Enkelit (Mikkelinpäivä)

Uskontotuus on, että on olemassa henkisiä, ruumiittomia olentoja, joita Raamattu tavallisesti kutsuu "enkeleiksi". Tämän todistavat yhtä selkeästi sekä Raamattu että yksimielinen traditio.

Keitä enkelit ovat?

Pyhä Augustinus sanoo: "Enkeli tarkoittaa virkaa, ei luontoa. Jos kysyt heidän luontoaan, he ovat henkiä. Jos kysyt heidän virkaansa, he ovat enkeleitä. Olemuksensa puolesta he ovat henkiä, toimintansa puolesta enkeleitä." Koko olemassaolonsa puolesta enkelit ovat Jumalan palvelijoita ja sanansaattajia. Koska he saavat "joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja" (Matt. 18:10), he täyttävät Jumalan käskyt hänen sanalleen kuuliaisina (Ps. 103:20). Täysin henkisinä luotuina olentoina heillä on ymmärrys ja tahto, he ovat persoonallisia ja kuolemattomia olentoja. Täydellisyydessä he ovat kaikkia näkyviä luotuja olentoja korkeampia. Siitä todistaa heidän kirkkautensa loisto.

Kristus "kaikkien enkeliensä kanssa"

Kristus on enkelimaailman keskus. Enkelit ovat hänen enkeleitään: "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa..." (Matt. 25:31). Enkelit ovat hänen, koska heidät on luotu hänen kauttaan ja häneen: "Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten" (Kol. 1:16). Enkelit ovat Kristuksen varsinkin siksi, että hän on tehnyt heistä pelastussuunnitelmansa sanansaattaiia: "Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden" (Hepr. 1:14). He ovat olemassa maailman luomisesta asti ja ovat olemassa koko pelastushistorian ajan; he julistavat läheltä tai kaukaa pelastusta ja palvelevat Jumalan suunnitelmien toteutumista. He sulkevat maallisen paratiisin, suojelevat Lootia, pelastavat Hagarin ja lapsen, estävät Abrahamin kättä iskemästä, välittävät kansalle lain, johtavat Jumalan kansan kulkua, ilmoittavat lasten syntymää, välittävät Jumalan kutsun ja ovat profeettojen rinnalla mainitaksemme vain joitakin esimerkkejä. Lopuksi enkeli Gabriel ilmestyy ilmoittamaan Edelläkävijän ja itse Jeesuksen syntymän.

Palvovat ja palvelevat enkelit ympäröivät lihaksi tulleen Sanan elämää ihmiseksi tulosta taivaaseen astumiseen asti. Kun Jumala "tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: 'Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä'" (Hepr. 1:6). Enkelien ylistyslaulu Kristuksen syntyessä - "Kunnia Jumalalle..."(Luuk.2:10) - kaikuu edelleen kirkon ylistyslaulussa. Enkelit suojelevat Jeesus-lasta, palvelevat Jeesusta autiomaassa, vahvistavat häntä kuolemantuskassa ja olisivat myös voineet pelastaa hänet vihollisten käsistä, niin kuin kerran Israelin. Enkelit myös "evankelioivat" julistaessaan ilosanomaa Kristuksen ihmiseksi tulosta ja ylösnousemuksesta. Kristuksen palatessa - senkin enkelit julistavat - he toimivat hänen saattueenaan ja palvelevat häntä tuomion yhteydessä.

Enkelit kirkon elämässä

Kristuksen paluuseen asti enkelien salaperäinen, väkevä apu koituu kirkon koko elämän hyväksi. Enkelit ympäröivät huolenpidollaan ja esirukouksillaan ihmiselämää sen alusta alkaen aina kuolemaan asti. "Jokaisen uskovan rinnalla seisoo enkeli suojelijana ja paimenena johtamassa häntä elämään." Kristillinen elämä on jo täällä maan päällä osallisuutta Jumalan toisiinsa yhdistämien enkelien ja ihmisten autuaaseen yhteisöön.
(Katolisen kirkon katekismus)

Jeesus ja lapset (Mikkelinp.evankeliumi)

Kirjassaan "Lapsen filosofia" Eero Ojanen vertailee Herakleitosta ja Jeesusta ja heidän suhdettaan lapsiin.

Antiikin filosofi Herakleitoksesta kerrotaan, että kun Efesoksen kaupungin miehet tulivat kysymään häneltä neuvoa politiikkaan, hän oli pelaamassa noppaa lasten kanssa. "Mitä te siinä pällistelette", tiuskaisi filosofi, "ettekö näe että minulla on tärkeämpää tekemistä kuin pohtia teidän kanssanne kaupungin asioita?"
Päällisin puolin kertomus näyttää puolustavan lapsia ja heidän leikkejään. Tarkemmin ajatellen taitaa kuitenkin olla niin, että filosofi teki lapsista oman performanssinsa välikappaleita. Hän käytti lapsia osoittaakseen efesolaisille, että heidän poliittinen puuhastelunsa oli niin tyhmää, että lasten noppaleikitkin ovat viisaampia.
Jeesuksen tapa asettaa lapsi uskovien esikuvaksi on toisenlainen. "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan." Tässä Jeesus ei ainoastaan sano, että lapsi on tasaveroinen ja täysin huomioon otettava ihminen. Lapsi on kaiken lisäksi esikuva. Lapsen kaltaisuus on tavoite, joka asetetaan myös aikuiselle ihmiselle. On merkille pantavaa, että Jeesus ei tarkemmin selitä mitä tuo lapsen kaltaisuus pitää sisällään, mutta epäilemättä siitä avautuu koko kristittynä oleminen.

Hermaan Paimen 36 (Mikkelinpäivä)

 Kuva siitä, että ihmisen olkapäillä kuiskuttelee kaksi enkeliä, hyvä ja paha, on tuttu vaikkapa Aku Ankan sivuilta. Kuva on myös varhaiskristillinen, vaikkakaan ei Raamatusta. Hermaan Paimen on kirjoitus, joka luettiin jossakin päin varhaista kristikuntaa Uuden testamentin kirjojen joukkoon.

"Ihmisen kanssa on kaksi enkeliä: vanhurskauden enkeli ja pahuuden enkeli." "Mitenkä siis, herra", minä sanoin, "voi oppia tuntemaan niiden vaikutukset; asuuhan kumpikin enkeli kanssani?"

"Kuule", hän sanoi, "niin käsität ne. Vanhurskauden enkeli on hento, kaino, sävyisä ja rauhallinen. Milloin se tulee sydämeesi, se heti puhelee sinulle vanhurskaudesta, puhtaudesta, pyhyydestä, tyytyväisyydestä, kaikista hyvistä teoista ja kaikista kunniakkaista hyveistä. Milloin kaikki nämä ajatukset nousevat sydämeesi, tiedä, että vanhurskauden enkeli on kanssasi...Katsohan nyt myös, mitkä ovat pahuuden enkelin teot. Ennen kaikkea se on pitkävihainen, katkera ja mieletön: sen teot ovat pahat ja ne saattavat turmioon Jumalan palvelijat...Milloin sinut valtaa pitkävihaisuus ja katkeruus, tiedä silloin, että se on sinussa..."

"Nyt olet kuullut kummankin enkelin vaikutukset. Ymmärrä ne ja usko vanhurskauden enkeliä. Mutta pahuuden enkeliä karta, sillä sen opetus turmelee jokaisen työn. Vaikka näet on kyseessä aivan uskovainen mies, ja tämän enkelin herättämä ajatus nousee hänen sydämeensä, tämä mies - tai nainen - välttämättä syyllistyy johonkin syntiin. Ja vaikka taas toisaalta on kysymyksessä aivan kunnoton mies tai nainen, ja hänen sydämeensä nousevat vanhurskauden enkelin teot, hänen täytyy pakosta tehdä jotain hyvää." (36. luku)

Gregorius Suuren saarna enkeleistä (Mikkelinpäivä)

 

 

Gregorius Suuren Evankeliumisaarna n:o 34. Mikkelinpäivänä 591, tekstinä Luuk 15 "kadonnut lammas" ja "kadonnut hopearaha."

Sata on täydellisyyden luku, ja Jumalalla on sata lammasta, koska hän loi sekä enkelien että ihmisten luonnon. Yksi lammas katosi, kun ihminen syntiin langettuaan hylkäsi elämän laitumen. Jumala hylkäsi yhdeksänkymmentä yhdeksän lammasta autiomaahan, kun hän jätti enkelien kuorot taivaaseen. Miksi taivasta kutsutaan autiomaaksi, jos kerran autiomaa tarkoittaa hylättyä paikkaa? Ihminen hylkäsi taivaan, kun hän lankesi syntiin. Yhdeksänkymmentäyhdeksän lammasta jäi autiomaahan, kun Herra lähti maan päälle etsimään sitä yhtä. Järjellisten olentojen luku – siis enkelien ja ihmisten, niiden jotka oli tehty katselemaan Jumalaa – tuli vajaaksi kun ihminen eksyi, ja jotta lampaiden luku taivaassa saataisiin täyteen, ihmistä lähdettiin etsimään maan päälle. Tämän evankeliumin sana ”autiomaahan” sanotaan muuten toisessa evankeliumissa ”vuorille”, mikä tarkoittaa korkeutta.Toisin sanoen, ne lampaat, jotka eivät kadonneet, pysyivät taivaan korkeuksissa.

”Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen.” Hän nostaa lampaan harteilleen, kun hän omaksuu ihmisluonnon ja kantaa meidän syntimme. ”Ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa!” Löydettyään lampaansa hän palaa kotiin, ts. Paimenemme palaa taivaan valtakuntaan pelastettuaan ihmisen. Siellä hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa eli enkelien kuorot. Ne ovat hänen ystäviään, koska ne herkeämättä toteuttavat hänen tahtoaan. He ovat myös hänen naapureitaan, koska he nauttivat jatkuvasti hänen näkemisensä kirkkaudesta. Huomatkaa, ettei hän sano: ”iloitkaa löytyneen lampaan kanssa” vaan ”iloitkaa minun kanssani”. Hänen ilonsa on näet meidän elämämme, ja kun me palaamme taivaaseen, se tekee hänen juhlansa täydelliseksi...

 4.” Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.” Miettikäämme sitä, miksi Herra sanoo, että taivaassa iloitaan enemmän kääntyneestä syntisestä kuin niistä, jotka pysyvät vanhurskaina. Sen voimme todeta oikeastaan jokapäiväisestä kokemuksestamme: on paljon sellaisia, jotka tietävät, etteivät he ole tehneet raskaita syntejä. He pysyvät vanhurskauden tiellä eivätkä syyllisty mihinkään laittomuuksiin. He eivät kuitenkaan tunne kaipausta taivaalliseen isänmaahan ja käyttävät aikansa sinänsä luvallisiin asioihin, koska eivät ajattele tehneensä mitään väärää. He ovat myös usein haluttomia hyvän tekemiseen, koska he luottavat vahvasti siihen, että he eivät ole syyllistyneet raskaisiin synteihin. 

Sen sijaan jotkut niistä, jotka muistavat tehneensä laittomuuden tekoja, murheensa aiheuttaman kompunktion tähden palavat rakkaudesta Jumalaan ja tekevät monia hyveellisiä tekoja. He antautuvat pyhään kilvoitteluun kaikkine hankaluuksineen, hylkäävät kaiken maailmallisen, pakenevat kunniaa, iloitsevat kohtaamistaan loukkauksista ja huokailevat palavasta kaipauksesta taivaalliseen isänmaahan. Kun he miettivät sitä, miten he eksyivät pois Jumalan luota, he hyvittävät entisen vääryytensä tulevilla hyvillä teoilla.

Taivaassa iloitaan enemmän kääntyneestä syntisestä kuin vakaista hurskaista. Samalla tavalla sotapäällikkö rakastaa enemmän sellaista sotilasta, joka, lähdettyään ensin pakosalle, käy rohkeasti vihollista vastaan, kuin sitä, joka ei ole koskaan paennut, muttei myöskään ryhtynyt rohkeasti taisteluun. Samoin maanviljelijä rakastaa enemmän sitä peltoa, joka ohdakkeiden jälkeen tuottaa hyvää hedelmää, kuin sitä, joka ei ole koskaan ohdaketta kasvanut, mutta ei myöskään tuottanut runsasta satoa.  

”Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’” Nuo ystävättäret ja naapurin naiset ovat tietysti taivaan valtoja, joista edellä oli puhe. He ovat niin lähellä korkeinta viisautta, koska he voivat lähestyä sitä saaden katsella sitä armossa jatkuvasti. Älkäämme jättäkö huomiotta sitä seikkaa, että tuon naisen, joka kuvaa Jumalan Viisautta, sanotaan omistavan kymmenen hopearahaa, joista hän kadottaa yhden ja alkaa etsimään sitä. Ihmisten ja enkelien luonto on luotu Jumalan tuntemiseen. Jumala halusi heidän pysyvän ikuisesti ja loi heidät epäilemättä itsensä kaltaiseksi. Naisella oli kymmenen hopearahaa, koska on olemassa yhdeksän enkelien luokkaa. Jotta valittujen luku tulisi täyteen, ihminen luotiin kymmenenneksi. Hän ei joutunut lankeemuksensa jälkeenkään Jumalalta hukkaan, sillä Jumalan viisaus loisti ihmeellisesti ihmisruumiissa ja pelasti hänet valolla, joka loisti saviruukussa.

 

7. Sanoimme, että enkelien luokkia on yhdeksän. Tiedämme nimittäin Pyhän Raamatun perusteella, että on olemassa enkeleitä, arkkienkeleitä, voimia, valtoja, herruuksia, mahteja, valtaistuimia, kerubeja ja serafeja. Enkelien ja arkkienkelien olemassaolosta todistaa melkein jokainen Raamatun sivu. Kerubeista ja serafeista taas tiedämme profeettojen kertovan. Nuo neljä muuta enkelien luokkaa mainitsee Paavali Efesolaiskirjeessä sanoen: ”…ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia, mahteja ja herruuksia.”  Kolossalaisille hän kirjoittaa puolestaan: ”valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat.” Vallat, voimat ja herruudet esiteltiin siis jo efesolaisille. Mutta kolossalaisille puhuessaan Paavali lisää valtaistuimet, joista efesolaisille ei puhuttu mitään. Kun efesolaisille mainittuihin neljään luokkaan, eli valtoihin, voimiin, mahteihin ja herruuksiin, lisätään valtaistuimet, saadaan viisi erikseen mainittua enkelien luokkaa. Kun lisätään enkelit, arkkienkelit, kerubit ja serafit, havaitaan epäilemättä yhdeksän enkeliluokkaa.

Profeetta kertoo ensimmäisestä enkelistä, joka luotiin: ”Sinä olit kaltaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa, Jumalan paratiisin iloissa. ” Ei siis sanota, että hänet on luotu Jumalan kaltaiseksi, vaan kaltaisuuden sinetiksi, mikä tarkoittaa, että hänen luontonsa on korkeampi ja muita enemmän Jumalan kuvan kaltainen. Siksi välittömästi sanotaan: ”Sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit, krysoliitit, onyksit, jaspikset, safiirit, turkoosit ja smaragdit.” Katso, jalokiviä on yhdeksän erilaista, niin kuin enkelien luokkia on yhdeksän! Ensimmäinen enkeli on koristeltu enkelien luokilla, koska hän on enkelijoukkojen johtaja ja heihin verrattuna kaikista kirkkain.

