Joh. 16:5-15 (4. su pääsiäisestä, 1.vsk ev)

Pyhä Henki paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.

Tätä kohtaa Tunnustuskirjat selittää siteeraamalla seuraavaa Lutherin saarnaa:
"Aina kun saarnataan meidän synneistämme ja Jumalan vihasta, saarnataan lakia, tapahtui se miten tai milloin tahansa. Evankeliumia taas on kaikki sellainen saarna, joka ojentaa ja antaa meille armon ja anteeksiantamuksen Kristuksessa eikä tiedä mistään muusta. On kyllä oikein ja totta, että apostolit ja evankeliumin saarnaajat Kristuksen oman esimerkin mukaisesti vahvistavat lain saarnan ja jopa alkavat saarnata lakia niille, jotka eivät vielä tunne syntiään ja joita Jumalan viha ei ole järkyttänyt. Sanoohan Kristus : 'Pyhä Henki syyttää maailmaa synnistä ... koska he eivät usko minuun.' Jumalan viha syntiä kohtaan ei missään ilmene hirvittävämpänä eikä sitä missään julisteta ankarampana kuin hänen Poikansa Kristuksen kärsimyksessä ja kuolemassa. Tämä kaikki ei kuitenkaan ole evankeliumin julistusta eikä Kristuksen omaa julistusta, niin kauan kuin se julistaa Jumalan vihaa ja järkyttää ihmisiä. Se on Mooseksen julistusta, lain saarnaa katumattomille, Evankeliumia ja Kristusta ei ole lähetetty eikä annettu meitä kauhistamaan ja tuomitsemaan vaan lohduttamaan ja rohkaisemaan kauhistuneita ja arkoja." Luther jatkaa: "Kristus lausuu (Joh. 16): 'Pyhä Henki syyttää maailmaa synnistä'; sitä ei voi tehdä muutoin kuin selittämällä lakia" (SD 5)

Apologiassa Melanchthon viittaa samaan kohtaan sanoessaan: "Evankeliumihan osoittaa, että kaikki ihmiset ovat synnin alaisia ja että he kaikki ovat vikapäät iankaikkiseen vihaan ja kuolemaan. Samalla se tarjoaa Kristuksen tähden syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskautuksen, joka otetaan vastaan uskolla. Parannussaarna, joka osoittaa meidät syyllisiksi, saattaa omattunnot todellisten ja vakavien kauhistusten valtaan. Näin pelästytettyjen sydänten on määrä taas saada lohdutus. Se tapahtuu, jos he uskovat Kristuksen lupaukseen, että meillä hänen tähtensä on syntien anteeksiantamus. Tämä usko, joka noiden ahdistusten alaista ihmistä rohkaisee ja lohduttaa, ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen, vanhurskauttaa ja tekee eläväksi." (Apol.4)