maanantai 27. joulukuuta 2021

Gregorios Nyssalaisen joulusaarna (katkelma)

 

Eläinten talli, jossa Jeesus syntyi, oli todennäköisesti pikemminkin luola. Jumalan Sana tulee lihaksi pimeässä luolassa. Gregorios Nyssalainen, yksi varhaisen kirkon syvällisimmistä teologeista, näkee tuossa luolassa kuvan siitä pimeydestä, johon Jumalan valo loisti:

Kun näet luolan, jossa Mestari on syntynyt, ymmärrä se ihmiskunnan valoton elämä, johon hän astuu, ilmestyen niille jotka vaeltavat pimeydessä ja kulkevat kuoleman varjon maassa…

Hän on kapaloituna, hän joka kietoutuu meidän synteihimme. Seimi on järjettömien eläinten suoja, jossa Sana on tullut lihaksi, jotta ’härkä tuntisi omistajansa ja aasi isäntänsä seimen’[Jes. 1:3]. Sen vuoksi Elämän Leipä, joka laskeutui taivaasta, astui seimeen, joka on järjettömien eläinten paikka. Jos uteliaisuuttasi tutkit Jumalan armotalouden suuruutta, sinun pitää vain ymmärtää, että Jumaluus ei ole yksi asia muiden joukossa, vaan se on kaikkea hyvää mitä voimme kuvitella: voimakasta, oikeudenmukaista, hyvää ja viisasta – kaikkia käsitteitä ja nimiä mitä Jumalalle sopii. Ajattele, toteutuvatko kaikki nuo määreet jotka mainitsin: hyvyys, viisaus, voima ja vanhurskaus – meille osoitetussa suosiossa:

Hyvyydessään hän rakasti luopioita, viisaudessaan hän valmisti paluutien niille jotka ovat kahleissa, Vanhurskaana hän ei pakottanut ihmiskunnan orjuuttajaa, joka oli saanut sen saaliikseen. Hän pikemminkin antoi itsensä niiden puolesta, jotka olivat vankeina niin, että ottaakseen velkamme kantaakseen hän toimisi takaajana ja päästäisi ne pidätetyt vapaaksi jotka pitäytyivät hänessä. Koska hän oli voimakas, Haades ei voinut häntä pitää vallassaan eikä hänen lihansa voinut maatua. Sillä eihän ole mahdollista, että Elämän luoja voisi jäädä katoavaisuuden vangiksi. Mutta eikö hänelle ollut sopimatonta kokea inhimillinen syntymä ja kokea kärsimykset ruumiissaan? Se on juuri hänen suurenmoisin laupeudentekonsa! Koska ihmiskuntaa ei voinut vapauttaa kaikesta tästä pahasta mitenkään muuten, laupeuden kuningas kärsi vaihtaakseen oman kunniansa meidän elämäämme. Hänen puhtautensa laskeutui meidän saastaisuuteemme. Mutta meidän saastaisuudellamme ei ollut mitään vaikutusta hänen puhtauteensa, niin kuin Evankeliumi sanoo: ”Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.” Valo karkottaa pimeyden eikä pimeys himmennä aurinkoa. Elämä nielee kuolevaisuuden, kuten apostoli sanoo, eikä kuolema voi tuhota elämää. Turmeltunut on pelastettu turmeltumattoman kanssa. Turmelus ei vaikuta turmeltumattomaan. Sen tähden koko luomakunta on yhteinen sinfonia, joka antaa yksimielisen kunnian luomakunnan Herralle: Kaikki kielet taivaassa, maassa j a maan alla tunnustavat, että Herra Jeesus Kristus, Isän Jumalan kunniassa, on siunattu iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilm. 20:11-21:1 (Tuomiosunn. 3.vsk 2.lk)

Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Jumalan kirkkaus valaisee Viimeisen Tuomion. Mielikuva siitä on usein kuin...