 

8. Mutta miksi käsittelisimme näitä taivaassa olevia enkelikuoroja, ellemme tekisi selkoa myös siitä, mikä on heidän tehtävänsä? Kreikaksi enkeli tarkoittaa lähettilästä, arkkienkeli taas suurlähettilästä. On tiedettävä, että enkeli on tehtävän nimi, ei luonnon. Pyhän taivaallisen isänmaan henkiolennot ovat aina henkiä, mutta aina heitä ei voi sanoa enkeleiksi; he ovat näet vain silloin enkeleitä, kun jotain ilmoitetaan heidän kauttaan. Psalminkirjoittaja sanoo: ”Hän tekee enkeleistään henkiä.” Paremmin sanoen: hän, jolla on aina henkiä, tekee heistä halutessaan enkeleitä. Niitä, joilla on vähäisempiä viestejä, sanotaan enkeleiksi, mutta niitä, jotka ilmoittavat suuria asioita, arkkienkeleiksi. Sen tähden Neitsyt Marian luokse ei lähetetty enkeliä, vaan arkkienkeli Gabriel. Tähän tehtävään katsottiin korkein enkeli arvolliseksi, sillä hän ilmoitti suurimman uutisen. Jotkut enkeleistä tunnetaan erisnimellä, joka kuvaa sitä tehtävää, joka heillä on suoritettavanaan. Taivaan kodissa, jossa kaikkivaltiaan Jumalan näkeminen suo täydellisen tiedon, ei ole tarvetta erisnimille – ikään kuin heitä ei tunnettaisi ilman nimeä – vaan silloin kun he tulevat meidän luoksemme jotain tekemään, he saavat nimen meille tekemän tehtävänsä mukaan.

 

9. Niinpä Mikael tarkoittaa ”kuka on kuin Jumala”, Gabriel ”Jumalan väkevyys” ja Rafael ”Jumalan lääke”. Aina kun tarvitaan poikkeuksellisen suurta voimaa, Raamattu kertoo, että Mikael laitetaan asialle. Hänen nimensä ja toimintansa antavat ymmärtää, ettei kukaan kykene niin suuriin tekoihin, jotka ovat mahdollisia vain Jumalalle. Se vanha vihollinen, joka haluaa ylpeillä Jumalan vertaisena, sanoo: ”Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa, minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.” Mutta Raamattu kertoo, että viimeisellä tuomiolla hän menettää voimansa ja häviää taistelussa arkkienkeli Mikaelin kanssa, niin kuin Johannes sanoo: ”Syttyi sota arkkienkeli Mikaelin kanssa.” Saatana, joka kuvittelee ylpeydessään kohoavansa Jumalan vertaiseksi, kärsii tappion Mikaelille, sillä ylpeyden kautta ei kukaan voi kohota Jumalan rinnalle.

Marian luokse taas lähetettiin Gabriel, jota kutsutaan Jumalan väkevyydeksi. Hänhän tuli ilmoittamaan hänen saapumistaan, joka katsoi oikeaksi saapua nöyryydessä kukistamaan ilmojen henkivallat. Hänestä psalminkirjoittaja sanoo: ”Kohottakaa portit, te kansanne hallitsijat, kohotkaa korkeiksi, oi ikiaikaiset ovet; kirkkauden kuningas on astuva sisään! Kuka on tämä kirkkauden kuningas? Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen taistelussa.” Ja edelleen: ”Taivaan voimien Herra, hän on kirkkauden kuningas.” Tämä ilmoitus piti tulla ”Jumalan väkevyyden” kautta, sillä hän tuli taivaan voimien Herrana, voimallisena taistelussa käymään sotaa ilmojen valtoja vastaan.

Rafael tarkoittaa, kuten sanoimme, Jumalan lääkettä. Hänen neuvomallaan hoidolla parannettiin Tobitin silmät ja karkotettiin hänen sokeutensa. Koska hänet siis lähetettiin parantamaan, on oikein kutsua häntä nimellä ”Jumalan lääke”.Tarkasteltuamme enkelien nimien merkitystä, tutkikaamme seuraavaksi lyhyesti heidän tehtäviään kuvaavia sanoja.

