Elämänsä loppupuolella sosiologian professori Antti Eskola omistautui uskonnon pohtimiselle. Jumalan sanat Moosekselle "Minä olen se joka olen" sai hänet pohtimaan näin:
Minulle tämä on yksi Raamatun ydinkertomuksista. Sitä voi tulkita eri tavoin, mutta omassa etsinnässäni seuraan yksinkertaista sosiaalipsykologista tulkintaa. Sen mukaan ihmisten maailmassa nimeä tarvitaan, jotta voisimme erottaa yhden henkilön toisesta sekä tarvittaessa kutsua häntä tällä erityisellä nimellä.
Jumalaa ei tarvitse erottaa muista jumalista, koska sellaisia ei yksijumalaisessa uskonmaailmassa ole. Hän ei myöskään tarvitse nimeä, jotta voisimme kutsua häntä, sillä hän on läsnä kutsumattakin. Nämä tiedot Jumala välittää Moosekselle. Kun ahdistuksissani luen vastauksen, se lohduttaa minua Jumalan vakuutuksena ja lupauksena: "Minä olen se, joka olen sinun kanssasi, olen läsnä nytkin ja olen aina oleva." Vahvistusta ja vertaistukea saan Paavali-nimiseltä kanssakulkijalta, jonka kuulen sanovan: Usko pois, Jumala ei todellakaan ole kaukana meistä, "hänessä me elämme, liikumme ja olemme".
Kirkon opit ovat tämän rinnalla toisarvoisia. Niistä voi riidellä, Paavalinkin kanssa, niin kuin kristillisten kirkkojen piirissä on aina tehty, mutta ei Jumalaa sillä opi tuntemaan, että opettelee ulkoa kirkon hyväksymiä sanallisia litanioita. Jumalan henkilökohtainen tunteminen kasvaa jos on kasvaakseen arkielämän kokemuksissa. Parhaiten koemme tämän kasvun hetkittäin vahvistuvana uskona ja ymmärryksenä, että Jumala on läsnä aina, samana ja siinä mielessä turvallisena. Uskosta erillään, emotionaalisesti, Jumalan läsnäolo voi ilmetä meidän omasta elämäntilanteestamme riippuvana tuntemuksena Jumalasta milloin lempeänä, milloin ankarana, milloin hyväksyvänä ja milloin hylkäävänä. Ajattelen, että vaihteleva kokemus Jumalasta on psykologiaa, Jumalan läsnäolon kokemus jotain sen ylittävää.
On tilanteita, joissa Jumalan läsnäolo tuntuu kirkkaimmin poissaolona: Jumala "loistaa poissaolollaan", kuten sanotaan. Erityisen dramaattisen muodon tämä saa Matteuksen kertomuksessa Jeesuksen kuolemasta. Siinä ristille naulittu Jeesus huutaa tuskissaan "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Juuri psykologinen hylätyksi tulemisen tunne eli Jumalan koettu poissaolo tuo uskon Jumalan todelliseen olemassaoloon esiin niin vahvasti.
(Vaikka en niin kuin kirkko opettaa, 2013, 113-115)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti