Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. Kuin kukka hän avautuu ja kkuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo.
"Levottomuus" on hyvä käännös heprean sanalle, mutta eivät latinan miseria tai kreikan orgē huonoja ole. "Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki." (Ps. 39:5) Vrt. 4:20-21.
Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi, hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle! Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan!
Ihmisen täydelliseen kontingenssiin ja katoavaisuuteen liittyy selittämättömällä - lähes naurettavalla - tavalla taju eettisestä vastuullisuudesta Jumalan edessä. Ja ikään kuin tässä ristiriidassa ei olisi tarpeeksi, tulee lisäksi se, että "Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?" (4:17) Vulgata lisää: nonne tu qui solus es. Siinä kristityt kommentaattorit epäilemättä näkevät viittauksen Välimieheen.
Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.
"Kaikella täydellisellä on rajansa" (Ps. 119:96, vanha käännös). Se on tärkeä muistutus aikana, jolloin kasvu on ihmeellinen taikasana, vaikka terve logiikka sanoo, ettei rajallisella planeetalla mikään voi kasvaa loputtomasti.
Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.
Kärsivä toivoo vain kipujen hellittämistä, niin kuin Job 7:16-19 toivoo vain kuolemaa, kivun loppumista ja raukeamista. Hän ei kuitenkaan pysty lopettamaan tähän.
Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut.
Logiikka sotii tätä vastaan, mutta sydän ymmärtää, kun toivotaan, että tuonela suojelisi Jumalan vihalta, että Jumala kätkisi omansa sinne piiloon omalta vihaltaan.
Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.
Odotuksen kohteena on חֲלִיפָﬞתִי eli "muutokseni", "uudistukseni".
Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.
"Ethän jätä kesken kättesi työtä" (Ps. 138:8). Katekismus sanoo ylosnousemuksesta: Mekin saamme uuden, kuolemattoman ruumiin, jonka esikuva on Jeesuksen ylösnousemusruumis. Näin Jumalan alkuperäinen luomistahto toteutuu meissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti