olen sinun kanssasi, olen läsnä nytkin ja olen aina oleva." Vahvistusta ja vertaistukea saan Paavali-nimiseltä kanssakulkijalta, jonka kuulen sanovan: Usko pois, Jumala ei todellakaan ole kaukana meistä, "hänessä me elämme, liikumme ja olemme".

Kirkon opit ovat tämän rinnalla toisarvoisia. Niistä voi riidellä, Paavalinkin kanssa, niin kuin kristillisten kirkkojen piirissä on aina tehty, mutta ei Jumalaa sillä opi tuntemaan, että opettelee ulkoa kirkon hyväksymiä sanallisia litanioita. Jumalan henkilökohtainen tunteminen kasvaa jos on kasvaakseen arkielämän kokemuksissa. Parhaiten koemme tämän kasvun hetkittäin vahvistuvana uskona ja ymmärryksenä, että Jumala on läsnä aina, samana ja siinä mielessä turvallisena. Uskosta erillään, emotionaalisesti, Jumalan läsnäolo voi ilmetä meidän omasta elämäntilanteestamme riippuvana tuntemuksena Jumalasta milloin lempeänä, milloin ankarana, milloin hyväksyvänä ja milloin hylkäävänä. Ajattelen, että vaihteleva kokemus Jumalasta on psykologiaa, Jumalan läsnäolon kokemus jotain sen ylittävää.

On tilanteita, joissa Jumalan läsnäolo tuntuu kirkkaimmin poissaolona: Jumala "loistaa poissaolollaan", kuten sanotaan. Erityisen dramaattisen muodon tämä saa Matteuksen kertomuksessa Jeesuksen kuolemasta. Siinä ristille naulittu Jeesus huutaa tuskissaan "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Juuri psykologinen hylätyksi tulemisen tunne eli Jumalan koettu poissaolo tuo uskon Jumalan todelliseen olemassaoloon esiin niin vahvasti.
(Vaikka en niin kuin kirkko opettaa, 2013, 113-115)

Luuk. 6:27-31 (7. su helluntaista, 3.vsk ev)

KULTAINEN SÄÄNTÖ ERI USKONNOISSA

Juutalaisuus
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (3. Moos. 19:18)

Islam
Kukaan teistä ei ole uskova, ennen kuin hän rakastaa lähimmäistään yhtä paljon kuin itseään. (An-Nanawin 40. hadith, 13)

Konfutselaisuus
Tsekung kysyi: "Onko olemassa yhtä sanaa, jonka voisin ottaa elämänohjeekseni?"
Kungfutse vastasi: "Sana on SHU, vastavuoroisuus: Älä tee toisille sitä, mitä et tahtoisi heidän tekevän itsellesi." (Keskustelut 15,23)

Buddhalaisuus
Älä loukkaa toisia sillä, mikä tuottaa tuskaa itsellesi. (Udana 5,18)

Baha'ilaisuus
Älkää toivoko kenellekään asioita, joita ette toivoisi itsellenne. (Poimintoja Baha'u'llahin kirjoituksista 66)

Hindulaisuus
Älä koskaan tee toisille sitä, mikä kiduttaisi itseäsi. (Pachatantra 3, 104)

Sikhiliäisyys
Kohtele toisia niin kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan (Adi Granth)

Taolaisuus
Pidä lähimmäisesi saavutusta omana saavutuksenasi ja hänen tappiotaan omana tappionasi. (T'ai Shang Kan Ying P'ien)

Zarathustralaisuus
Vain se ihminen on hyvä, joka ei tee toiselle sitä, mikä ei ole hänelle itselleen hyväksi (Dadistan - i - Dinik)

Joh. 8: 2-11 (5. su helluntaista, 2. vsk ev)

Minulla on sillä tavalla henkilökohtainen suhde tähän tekstiin, että elämäni ensimmäinen saarna teologian ylioppilaana on pidetty tästä.

Gyllenberg antaa ymmärtää, että tämä synoptista tyyliä edustava perikooppi, joka ei ole kuulunut alkuperäiseen Johanneksen evankeliumiin, olisi ollut jotenkin "sopimaton." Onko kyse siitä, että seksuaalisuus on ollut kristityille vaikea asia aina. Kristittyjen oli kuitenkin pakko ottaa tämä UT:iin, sillä se oli mitä ilmeisimmin aito Jeesuksen sana.

Naisnäkökulmasta mietityttäisi tietysti se, missä oli se naisen rikoskumppani? ehkä Jeesuksen vastaus "se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä" osoittaa juuri tähän patriarkaalisen yhteiskunnan sokeaan kohtaan. Feministiluentaa Jeesuksella? No miksei, tulkitsihan hän avioero-oikeuttakin naisen oikeuksien kannalta (Mark. 10:2-12).

"Joka teistä ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Tuon keksit kyllä, Jeesus, omasta päästäsi. Eihän se niin mene! Ensinnäkään nyt ei ole kysymys syyttäjistä, vaan avionrikkojasta, joka on jäänyt kiinni itse teossa. Sitä paitsi, Mooseksen laissa käsketään, että vaikka epäjumalan palvelemiseen houkutteleva ihminen olisi oma lapsesi, puolisosi tai paras ystäväsi, älä anna läheisten suhteiden vaikuttaa tuomioon: heitä sinä ensimmäinen kivi, ja muut seuratkoot sinua (5. Moos.15:7-11). Ja nyt Jeesus näyttää opettavan, ettei meistä kenestäkään ole heittämään sitä ensimmäistä kiveä! 

Johannes Siinailainen opettaa, että älä tuomitse toista edes siitä, mitä silmäsi näkevät, sillä silmäsikin voivat pettää. 

Ja vaikka näkisit synnintekijän kuoleman hetkellä, älä tuomitse silloinkaan, sillä me emme tunne Jumalan tuomioita.

Tähti loistaa (Loppiainen)

 Astukaamme eteenpäin elämän seikkailumatkalla kohti Jumalaa! Juostaan! Unohdetaan kaikki, mikä on jäänyt taa! Tulevaisuus on meidän edessämme. Kaikki elämän mahdollisuudet ovat yhä avoinna, sillä me voimme edelleen löytää Jumalan, löytää enemmän. Sille, joka rientää kohtaamaan Jumalan, merkityksettömyys on mennyttä: Jumalan pieninkin todellisuus on suurempi kuin rohkeimmat kuvitelmamme. Jumala on ikuinen nuoruus, eikä hänen maassaan vallitse luovuttaminen. 

Me kuljemme erämaassa. Sydän, älä säikähdä nähdessäsi ihmisiä, jotka painuvat kumaraan pelkojensa alla ja kulkevat eteenpäin nähtävästi vailla päämäärää. Älä vaivu epätoivoon. Tähti on olemassa ja se loistaa. Pyhät kirjoitukset kertovat, mistä Pelastajan voi löytää. Palava levottomuus ajaa meitä eteenpäin. Puhu itsellesi: eikö tähti loista hiljaa sydämesi taivaalla? Se on ehkä pieni, se on ehkä kaukana - mutta se on olemassa! Ja se näyttää pieneltä vain siksi, että sinulla on vielä matkaa edessäsi. Se on kaukana, koska sinut on katsottu arvolliseksi tähän äärettömän pitkään matkaan. Mutta tähti on olemassa! Myös sisäisen ihmisesi kaipaus vapauteen, hyvyyteen ja onneen, jopa heikkoutesi ja syntisyytesi katuminen - nämäkin ovat tähtiä! Miksi siis itse työnnät pilviä tähtesi eteen (pahantuulisuuden, pettymyksen, katkeruuden, kieltämisen, ironisuuden tai luovuttamisen pilviä), vain siksi että sinun unelmasi tai kuvitelmasi eivät ole toteutuneet?

(Karl Rahner: Prayers and Meditations. Ed. J. Griffiths)

Room. 4:1-8 (4. sunn. helluntaista 2.vsk 2.lk)

Kristus on läsnä myös siinä uskossa, jossa häntä ei mainita nimeltä

 Württembergin reformaattori Johannes Brenz (1499-1570) kiinnitti Roomalaiskirjeen luennossaan 1538 huomiota siihen, että kun Raamattu kertoo, että Abraham uskoi Jumalan lupaukseen ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi, siinä ei mainita Kristusta nimeltä. Onko siis olemassa vanhurskautta ilman Kristusta? Ei tietenkään, sanoi Brenz. Ilman Kristusta et löydä vanhurskauden häivääkään, et pienintä kipinää. "On huomattava, että aina kun puhutaan todellisesta uskonvanhurkaudesta tai Jumalan armosta tai laupeudesta, vaikka Kristuksen nimeä ei ääneen mainittaisikaan, Pyhä Henki tarkoittaa siinä aina Kristusta. Jumalalla ei ole armoa eikä laupeutta muuten kuin Kristuksessa ja Kristuksen tähden." 

Kun esimerkiksi Daavid rukoilee: "Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi"(Ps. 51:3), siinä ei tosiaankaan mainita Kristusta nimeltä. [Me tiedämme, ettei voisi mainitakaan, mutta 1500-luvun eksegetiikka ei ollut yhtä historiatietoista]. Mutta koska Jumala ei ole armollinen muuten kuin Kristuksessa, Pyhä Henki sisällyttää tähän Kristuksen. Samoin kun Daniel rukoilee: "Sammukoon sinun vihasi ja suuttumuksesi Jerusalemia, omaa kaupunkiasi ja pyhää vuortasi kohtaan!" (Dan. 9:19), Kristusta ei mainita, mutta koska Jumalan viha ei väisty yltämme muutoin kuin Kristuksen tähden, Pyhä Henki tarkoittaa tässä Kristusta. Ja kun publikaani rukoilee: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen" ja lähtee kotiinsa vanhurskaana (Lk. 18:13-14), ei siinäkään mainita, että hän olisi uskonut Jeesukseen Kristukseen. Mutta on selvää, että Kristus on rukouksessa mukana, koska hänen ulkopuolellaan ei ole vanhurskautta. Keskellä reformaation polemiikkia Brenz myöntää, että paavillisen pimeydenkin aikana ne, jotka todellisessa uskossa rukoilivat Jumalaa, pelastuivat, vaikka eivät kyenneetkään ilmaisemaan uskoaan sillä kirkkaalla tavalla, joka nyt on tullut julki. 

Abrahamille luvattu jälkeläisten paljous tarkoittaa siis itse asiassa sitä, että Jumala on hänelle armollinen Kristuksen tähden. Erikoinen luenta nykyaikaisen eksegeesin valossa. Mutta samalla ajatuksessa on huikeaa avarakatseisuutta. On lupa ajatella, etta Kristus on läsnä myös siinä rukouksessa, jossa häntä ei nimeltä mainita! Ihminen voi rukoilla Kristusta salassa, tietämättä sitä itsekään.