Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.
Epäilemättä tässä Jumalan sana opettaa, että hyvät teot ovat perusta, joilla kootaan aarretta tulevaa varten, sanoi Luther mitä tahansa. Kannattaa kuitenkin panna merkille sanat "todellinen elämä" (ontōs zōn), joilla kuvataan kristillistä eksistenssiä. Ehkä juju onkin siinä, että hyvän tekeminen on oma palkintonsa, vähän niin kuin pahan tekemisessä on jo rangaistus. Vanha islamilainen rukous pyytää Jumalaa siunaamaan pahantekijöitä, koska hyväntekijöitä hän on jo siunannut, kun he tekevät hyvää. Vasta silloin, kun ihminen saa antaa omastaan, hän kokee olevansa olemassa. Yhteys (koinonikous, communicare) on tosi elämää. Lopulta sama luottamus on sillä, joka on rikas kuin sillä joka elää puutteen alaisena. "Jumala, joka antaa kaikkea runsain mintoin nautittavaksemme." Käy niin kuin mannan suhteen; paljon keränneellä ei ole liikaa, ja vähän keränneeltä ei puuttunut mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti