Me tiedämme, etteivät Jumalasta syntyneet tee syntiä.
Tämä ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä toistuva väite (vrt. 3:6, 9) on hämmentävä ja ristiriitainen. Sama Johannes kuitenkin kirjoittaa myös: "Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä."(1:8) ja lohduttaa sanoen: "jos sydämemme meitä jostakin syyttää, Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken." (3:20) Näyttää siltä, että Johannes puhuu uskovan ihmisen kahdesta puolesta, joista Paavali käyttää ilmaisuja "liha" ja "henki". Se meissä, joka on syntyisin Jumalasta, ei tee syntiä, ei pysty elämään siinä, ei iloitse siitä, tai kuten New International Version sanoo: does not continue to sin. Silti tunnemme synnin vallan itsessämme. Sen kieltäminen olisi tekopyhyyttä.
Hän, joka itse syntyi Jumalasta, pitää huolen, ettei Paha pääse koskemaan heihin.
Hyvänä paimenena Jeesus lupasi: Minun lampaani kuulevat minun ääneni, minä tunnen ne ja ne seuraavat minua. Kukaan ei ryöstä heitä minulta. Minä sain lampaat Isältäni. Hän on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi ryöstää mitään hänen kädestään. (Joh. 10:27-29). On makuasia, kirjoitetaanko paha isolla vai pienellä alkukirjaimella. Isolla kirjoitettuna se viittaa saatanaan, mutta häneen ei tarvitse uskoa tajutakseen, että pahuus jyllää tässä maailmassa, kuten teksti jatkuu:
Me tiedämme, että me olemme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
Johannes käyttää sanaa "maailma" (κόσμος) kahdella tapaa. Ensimmäinen on tämä, jossa maailma on pahan valtakunta, joka vihaa Kristuksen omia, joka ei voi ottaa Jumalan Henkeä vastaan ja johon Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät oikeasti kuulu. Toisaalta maailma on myös Jumalan oma maailma, johon hän tuli, vaikka se ei ottanutkaan häntä vastaan. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa. Sama kaksijakoisuus, mikä on uskovan sisällä, on myös maailmassa. Me emme oikeasti saisi vihata maailmaa, vaan opetella näkemään sen uudella tavalla, Jumalalle rakkaana. Eihän Jeesus sano, että Jumala vihaa maailmaa, vaikka maailma vihaakin Jumalaa. Sillä tavalla osoitamme, että me olemme Jumalasta. Maailma on eri asia Jumalan luomana kauniina ja ihmeellisenä luomuksena ja vääristyneenä arvomaailmana, jossa tavoitellaan rikkautta, valtaa ja mainetta.
Tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärrystä. Sen avulla me tunnemme hänet, joka on todella olemassa. Näin mekin elämme ainoassa oikeassa todellisuudessa, Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Hän on todellinen Jumala ja ikuinen elämä.
Kristus on Todellinen (ἀληθινός), siis se mikä on todella olemassa. Maailma on harhaa. Se ei kristinuskossa tarkoita, etteikö se olisi oikeasti olemassa, mutta olemassaolon syvä todellisuus aukeaa vasta Jumalan yhteydessä. "Totuus" johannekselaisessa kielenkäytössä ei tarkoita pelkästään faktuaalisuutta, vaan myös autenttisuutta, Elämää isolla E:llä, joka ei ole vain olemassaoloa, vaan rakkauden ja kauneuden täydellisyyttä. Totuus on vaarallinen asia ihmisten käsissä. Pienikin totuuden palanen saa meidät lyömään sillä toisiamme. Siksi kristinuskossa Totuus on persoona, Jeesus Kristus, jota emme voi omistaa, vaan kaivata ja kumartaa.
(teksti UT2020-käännöksen mukaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti