"Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta."
Kun minulle kerrotaan, että Jumala tuo esiin sydämeni salaisimmat ajatukset, pelkään, mitä hän löytää sieltä. Turhanpäiväisyyttä, itsekkyyttä, järjettömiä pelkoja ja hävettäviä himoja. "Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka", sanoo vanha psalmin käännös. Sen kuullessani piinaan itseäni ja yritän ottaa selvää, mikä minussa on kaikkein todellisinta: ihanteeni vai lankeemukseni. Entä jos Jumala tunnistaakin minussa ennen kaikkea kuvansa, sen hiipuvan liekin, kaipauksen Hänen puoleensa, jota en väärillä valinnoillanikaan ole saanut tukahdutettua? Suitsevaa kynttilän sydäntä hän ei sammuta.
"Miten vähän oikeastaan tiedämme ihmiselämästä. Omastamme. Tuomita meidät niin sanottujen tekojemme mukaan on yhtä turhaa kuin tuomita meidät unelmiemme mukaan. Vapahtaja käyttää oikeuttaan ja se minkä hän näistä hämäristä asioista kohottaa Isän nähtäväksi, loistaa heti säteillen kuin aurinko". (Bernanos: Maalaispapin päiväkirja s. 98)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti