Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä. Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.
Jumalan nimen kunnia on itse asiassa "ihmeellinen kautta koko maailman ja se on taivaita korkeampi." Paljon on salattuja, näitä suurempiakin asioita kovin vähän olemme nähneet hänen teoistaan, sanoo Siirak 43:32.
Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaimentavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
Tähän jakeeseen viittasi Jeesus Mattt. 21:16, kuun ylipapit ja lainopettajat kuulivat lasten huutavan temppelissä "Hoosianna, Daavidin Poika", ja olivat siitä äpsingillä. Lapset viittaavat myös tähän: "Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen mikä on voimakasta...Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä." (1. Kor 1:27-29). Yäyä lapsenomaisuutta vastaan epäusko on voimaton.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Vastaavat kohdat: "Mikä on ihminen? Mihin hänestä on ? Mitä painaa hänen hyvyytensä tai pahuutensa?...Kuin hiekanjyvä, kuin vesipisara meressä ovat vuotemme vähäiset yhden ikuisuuden päivän rinnalla. Siksi Herra on kärsivällinen ja vuodattaa hyvyyttään ihmisille...Ihmisen myötätunto ulottuu lähimmäiseen, mutta Herran laupeus kaikkeen, mikä elää. Hän nuhtelee, kasvattaa ja opettaa, paimenen lailla hän johtaa laumansa kotiin." (Sir. 18:8,10,11,13) "Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä...Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois, etkö edes siksi aikaa että saisin rauhassa nielaista sylkeni" (Job 7:17.19) Suuren Jumalan kanssa kahden. Sellaista on kristillinen teismi.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtansa alle.
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tuon kuvan alkuperäisen kirkkauden ennalleen saattajasta Hepr 2:6-8 kertoo LXX:n mukaisesti "Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla." Tämä pyhittäjä ei häpeä kutsua pyhitettäviä veljikseen (Hepr 2:11) ja Jumalan alkuperäinen luomistahto - theosis - toteutuu: "...ja pääsisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta" (2. Piet. 1:4)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti