Joh. 14:23-31 (Helluntai, 1.vsk. ev.)

Gregorius Suuren helluntaisaarna

1. Pyhä Henki on rakkaus. Johannes sanoo: ”Jumala on rakkaus.” Joka puhtaasta sydämestä kaipaa Jumalaa, epäilemättä jo omistaa hänet, jota rakastaa. Eikä kukaan voisi rakastaa Jumalaa, ellei hänellä jo olisi sitä, jota hän rakastaa.

Jos teiltä itse kultakin kysyttäisiin, rakastatteko Jumalaa, vastaisitte varmasti ja vakain mielin: ”Rakastan.” Evankeliumikappaleen alussa kuulitte, miten Totuus sanoi: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani.” Rakkauden toteen näyttäminen tapahtuu tekojen täytäntöönpanolla. Johannes sanoo kirjeessään näin: ”Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta ei pidä hänen käskyjään, hän valehtelee.”Me rakastamme Jumalaa todella, jos pidättäydymme mielihaluistamme noudattaaksemme hänen sanaansa. On selvää, että se, joka on yhä laittomien himojensa vallassa, ei todella rakasta Jumalaa, sillä hänen tahtonsa vastustaa Jumalaa.

2. ”Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” Ajatelkaa, rakkaat veljet, millainen juhla se on, kun saa pitää Jumalaa vieraanaan! Jos joku rikas ja mahtava ystävä saapuisi taloonne, siivoaisitte talonne kauttaaltaan pikimmiten, ettei saapuvan ystävän katse osuisi mihinkään häiritsevään. Putsatkoon siis pahojen tekojensa lian pois se, joka valmistaa Jumalalle sieluunsa sijan.

Katso mitä Totuus sanoo: ”Me tulemme ja jäämme asumaan hänen luokseen.” On myös sellaisia, joiden sydämiin hän tulee, mutta ei jää sinne asumaan. He saavat kompunktiossa ajatuksen Jumalasta, mutta koetuksen hetkellä unohtavat koko kompunktion ja palaavat synnintekoonsa ikään kuin eivät olisi koskaan syntejään itkeneetkään. Sen sijaan se rakastaa Jumalaa todella, joka pitää hänen käskynsä. Hänen sydämeensä Herra tulee ja jää asumaan, koska Jumalan rakkaus läpäisee hänen sielunsa niin ettei hän luovu siitä kiusauksen aikanakaan. Se rakastaa todella, jota houkutus pahaan tekoon ei hallitse niin, että hän suostuisi siihen. Ihminen etääntyy taivaallisesta rakkaudessa siinä määrin kuin hän nauttii alhaisesta. Sen tähden sanotaan:  ”Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani.”

Tutkikaa siis itseänne, rakkaat veljet, ja selvittäkää, rakastatteko todella Jumalaa. Älköön kukaan hyväksykö sielultaan sellaista vastausta, johon ei liity tekojen todistus. Rakkaudesta Luojaan on kyseltävä kieleltä, mieleltä ja teoilta. Jumalan rakkaus ei ole koskaan jouten. Jos sitä on, se tekee suuria. Mutta jos se ei halua toimia, se ei ole rakkautta.

”Mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.” Rakkaat veljet, te tiedätte, että hän, joka puhuu, ainosyntyinen Poika, on Isän Sana. Näin ollen Pojan lausuma sana ei ole Pojan,  koska Poika on itse Isän Sana. ”Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne.”  Milloin hän muka ei olisi heidän luonaan, kun hän taivaaseen astuessaan lupasi heille: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Lihaksi tullut Sana sekä poistuu että pysyy. Hän poistuu ruumiillisesti, mutta pysyy jumaluudessaan. Hän lupaa olla heidän kanssaan, koska hän, joka poistuu heidän näkyvistään ruumiillisesti, on näkymättömästi heidän luonaan aina voimallaan.

”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” Monet teistä, veljeni, tietävät, että kreikan kielen sana ”parakleetti” tarkoittaa puolustajaa tai lohduttajaa. Häntä sanotaan puolustajaksi, koska hän tulee Isän vanhurskauden eteen eksyneiden syntisten puolesta. Sanotaan, että Henki, joka on samaa olemusta kuin Isä ja Poika, rukoilee syntisten puolesta, sillä hän saa Hengellä täytetyt ihmiset rukoilemaan. Paavali sanoo tästä: ”Henki itse puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.” Se, joka anoo, on vähäisempi kuin se, jolta anotaan. Miten voidaan sanoa, että Henki rukoilee, jos hän ei ole vähäisempi? Mutta Henki rukoilee niin, että hän sytyttää ne rukoilemaan, jotka hän täyttää. Tätä Henkeä kutsutaan myös lohduttajaksi, koska se valmistaa anteeksiantamuksen toivoon niitä, jotka surevat tekemiään syntejä ja niin huojentaa murheen ahdistamaa mieltä.

On perusteltua sanoa: ”Hän opettaa teille kaiken”. sillä jos tämä Henki ei ole kuulijan sydämessä, opettajan puhe on tehotonta. Sitä, että ymmärtää kuulemansa puheen, ei lueta sen ihmisen ansioksi, joka opettaa. Ellei ole olemassa sisäistä opettajaa, opettajan kieli työskentelee turhaan. Katsokaa nyt: te kuulette kaikki yhden äänen samalla tavalla, mutta ette ymmärrä kuulemanne äänen merkitystä samalla tavalla. Jos ääni ei ole erilainen, miksi ymmärrätte sen sydämissänne eri tavoin? Se johtuu siitä, että vaikka puhujan sanat kehottavat yhteisesti, on olemassa sisäinen Mestari, joka opettaa erikseen jokaista tuntemaan sanojen merkityksen. Tästä Hengen voitelusta Johannes sanoo: ”Hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa.” Puhe ei opeta mitään, ellei sielulla ole Hengen voitelua. Ei ole kyse vain ihmisten keskinäisestä opettamisesta. Itse Luojakaan ei voi opettaa ihmistä pelkillä sanoilla, ellei hän puhu ihmiselle myös Hengen voitelulla. Kain sai varmasti kuulla, ennen kuin hän ryhtyi veljesmurhaan: ”Olet tehnyt syntiä, pysähdy!” Mutta, hänen rikkomustensa takia, häntä opasti vain ääni eikä Hengen voitelu ja siksi hän saattoi kuulla Jumalan puheen mutta laiminlyödä sen tottelemisen.

Meidän on kysyttävä, miksi Hengestä sanotaan: ”Hän palauttaa mieleenne kaiken”, kun sana palauttaa (suggero) viittaa tuomiseen alhaalta (sub-gero)? Mutta voimme korvata sanan ”palauttaa” sanalla ”toimittaa” (subministro), jolloin näkymättömän Hengen sanotaan palauttavan, ei siksi että toisi meille tietoa alhaalta, vaan kätköstä. ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille.” Tänne jätän rauhan, niille, jotka pääsevät perille, minä annan sen.

---

Homilia in Evangelia XXX

Hes. 36: 26-27 (Hellulntai, 1.vsk 1.lk)

Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni. ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.

Tämä kaikki on siis Pyhän Hengen työtä. Kivisydämen poistaminen on tuntunut minusta aina puhuttelevalta - odotan sitä kovin. Hepreassa leikitellään sanalla bashar, liha: otan lihastanne pois kivisydämen ja annan lihasydämen. Synti on elämän kudoksessa jotakin sinne kuulumatonta. Pelastuksessa se paikataan alkuperäisellä kudoksella.
Pyhä Henki saa Septuagintan mukaan meidät vaeltamaan (poreuomai) Jumalan tahdon tietä, tarkkaamaan sitä (phylasso) ja noudattamaan sitä (poieo).

Joel 3:1-5 (Helluntai 3-vsk, 1.lk)

 Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia.

Pyhä Henki on se, joka kuiskaa korvaamme: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Silloinkin, kun korviin kantautuu uutisia järjettömistä väkivallanteoista, hän haluaa saada meidät katsomaan eteenpäin. Kun käsittämätön pahuus saa meidät ajattelemaan, että tämä elämä on täysin sattumanvaraista ja ilman mitään mieltä, Pyhä Henki muistuttaa Jumalan lupauksista: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia.” Teidän nuorukaisenne näkevät näkyjä ja vanhuksenne enneunia. Aikana, jolloin nuoret ihmiset eivät ole kuluttajia kummempia ja suuret ideologiat ovat kuolleet, muistan, että Jumala kutsuu näkemään näkyjä paremmasta maailmasta, joka ei vielä ole totta. Ja kun vanhukset ovat hylättyjä, peloissaan ja kaipaavat vain mennyttä aikaa (tai kuolemaa) minulle kerrotaan että he tulevat kertomaan innovaatioista , jotka ovat teknokraateille hepreaa.

Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä.

Pyhä Henki on tasa-arvon lähde. Hän antaa lahjojaan kyselemättä yhteiskuntaluokkaa, koulutustaustaa, uskovaisuuden astetta tai edustuskelpoisuutta. Kristinusko levisikin ensimmäisinä vuosisatoina ennen kaikkea orjien uskontona. Kristus antoi äänen niille, joiden mielipiteillä ei ollut merkitystä. Kristinusko ei ollut yhteiskunnallinen orjien vapautusliike, mutta siitä tuli sellainen. Paavali neuvoi korinttilaisia (1.Kor.7): ”Jokaisen tulee pysyä siinä osassa, jossa hän oli kutsun saadessaan.  Jos olit orja, älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin orjana.” Paavali muistuttaa, että kristittyjen keskinäinen tasa-arvo on jotain syvempää kuin ulkoiset luokkaerot: ”Se, jonka Herra on kutsunut orjana, on näet Herran vapauttama.* Samoin se, joka on kutsuttu vapaana, on Kristuksen orja.” Uusi testamentti ei sisällä orjien vapautusohjelmaa. Kuitenkin voidaan ajatella, että orjuuden lakkauttaminen oli ohjelmoitu kristinuskoon. Jossakin vaiheessa ihmiset alkoivat ajatella, että jos kerran Kristuksessa Jeesuksessa ei ole orjaa eikä vapaata, miksi me ihmiset teemme tällaisia rajoja? ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Yhä edelleen on syytä kysyä, miksi meidän täytyisi pitää kiinni perityistä sukupuolirooleista, kun kerran Kristuksessa se on yhdentekevää. Tärkeä kysymys on, näemmekö hiljalleen kasvaneen käsityksen demokratiasta, ihmisoikeuksista ja sukupuolisesta tasa-arvosta Pyhän Hengen työnä vai luopumisena kristillisestä perinteestä? Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisten orjiksi!

Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita.

Tämä kuva tuo nykyajan uutiskuvamateriaaliin tottuneelle mieleen sotatantereen. Siinä on kuitenkin kolme tärkeää vertausta Pyhästä Hengestä. Pyhän Hengen liturginen väri on punainen. Se tulee verestä ja muistuttaa marttyyreista, Kristuksen veritodistajista. Kun Pyhän Hengen vertauskuva on veri, se ei tarkoita kuitenkaan vain veren vuodattamista, vaan verenkiertoa elämän merkkinä. Se, että Pyhä Henki on eläväksi tekijä, tulee ilmi yhdessä helluntain Vanhan testamentin teksteistä:  ”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” (Hes.36:26) Tuli on ensimmäisiä kristillisiä Pyhän Hengen kuvia. Johannes Kastaja kertoi, että hänen jälkeensä tulee Messias, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Helluntaina Pyhä Henki tuli kuin tulenlieskat opetuslasten päälle. Sana Henki on hepreassa ja kreikassa sama kuin tuuli ja hengitys. Myös savu voi olla Pyhän Hengen vertauskuva, sillä ei savua ilman tulta.  

Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava.

Raamatun kuvat tulevaisuudesta ovat pelottavia. Tai ne voidaan saada tuntumaan pelottavilta. Se, että maailmassa on sotia, luonnonmullistuksia ja muita järkyttäviä asioita, ei ole kristinuskolle yllätys. Me uskomme Jumalan suunnitelmaan, jota mitkään vallat  eivät voi järkyttää. Viime sunnuntaina kuulimme, miten Jumala on asettanut Kristuksen ”istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa.” (Ef.1:20-21)

Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.

Se, että huutaa avukseen Herran nimeä, on jo Pyhän Hengen työtä. Se, että kaipaa Jumalaa, on jo merkki siitä että hän on lähellä. Jesajan kirjassa Jumala sanoo: ” Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ’Tässä minä olen.’" (Jes.58:9) Pelastuksen ehdot ovat vähäiset, oikeastaan niitä ei ole ollenkaan: jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. 

Joh 6:44 (Helluntain jälk. viikko, evankeliumi)

Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä joka minut on lähettänyt, häntä vedä

Vedä  siis minua puoleesi, että alan palavasti  juosta perässäsi. Minä tarvitsen vetämistä, voimakasta vetämistä. Ellet näet vetäisi, kukaan ei tulisi eikä kukaan seuraisi, sillä jokainen on käpertynyt itseensä. Jos sinä vedät, minä tulen, vieläpä kiiruhdan, juoksen ja palan. Ellet vedä, en juokse enkä yritä, tuskin edes haluankaan seurata. Mutta jos ojennat kätesi, juoksen sitä voimakkaammin mitä voimakkaammin vedät.
Hyvä Jeesus, vedä minut jäljessäsi. En vain minä, vaan me kaikki (Joh. 12:32) juoksemme voiteittesi tuoksussa (Laul: 1:3)..Vedä siis ensin minut luoksesi, kenties muutkin seuraavat sitten nähtyään esimerkiksi hyvän elämän. 
Ettemme voisi ylpeillä, meidän on hyvä aina muistaa, ettei juoksumme ole alkanut omilla voimillamme vaan sinun voiteittesi tuoksussa. Näin Jumala vetää, eikä muutoin kukaan pääse eteenpäin, eipä edes aloita, kuten olet sanonut; Kukaan ei tule minun luokseni ellei isä häntä vedä.

(Tuomas Kempiläinen: Sielun kaipuu, luku 12)

1.Kor.12:12-13,20-31 (Hell. jälk. viikko)

"Luojamme ja Antajamme järjestää asiat niin, että jokainen, joka saattaisi ylpistyä saamastaan lahjasta, joutuu nöyrtymään sen hyveen johdosta, joka häneltä puuttuu. Hän määrää niin, että samalla kun hän nostaa jonkun hänelle suomansa armon avulla, hän asettaa tämän toisia alemmaksi suomalla jonkun toisen lahjan toisille. Näin jokaisen tulee tajuta, että jokujoku minua huonompi voi silti olla minua parempi jonkun toisen lahjan suhteen. Vaikka joku tietäisi, että hänellä on etusija toisiin nähden, asettukoon hän toisten alapuolelle toisten asioiden suhteen. Kaikki on säädetty niin, että vaikka jokaisella on eri lahjoja, rakkauden vaatimuksen kautta näistä lahjoista tulee kaikille yhteisiä...Sen tähden Paavali sanoi: 'Palvelkaa toisianne rakkaudessa' (Gal. 5:13) Rakkaus vapauttaa meidät synnin ikeestä, kun se alistaa meidät toisillemme vastavuoroisen rakkauden palvelussa."

Gregorius Suuri: Moralia in Iob XXVIII, 10,22.

Jer 31:31-34 (Helluntai, 2.vsk 1.lk)

Tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.

Näin sanoessaan Jeremia, jonka sanottavaksi Jumala antoi harvinaisen epämiellyttäviä viestejä, ilmaisee VT:n aikaan ainoana selvästi, että Herran liitto Israelin kanssa - VT:n kantava ajatus - on vanhentunut. Hepr 8:ssa, jossa kohta siteerataan kokonaisuudessaan, todetaankin: "Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian." (8:13) Selitys seuraa:

Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta.

Siis juuri siitä on kysymys, mistä kaikki profeetat ja psalmistat puhuvat juuri Jumalan suurena pelastustekona. Jotain vielä suurempaa on tulossa, sellaista, jonka rinnalla exodus on vain esikuva. Uusi liitto on tarpeen, koska

Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.

Heprealaiskirje seuraa LXX:aa sanoessaan: "He eivät pysyneet minun liitossani, ja siksi en minäkään välittänyt heistä" (8:9).  "Vaikka olin ottanut heidät omakseni" sopii Raamatun henkeen paremmin, vaikka inhimillinen kokemus saattaa puoltaa Hepr:n käännöstä.

Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Jumalan yhteydessä eläminen ei ole sisä- eikä ulkolukua, vaan sydämestä nousevaa elämää. "Tämä laki, jonka minä teille nyt annan, ei ole liian vaikea, lei etäinen eikä salattu...Se on aivan teidän lähellänne, teidän suussanne ja sydämessänne, valmiina noudatettavaksi." (Deut. 30:11,14) Paavali sanoo: "Olettehan te selvästi Kristuksen kirja, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kirjoitustauluihin vaan ihmissydämiin." (2. Kor. 3:3) ja edelleen: "Kirjain tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi" (3:6) Jesajan kautta Jumala lupaa: "Ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä jälkeläistesi jälkeläisten suusta." (Jes. 59:21)

Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan herra!' Sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra.

Pyhän Hengen aikaa, Jumalan valtakunnan täyteyttä, kuvaa siis se, että enää ei tarvita sananselittäjiä - teologit jäävät työttömiksi. Ei ole kysymys bonhoefferilaisesta "täysi-ikäisestä ihmiskunnasta" tai rahvaan teologisen tietämyksen kasvusta. Jumala itse opettaa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: "Profeettojen kirjoituksissa sanotaan:' Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia'" (Joh. 6:45). Kohdan apparaatti viittaa Jes 54:13: "Herra itse on opettava sinun poikiasi." Edellisessä jakeessa Jeesus kuitenkin korostaa: "Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä." (6:44). Se on alusta loppuun Jumalan teko, ja sen alku ja perusta sanotaan ihan lopuksi:

Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.

Mikä on aihe, motiivi ja peruste tähän anteeksiantamukseen, joka rikkoo syyn ja seurauksen, rikoksen ja rangaistuksen ketjun? Samoja sankäänteitä käyttäen sanotaan Jes 43:25:
"Mutta minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkkä muistele sinun syntejäsi."

Apt. 2:11 (Helluntai, 2. lk)

Ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.

Tämä on se, mihin Pyhä Henki meidät lähettää. Sanoman sisältö on ta megaleia tou theou. Merkillepantavaa on se, että jos kristillisen keerygman sisältö pitää tiivistää yhteen sanaan, se ei helluntaina ole käsky (entole), joka korostaisi kristillistä moraalioppia, eikä olemus (ousia), joak tekisi siitä filosofiaa, eikä edes lupaus (epangelia), niin hyvä kuin se olisikin. Alister McGrathin "The Genesis of Doctrine"- kirjaa mukaillen voisi sanoa, että Jumala ilmoittaa itsensä narraatiossa.
Jumala osoittaa olemuksensa ja rakkautensa teoillaan historiassa. Nämä Jumalan teot eivät toistu Uuden testamentin alkukieltä ulkoa opittaessa, niin kuin arabiankielisen Koraanin väitetään toimivan, vaan tehtävään on sisällytetty akkulturaatio ("kukin omalla kielellämme"). Kristillisellä lähetystyöllä on ainainen tehtävä sanoittaa se uudestaan, niin että uudet kansat, ihmisryhmät ja sukupolvet sen ymmärtäisivät. Yksi opeteltava asia on vaikkapa tämä:
"Yhtä vähän kuin voidaan mitata taivaan avaruus tai tutkia maan perustukset, yhtä mahdoton minun on hylätä Israelin jälkeläisiä, edes kaiken sen jälkeen, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra" (Jer 31:37)

Joh. 14:23-28 (Helluntai, 1.vsk ev)

Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani.

Alituisesta pelostani legalistista uskontoa kohtaan, tai sitten kurittomasta luonteestani johtuen, tahdon korostaa, että sanat ton logon mou teresei on ymmärretty tavattoman suppeasti, jos ne käännetään "joka tekee niin kuin minä käsken." Tereo on "tarkata" tai "ottaa vaarin", voisipa sanoa melkein "kontemploida" (vaikkei sitä theorein-verbiin pidä sekoittaakaan). Logos on yksikössä, ei ole siis kysymys kristillisten elämänohjeiden kokoelmasta.

Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.

Tätä on Pyhä Henki. Pyhässä Hengessä Kristus asuu minussa ja Kristuksessa Isä.
Pyhä Henki opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleeni kaiken mitä minä olen puhunut.
Tarvitaan Raamattua ja tarvitaan Henkeä (vrt. 1. Joh. 2:27) "Sana" ei tarkoita ulkoa opittuja Raamatun jakeita, muttei myöskään ole siitä riippumaton.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä jätän teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Jeesus on "jättämässä" omansa tässä puheessa. Hän jättää heille rauhan. Ei vahingossa, vaan antaa sen tarkoituksella, oman rauhansa. Se ei ole ulkoisten olosuhteiden rauhaa (16:33) vaan ymmärryksen ylittävää (Fil. 4.7) "Älköön sydämenne olko levoton" on hyvin käännetty epätoivoksi.

Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi.

Me olemme niin ihastuneita omiin uskonnollisiin oivalluksiimme, ettemme halua luopua niistä vaikka Herra itse käskisi. Opetuslapset eivät halunneet luopua tutusta tavastaan olla Jeesuksen kanssa. Me emme halua luopua raamattukäsityksestämme - ikään kuin se meidät pelastaisi!

Viis. 1:7 (Helluntai, antifoni)

Herran henki täyttää kaiken maan.

Puhuessaan Pyhästä Hengestä luterilaisuus korostaa sanaa ja sakramentteja. Siinä se tekee oikein. Se ikään kuin osoittaa pääkatkaisijan ja virtakytkimen paikan. Sähkövirran olemassaoloon ja vaikutukseen se ei kuitenkaan vaikuta. Alussa Jumalan Henki liikkui vetten päällä, jo ennen kuin Sana kuului. Ohi armonvälineidenkin "Herran henki täyttää koko maanpiirin", se pitää kaiken koossa ja tietää kaiken mistä puhutaan. Viisauden kirjassa viisaus on ihmisiä rakastava henki (j.6).

Jumala rakastaa kaikkea elävää, sillä hänen katoamaton henkensä on kaikessa olevassa (Viis.12:1). Pyhä Henki ei ilmene pelkästään sanassa ja sakramentissa - vaikka ilman niitä tämänkin sanominen olisi mahdotonta - vaan jo pelkässä olemassaolossa.
"Mutta sinä olet kaikille armollinen, koska kaikki on sinulle mahdollista, sinä suljet silmäsi ihmisten synneiltä, että he kääntyisivät, sillä sinä rakastat kaikkea olevaa etkä inhoa mitään luomaasi - jos jotakin olisit vihannut, et olisi luonut sitä. Jos et jotakin olisi halunnut, kuinka siitä olisi tullut mitään pysyvää? Jos et jotakin olisi kutsunut elämään, kuinka se olisi pysynyt hengissä? Mitta sinä säilytit kaikki, koska kaikki kuuluu sinulle" (Viis.11:23-26)

Viisauden kirjassa Jumala ilmaisee kaikkivaltiutensa nimenomaan siinä, että hän armahtaa: "Kaikki ovat sinun valtasi alla, ja siksi olet kaikille armollinen" (12:16)

Joh 14:8-17 (Helluntaiaatto, evankeliumi)

Thomas Merton vihjaa, että lähettäessään Poikansa ja sen seurauksena Henkensä Jumalalla ei missään vaiheessa ollut b-suunnitelmaa. Välttämättömyyden ja kontingenssin ajatukset kohtaavat rajansa Jumalassa. Tietenkään Jumalan ei ollut "pakko" pelastaa maailmaa Kristuksessa - yhtä vähän kuin hänen oli "pakko" luoda maailma. Silti - ja siksi - on järisyttävää lukea seuraavat rivit Mertonin päiväkirjasta. Niiden taustalla on myös Fil.2 ja Joh.12:45:
"Yhden asian Kristus on sanonut: 'Joka näkee minut, näkee myös Isän'. Kun Jumala tyhjensi itsensä tullakseen maailmaan, hän ei pitänyt todellista olemustaan varalla, tallessa jossakin, ja tuonut ilmi vain jonkinlaisen itsensä varjon tai symbolin. Hän tyhjensi itsensä ja on kokonaan Kristuksessa. Kristus ei ole vain Jumalan pikkusormen pää, joka liikuttaa maailmaa, joka voi helposti vetäytyä, jota mikään ei voi koskaan uhata, joka ei oikeastaan ota koskaan mitään riskejä. Tullessaan ihmiseksi Jumla on toiminut täydestä ja antanut itsensä täydesti, jaottomasti. Hän on tullut, ei vain yhdeksi meistä, vaan omaksi itseksemme."

Ps.34: 2-4,9-11 (Helluntaiaatto, psalmi

Pyhä Henki herättää joskus pyhää juopumusta tai hulluutta. Ehkä tähän viittaa psalmin alkulause, jossa kerrotaan että Daavid lauloi tämän laulun teeskenneltyään mielipuolta kuningas Abimelekin (po. Gatin kuninkaan Akisin) edessä. Siitähän kerrotaan, että Daavid "tekeytyi mielipuoleksi, riehui heidän edessään, piirteli portin oviin ja kuolasi parralleen." (1.Sam. 21:13) Sitten lähti laulu soimaan:

Minä tahdon aina ylistää Herraa, lakkaamatta laulaa hänelle kiitosta!
Eli hänen ylistyksensä on aina minun suussani.

Herran hyvyyden tähden minä ylistän itseäni onnelliseksi. Maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat.
Verbin halal hitpa'el-muoto (tässä) tarkoittaa "kerskata" mutta huomaa, että hitpo'el muoto (kuten 1. Sam 21:14) tarkoittaa "olla järjiltään." Eläköön se pieni ero. Biblia 1776 sanoo "raadolliset sen kuulevat."

Tulkaa, kiittäkää minun kanssani Herraa, kunnioittakaamme yhdessä hänen nimeään! Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen.
Jumala on kaunis, Hyvä, tov , on epäilemättä tässä esteettisessä merkityksessä, kun hänen hyvyyttään on  tarkoitus myös maistaa. Onnellinen se joka panee toivonsa häneen.

Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä! Mitään ei puutu niiltä, jotka häntä pelkäävät. Nuoret leijonatkin uupuvat ja näkevät nälkää, mutta sillä, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin.
Niillä jotka Herraa pelkäävät on kaikkea mitä he tarvitsevat - ei siis kaikkea mitä heille pälkähtää päähän toivoa. Ei puutu mitään hyvää - sanotaanko että kaunista. Tosi kaunista.