"Hän säteilee valona,
Hän säteilee kirkkautta,
hohde verhoaa hänen suuren voimansa."
אור on valo, joka täytti maailmankaikkeuden, kun Jumala sanoi: "Tulkoon valo" (Gen. 1:3) Se ei tunne hepreassa monikkoa.קרן on "sarvi", joka duaalissa tarkoittaa valonsäteitä. "Säteet kävivät hänen käsistään" on kirjaimellinen käännös. Vanha käännös käyttää hyvää kuvaa toisesta säkeestä: hänestä käyvät säteet joka taholle. Jumala on kuin aurinko.
Jakeessa on myös ajatus siitä, että Jumalan voima verhoutuu. Se verhoutuu hohteeseen. Jumala on kaikkein lähimpänä silloin, kun hän näyttää olevan kauimpana.Septuagintan mukaan "väkevä rakkaus on hänen voimansa." Se on juuri se joka loistaa ja kätkeytyy samanaikaisesti.
2.Aik 7:2 sanoo, että kun Herran kirkkaus täyttää temppelin, siellä eivät pysty papitkaan olemaan. Liikutaan alueilla, jonne teologien analyysi ei enää yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti