Matt. 11:12 (3.adv. 2.vsk ev)

 Edessämme on monien tutkijoiden mielestä Uuden testamentin vaikeimmin tulkittava jae:

Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen [tai: hyökkääjät tempaavat sen itselleen].

sen rinnakkaiskohta on Luuk. 16:16:

Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne [tai: jokainen tunkeutuu väkisin sinne].

Ensiksi on ratkaistava, miten jae olisi käännettävä, ja sen jälkeen joutuu vielä miettimään, mitä se oikein tarkoittaa. Nykyinen käännös ymmärtää verbimuodon biazetai "tehdä väkivaltaa" positiivisella tavalla, ikään kuin lähetystyön aggressiivisena voittokulkuna. Se ei ole mahdoton tulkinta, mutta epätodennäköinen. Ilmaisu on kuitenkin passiivinen: taivasten valtakunta on väkivallan kohteena. "Hyökkääjät tempaavat taivasten valtakunnan itselleen" on kirkkoisistä alkaen ymmärretty niin, että ihmiset, jotka koko sydämestään kääntyvät, saavat taivaan itselleen. Ajatus voi olla jopa niin, että voimakkaat rukoilijat suorastaan pakottavat Jumalaa pyytämällä: tulkoon sinun valtakuntasi! Nykyajan eksegeeteistä Frederick W. Danker on ehdottanut, että "hyökkääjät" on Jeesuksen seuraajista käytetty pilkkanimi, jota Jeesus käyttäisi tässä ironisesti. Taivasten valtakuntaa vastaan hyökkäävät voivat tietysti tarkoittaa myös pimeyden henkivaltoja (tai joidenkin tulkitsijoiden mielestä fariseuksia). 

Matthew W. Bates esittää mielestäni vakuuttavasti, että nämä Jeesuksen sanat viittaavat Herodes Antipaaseen tavalla, jonka kuulijat ymmärsivät, mutta joka oli juuri sopivasti kätkettyä. Herodes oli vanginnut ja mestannut Johannes Kastajan, joten sanat "väkivaltaiset hyökkäävät taivasten valtakuntaa vastaan" sopivat Herodekseen ilman sen suurempia selittelyjä. Se, mitä Jeesus sanoo edellä Johannes Kastajasta, tarjoaa myös vihjeitä tähän suuntaan: "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Mitä te odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan!" On turha viisastella sillä, että Herodes Antipas ei ollut varsinaisesti kuningas. Hän asui kuninkaanlinnassa ja Matteus kutsuu häntä kuninkaaksi (14:9). Myös Luuk 16:16 konteksti viittaa ymmärrettävällä tavalla Herodekseen. Jeesus sanoo: "Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen, ja samoin tekee aviorikoksen se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."(Luuk 16:18) Tämä on täysin irrallinen kommentti aviorikoksesta, ellei se liity edellä olevaan mainintaan Johannes Kastajasta ja siihen, miksi Johannes mestattiin. Kuulijat tiesivät tapauksen: Herodes Antipas oli rakastunut velipuolensa vaimoon Herodiakseen, eronnut omasta vaimostaan ja ottanut Herodiaksen vaimokseen. Johannes oli nuhdellut kuningasta tästä ja menettänyt siksi henkensä. "Jokaista vaaditaan tulemaan Jumalan valtakuntaan" on turhan positiivinen ajatus, johon on vaikuttanut vertaus suurista pidoista (Luuk 14), joissa vieraita "vaaditaan" tulemaan sisälle. Pikemminkin Luuk 16:16-18 pitäisi kääntää ja täydentää näin: Johanneksesta lähtien Jumalan valtakuntaa julistetaan ja ihmiset (kuten Herodes) hyökkäävät sitä vastaan. Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin häviävät taivas ja maa (joten Johannes oli oikeassa nuhdellessaan Herodesta). Jokainen (kuten Herodes), joka hylkää vaimonsa (sen nabatealaisen prinsessan) ja nai toisen (Herodiaksen), tekee aviorikoksen, samoin se (kuten Herodes), joka nai miehensä hylkäämän naisen (eli Herodiaksen).

Batesin tulkintaa tukee myös Luukkaan tekstiyhteys. Tämän jälkeen nimittäin tulee kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Rikas mies vietti juhlaa päivästä päivään ja pukeutui purppuraan ja hienoimpaan pellavaan. Hänellä oli jopa viisi veljeä, kuten Herodeksella. Jeesuksen sanat ovat esimerkki verhotusta vallankäytön kritiikistä.

 Jos tämä on historiallisesti oikea tapa ymmärtää Jeesuksen sanat, mitä sanottavaa sillä on meille, kun Herodes ja Johannes ovat olleet kuolleina jo kauan, mutta uskomme, että Jeesus elää? Uskon, että sanoille voi antaa muitakin merkityksiä. Väkivalta taivasten valtakuntaa vastaan voi tarkoittaa vaikka uskonnollista ahdasmielisyyttä tai hengellistä väkivaltaa, joista ei esimerkkejä puutu. Ajattelen, että Jeesus muistuttaa siitä, että siellä missä Jumalan henki tekee työtään, on aina läsnä myös ihmisten pikkusieluisuus, joka kaappaa taivasten valtakunnan itselleen, pienen ryhmän yksityisomaisuudeksi. Eikä se epätodennäköinen käännösvaihtoehto, että Jumalan valtakunta etenee vastustamattomasti, murtautuu esiin kaikesta huolimatta, ole viehätystä vailla.

2. Piet. 1:19-21 (3. adv., 2.vsk 2.lk)

Me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.

Näin Raamattua pitää lukea. "Sanasi on lamppu, valo askeleillani" (Ps. 119:105). Raamattua ei lueta etsien sieltä minun näkemyksiini soveltuvia virikkeitä tai rakentavia mietteitä. Se on valo, jonka valossa ymmärrän kaiken muun. Sitä on mietittävä ja harjoitettava, kunnes "kointähti syttyy", siis vaikka se vaikuttaa pimeältä ja tolkuttomalta. Jonakin päivänä Henki avaa sanan, sillä

Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.

Tämä kohta on vahvimpia todisteita sen puolesta, että Raamattu on Jumalan sanaa, erehtymätöntä ilmoitusta. Mutta mitä se tarkoittaa? Onko Raamattu meille väline johonkin? Jos on, niin ennemmin tai myöhemmin siitä tulee väline pönkittää itseäni ja nujertaa toisia. Disce cor Dei in verbis Dei, "opi tuntemaan Jumalan sydän Jumalan sanoista", neuvoi Gregorius Suuri. Raamattu on rakkauskirje, jota on luettava rakkaudella, nöyryydellä ja kärsivällisyydellä.

Matt.11:2-10 (3.adv. 1.vsk ev)

Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.

Hengellistäminen ei ole aina parasta mitä tiedän. Mutta näitä Jeesuksen ihmetekoja, joita hän profeettojen kirjoituksiin viitaten suoritti, voi pitää myös ihmiselämää laajemmin koskevina totuuksina.

Sokeat saavat näkönsä: Kun ihmiset yrittävät kuvata hengellistä heräämistään, suosituimpia ilmauksia on sanoa, että "olin sokea - nyt näen." Usko on silmien avautumista Jumalan läsnäololle. Koko luomakunta näyttäytyy uudessa valossa. Synti ei tuhonnut tämän maailman kauneutta, mutta se sokaisi ihmisen silmät niin, ettei ihminen kykene tajuamaan sitä. Usko avaa silmät näkemään kauneutta sielläkin, missä se on muuten ihmissilmiltä kätkössä.

Rammat kävelevät: Pelko lamauttaa ja halvaannuttaa ihmisen. Ihminen ei uskalla lähteä liikkeelle. Kävelemistä merkitsevä sana περιπατειν ei tarkoita vain pääsemistä pisteestä a pisteeseen b, vaan päätöntä koikkelehtimistä, tanssimista ja sinne tänne haahuilua. Siihen Jeesus vapauttaa ihmisen, joka ajattelee että onpas noloa. Mistä tullaankin siihen, että

Spitaaliset puhdistuvat: Spitaali ei ollut vain sairaus, vaan sosiaalinen häpeä. Se erotti ihmisen toisten yhteydestä ja jätti hänet yksin. Häpeä ei parane synninpäästöllä, vaan sillä, että joku viihtyy minun seurassani. Siksi Jeesus tunnettiin hyvän ruoan ja huonon seuran ystävänä. Hän katsoo sinua niin kuin ei paremmasta tietäisi: hän ei tahto saada silmiään syntisestä irti!

Kuurot kuulevat: ihan ihmisten kesken tuntuu toistuvasti siltä, että ihmiset eivät kuuntele toisiaan, vaikka ovat kuulevinaan. Ei mikään ihme, että Ilmestyskirjassa toistuu lause; "Jolla on korvat, se kuulkoon." Ennen kaikkea usko avaa ihmisen korvat kuulemaan Jumalan sanaa, mutta myös maan hiljaisten huokauksen.

Kuolleet herätetään henkiin: Eskatologisen toivon lisäksi tässä puhutaan niistä, jotka ovat hengellisesti kuolleet. "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa." Ne jotka kuulevat hyvän paimenen äänen, seuraavat häntä, ja hyvä paimen johtaa heidät laitumelle - ei karsinaan.

Köyhille julistetaan ilosanoma: Köyhä on se, joka tietää, miten paljon häneltä puuttuu. Siksi Augustinus sanoi: "Mielestäni  uskovaiseksi voidaan sanoa pikemminkin sitä, joka tietää keneltä pyytää sitä mitä häneltä puuttuu, kuin sitä, joka lukee omaksi ansiokseen sen mitä hänellä on." 

Joh. 3: 26-30 (3.adv. 3.vsk ev)

Oswald Chambers kirjoittaa: "Hyvyytemme ja puhtautemme ei saisi koskaan herättää ihmisten mielenkiintoa meihin itseemme. Niiden pitäisi yksinkertaisesti vain vetää heitä Jeesuksen Kristuksen luokse. Ellei pyhyyteni vedä ihmisiä Hänen luokseen, se ei ole oikeanlaatuista pyhyyttä, vaan jonkinlaista vaikutusta, joka saa aikaan sopimatonta kiintymystä ja johtaa ihmisiä harhaan. Joku erinomainen pyhä saattaa olla esteenä, ellei hän tuo esiin Jeesusta Kristusta, vaan ainoastaan sitä, mitä Kristus on tehnyt hänelle. Hän jättää vaikutelman: 'Mikä hieno tyyppi tuo ihminen onkaan!' Tämä ei ole todellista Yljän ystävyyttä. Minä kasvan kaiken aikaa, eikä Hän...kristillinen työ saattaa estää ihmisiä keskittymästä Jeesukseen Kristukseen. Sen sijaan että olisimme Yljän ystäviä, me tekeydymme harrastelija-kaitsemuksiksi ja saatamme työskennellä Häntä vastaan Hänen omin asein."

Gregorius Suuren mielestä Johannes Kastajassa on erityisen ihailtavaa hänen nöyryytensä: "Jos tieto on hyve, niin nöyryys on hyveen vartija. Sen tähden sielu hylkää kaiken tietämänsä, jottei ylpeyden tuuli kaataisi sitä minkä tiedon hyve rakentaa. Voi niitä jotka ihailevat omaa älyään ja ovat omasta mielestään perin viisaita. Daavid sanoi tanssiessaan kuninkaan arvoonsa nähden sopimattoman tuntuisesti Herran arkin edessä: 'Minä tahdon iloita, vaikka joutuisin alentumaan vielä tätäkin enemmän ja halventamaan itseni omissakin silmissäni.' Hänellä oli sentään aihetta kerskata...Jos näillä pyhimyksillä oli suurista teoistaan huolimatta alhainen käsitys itsestään, miten voivat itseään puolustaa ne, jotka leuhkivat vaikka heillä ei ole hyveellisiä tekoja? Ihailtava toiminta ei kohota, vaan painaa alas, kun siinä on ylpeyttä. Se joka kerää hyveitä ilman nöyryyttä, kantaa jauhoja tuulessa. Hän näyttää kyllä kantavan jotain, mutta sokeutuu koko ajan pahemmin."

Room. 16:25-27 (3.adv, 3.vsk 2.lk)

Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä!

"Kätketty" ei ole κρυπτος vaan σεγιγμενος, "vaiettu, vaiennut." Evankeliumin salaisuus on toisaalta sellainen, johon kaikki viittaa, mutta josta kaikki myös vaikenee. Se, että pysymme tällä tiellä, on Jumalan teko. "Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella..."(Ef. 3:20) ja 1. Tess 5:24: "Hän joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen tekevä." Kätketty tulee aikanaan julki, niin armo kuin tuomiokin: "Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuuden Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi." (Room. 2:16) [huomaa sama ilmaus κατα τό εὐαγγελιον μου]

Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdatettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen.

Paavalin mukaan evankeliumi on jo profeettojen kirjoituksissa. Sitähän koko Roomalaiskirje todistaa (3:21). Jumalan sanan tarkoitus ei ole kumulatiivisen tiedon kartuttaminen vaan εἰς ὑπακοἡν πίστεως, "uskon kuuliaisuuden syntymiseksi". Sen saa aikaiseksi Jumalan Sana: "Jumalan sana levisi leviämistään. Opetuslasten määrä kasvoi..."(Apt. 6:7)

Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen. Aamen.

Näin päättyy Uuden testamentin ensimmäinen ja monen mielestä sisällöltään painavin kirje. Jumala yksin on viisas, hän, joka katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja niin pelastaa ne jotka uskovat (1. Kor. 1:21) "Olkoon Jumala yksin luotettava ja kaikki ihmiset valehtelijoita" (Room. 3:4)

Ps. 85:9-14 (3.adv. psalmi)

Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu.
Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen –
älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!

"Kuuntelen mitä Jumala puhuu minussa (en emoi, LXX). Shalom, rauha, on Jumalan viesti, jos se on yhteen sanaan tiivistettävissä. "Omilleen" on Vulgatassa ad sanctos suos, hepreaksi חַסִיד on hurskas, jonka juurena on חסד, rakkaus. "Mielettömyys" כִּסְלָה voi merkitä myös toivoa - se taitaa olla kohde, joka tekee eron toivon ja mielettömyyden välillä. LXX kääntääkin ajatusviivan jälkeisen lauseen: "niille jotka avaavat sydämensä hänelle." Näin ollen ajatus on sen suuntainen, että Jumala lupaa rauhan sekä niille jotka jo ovat hänen ystäviään että niille, jotka vasta etsivät häntä.

Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat,
ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.

Lause alkaa hepreassa "totisesti". Hän on lähellä, heti, välittömästi (קָרוֺל ) niitä, jotka häntä pelkäävät, pelastaakseen heidät. Ja maassamme asuu kunnia.

Laupeus ja uskollisuus kohtaavat,
oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.

Laupeus t. rakkaus (חסד) tarvitsee totuutta (אמת) tehdäkseen työnsä oikein, selkärangakseen.  Samoin totuus tarvitsee rakkautta, jota ilman se on armotonta ja lohdutonta. Oikeus l. vanhurskaus saa kumppanikseen rauhan, joka tarkoittaa eheyttä. Rauhassa oikeutta ei saateta voimaan väkivalloin.

Uskollisuus versoo maasta
ja oikeus katsoo alas taivaasta.
Herra antaa kaiken hyvän,
maa antaa satonsa.

Eläessämme hengellisessä totuudessa elämme kirkastuneessa tämänpuoleisuudessa. Kun uskollisuus vallitsee maassa, oikeus katsoo taivaasta. Maan hedelmä on Herran lahja. Tässä ei ole jakoa hengelliseen ja maalliseen. Niinpä psalmi päättyy (ajallisen) vanhurskauden kulkemiseen Herran edellä eli siihen, että se on hänen merkkinsä:

Herran edellä kulkee oikeus,
se valmistaa tien Herralle.

Oikeastaan: "se tekee tien häne kansalleen" tai jos Vulgatan et ponet in via gressus suos haluaa kääntää niin että "se panee hänen kansansa matkaan."

Mal. 3: 23-24 (3. adv., 2.vsk 1.lk)

Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.

Lähisuhteiden eheytyminen on Jumalan valtakunnan merkki, vai kuinka? Miika 7:6 kuvaa sekasorron aikaa, jolloin ihmisen viholliset ovat oman talon väkeä. Tosin Jeesus itse sanoi tulleensa nostaman pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan (Matt. 10:35). Siirak 48:10 todistaa Eliasta: "Näin on sinusta kirjoitettu tulevan tuomion sanoissa: sinä lepytät Herran vihan jo ennen kuin se leimahtaa, käännät isien sydämet lasten puoleen ja saatat ennalleen Jaakobin heimot." Juuri tähän Mark 9:12 (par.) viittaa sanoessaan että Elia (ts. Johannes Kastaja) tulee ensin ja panee kaiken taas kohdalleen. Luuk 1:17 tradeeraa Malakian kohdan sanoen: "Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin." Septuagintassa lasten sydänten kääntyminen ilmaistaan "kääntää ihmisen sydämen hänen lähimmäisensä puoleen."

Vanhempien ja lasten välinen kunnioitus nähdään tässä niin merkityksellisenä, että se suorastaan suojelee maailmaa tuholta.