Jes. 40:26-31 (3. su pääsiäisestä, 1. vsk 1.lk)

Kohottakaa katseenne korkeuteen:kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan,
hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa:
yksikään joukosta ei jää pois.

Näin alkaa yksi Vanhan testamentin voimaannuttavimmista teksteistä. Voimaannuttaminen tarkoittaa sitä, että ei auta toista, ei ratkaise hänen ongelmiaan, vaan auttaa häntä löytämään voimavaroja kestää vaikeaa tilannetta ja löytämään itse ratkaisuja, huomaamaan, ettei ole avuton. Niinpä tässäkin tekstissä Jumala ei poista kipuamme eikä ratkaise ongelmiamme, vaan auttaa meitä näkemään asioita laajemmin ja syvemmin ja kestämään asioiden keskeneräisyyttä.

Kohottakaa katseenne korkeuteen, sanoo Herra. Silloin kun miettii sitä, riittävätkö rahat, etenenkö urallani, ymmärtääkö puolisoni minua tai miten lapset pärjäävät elämässä,voi olla hyvä mennä tähtitaivaan alle ja miettiä maailmankaikkeuden mittasuhteita. Viiden miljardin vuoden kuluttua aurinko muuttuu punaiseksi kääpiöksi, nielaisee maapallon ja elämä tässä aurinkokunnassa loppuu. Siinä asettuvat pienet arkiset murheet mittasuhteisiinsa. Tosin tämä ei kyllä varsinaisesti lohduta...

Lohduttamiseen tarvitaan usko siihen, että kysyy: ”Kuka on tämän kaiken luonut?” Tämä valtava universumi on jonkun vielä suuremman kädessä. Me ymmärrämme maailmankaikkeuden synnystä, kehityksestä ja mittasuhteista paljon enemmän kuin se ihminen, joka kirjasi nämä sanat tuhansia vuosia sitten. Maailmankaikkeus ei ole silti vähemmän ihmeellinen.

Raamattu sanoo että Jumala on se, joka tuntee taivaankappaleista joka ainoan nimeltä. Meille ihmisille avaruudesta löytyy jatkuvasti uusia kohteita, jotka joudumme sitten nimeämään. Jumala tuntee ne kaikki nimeltä. ”Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.” Jumalan voiman osoitus on se, että hän ei unohda yhtäkään. Tähän luottaa psalmin kirjoittaja, joka muistuttaa, että pieninkin luuni ja joka ainoa elämäni päivä on Jumalan kirjassa: ”Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.  Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” Jumalan suuruus näkyy siinä, että hän ei unohda yhtäkään. Jeesus kertoi, että Jumala on kuin paimen, joka lähtee etsimään yhtä ainoaa kadonnutta lammasta. Johanneksen evankeliumissa hän sanoo: ”Lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.” Yksikään joukosta ei jää pois, sanoo Herra. Nyt maailmankaikkeuden mittasuhteet ehkä jo lohduttavat.
 
Miksi valitat, Jaakob,Israel, miksi puhut näin:
- Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta,minun asiastani ei Jumala välitä.

Edellä sanotun valossa ihmisen valitus ja narina on turhanpäiväistä. Jumala kuitenkin kärsivällisesti osoittaa huomiota pienen ihmisen murheille. Ihmisen valituksessa on kaksi puolta:  "Jumala ei näe" ja "Jumala ei välitä". Minä olen niin pieni ja vähäinen otus, ettei Jumalaa kiinnosta minun asiani. Toiseksi ajattelen, ettei Jumalaa kiinnosta oikea ja väärä. Lopulta ajattelen, että Jumalaa ei ole edes olemassa. On olemassa sellaista hätää ja kärsimystä, joka yksinkertaisesti käy yli ihmisen ymmärryksen, kuten silloin kun viattomia ihmisiä kuolee sodan tai jonkun katastrofin takia. Mutta usein valituksemme syynä on, etteivät asiat ole menneet niin kuin niiden meidän mielestämme olisi pitänyt mennä. Tähän Jumala vastaa:

    Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala,
koko maanpiirin luoja?Ei hän väsy, ei uuvu,
ja antaa heikolle voimaa.Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,
he kohoavat siivilleen kuin kotkat.He juoksevat eivätkä uuvu,he vaeltavat eivätkä väsy.

Heprealainen teksti leikkii tässää verbeillä ”väsyä”ja ”uupua”. Jumala ei väsy eikä uuvu, ihmiset väsyvät ja uupuvat, Jumala virvoittaa väsyneet ja antaa uupuneille voiman. Ja he juoksevat eivätkä uuvu, vaeltavat eivätkä väsy.
Lupauksen kohteena ovat ne jotka odottavat Herraa. Ei siis niille jotka ovat uskossaan varmoja ja valmiita, vaan niille jotka edes toivovat, että jos Jumala sittenkin on olemassa.
Voi näyttää siltä, että kaikki työsi on valunut hukkaan ja Jumalasta puhuminen on hyödytöntä. Lupaus kuuluu niille jotka ovat väsyneitä, eli niille jotka ovat kyllä tehneet paljon ja yrittäneet kaikkensa mutta eivät enää jaksa. Olen lopussa.
Tai voin olla heikko. Ajattelen,ettei minusta ole alun perinkään tähän työhön, Jumalan työtoveriksi. Se on luonteelleni ja kyvyilleni sopimatonta. En minä osaa. Tämä lupaus kuuluu minulle.  Viidennessä Mooseksen kirjassa sanotaan: ” Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.”
”Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät”, sanoo profeetta. Nuoret edustavat Vanhassa testamentissa usein kokemattomia ja tyhmiä. Tässä kohtaa nuoret ovat kuitenkin voimakkaita, sotureista parhaimpia. Hekin menettävät voimansa. Septuaginta sanoo jopa: ”valitutkin ovat voimattomia.” Vaikka olisin valittu, vaikka minulla olisi täysin selvä kutsumus työhöni, se ei suojaa minua epäonnistumiselta ja turhautumiselta. Jumala näyttää haluavan ohjata huomiotamme siihen, kuka hän on, pois siitä, mitä me olemme.
Ne, jotka häntä odottavat – vaikka kuinka väsyneinä ja pettyneinä, kiusauksiin kompastuvina ja kaatuneinakin – saavat uuden voiman. Ehkä se ei tapahdu tänään,ehkä ei pitkään aikaan vielä. Heidän tulevaa kulkuaan kuvaa se,että palava innostus ei kuluta heitä loppuun ("he juoksevat eivätkä uuvu") koska heillä on syvä ilo Jumalassa. Oman innon varassa tehtävä työ voi polttaa ihmisen loppuun. Mutta nyt ei toimita henkensä hädässä vaan sydämensä ilosta. He jaksavat myös puuduttavaa, tavallista arkea, jossa ei tapahdu mitään innostavaa ja hohdokasta ("he vaeltavat eivätkä väsy"). Heillä on hiljainen luottamus siihen että Jumala on heidän kanssaan.  Ja hän ei horju, vaikka minä en osaisi enkä jaksaisi: ”Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva.  Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi.” (Ps.121)