 

10. Voimat ovat niiden henkien nimitys, joiden kautta tavallisesti merkkejä ja ihmeitä tapahtuu. Vallat taas ovat saaneet tehtävänsä mukaisesti muita suuremman vallan, niin että heillä on sellainen valta pahoihin henkiin, etteivät nämä voi koetella ihmisten sydämiä enemmän kuin he tahtovat. Herruuksiksi kutsutaan niitä, jotka hallitsevat muita enkeleitä ja kertovat alaisilleen mitä heidän tulee tehdä ja niin johtavat heitä heidän toteuttaessaan Jumalan käskyjä. Mahdeiksi sanotaan sellaisia, joiden valta ylittää herruudetkin. Siinä missä herruus tarkoittaa johtajana toimimista, mahti merkitsee sitä, että on ylivertainen kaikkiin toisiin nähden. Sitä enkelien joukkoa, joka on ihmeellisen valtansa tähden toisia ylempänä, niin että muiden on oltava heille kuuliaisia, kutsutaan siten mahdeiksi. Valtaistuimiksi sanotaan niitä, jotka istuvat alati kaikkivaltiaan Jumalan vieressä toteuttaakseen hänen tuomioitaan. Sana thronos tarkoittaa siis istuinta. valtaistuimiksi kutsutaan niitä, jotka Jumalan armo täyttää niin, että Jumala istuu heissä ja panee heissä päätöksensä toimeen. Kuten psalmissa sanotaan: ”Sinä, oikeamielinen tuomari, nouset istuimellesi.”Kerubi tarkoittaa ”tiedon täyteyttä”. Tuota vielä ylhäisempää joukkoa kutsutaan kerubeiksi, koska he ovat täynnä sitä täydellisempää tietoa, mitä läheisemmin he kontemploivat Jumalan kirkkautta. Sikäli kuin luodulle on mahdollista, he tietävät kaiken, siinä määrin kuin he ovat arvollisia näkemään niin kuin heidän Luojansa näkee. Serafit on nimitys sille pyhien henkien joukolle, jotka ovat ainutlaatuisen lähellä Jumalaa ja hehkuvat rakkautta vailla vertaa. Serafi tarkoittaa hehkuvaa tai palavaa. Koska he ovat niin lähellä Jumalaa, ettei heidän ja Jumalan välissä ole mitään muita henkiolentoja, he palavat sitä kirkkaammin, mitä lähempää he katsovat Jumalaa. Se liekki on rakkaus. Mitä syvemmin he katsovat Jumalan kirkkautta, sitä väkevämmin heissä palaa rakkauden liekki.

 

11. Mutta mitä tällainen enkelijoukkojen pohdiskelu hyödyttää, ellemme saa siitä itsellemme sopivaa opetusta rakennukseksemme? Taivasten valtakunta koostuu siis sekä enkeleistä että ihmisistä. Uskomme ihmistenkin pääsevän sinne, missä valitut enkelit ovat olleet koko ajan. On kirjoitettu: ”Hän määräsi kansojen asuinsijat Jumalan enkelien luvun mukaan.^" Niinpä meidän tulee ottaa omaan vaellukseemme mallia siitä mitä opimme näistä korkeammista taivaan asukkaista niin, että sytytämme itseemme pyhän innon edetä hyveissä. Koska uskomme taivaaseen päätyvien ihmisten määrän olevan yhtä suuri kuin sinne jääneiden enkelien luku, siitä seuraa, että taivaaseen matkaavien ihmisten tulee jäljitellä siellä pysyviä sotajoukkoja. Erilaisten ihmisten elämäntavat vastaavat eri enkeliluokkia, ja saamme paikkamme heidän joukossaan sen mukaan, miten vaelluksemme vastaa heitä.

On paljon niitä, jotka ymmärtävät vain arkisia asioita. Mutta sen, mitä he ymmärtävät, he auliisti kertovat veljilleen. Heidät luetaan enkelien joukkoon. Toiset taas ovat Jumalan armosta kykeneviä ymmärtämään ja julistamaan korkeampia, taivaallisia salaisuuksia. Mihin muualle he kuuluvat, elleivät arkkienkeleiden joukkoon? Sitten on niitä, jotka tekevät ihmeitä ja voimallisia tunnustekoja. Eivätkö he kuulu puolestaan voimien joukkoon ja lukuun?  Jotkut ajavat riivatuista pahoja henkiä rukoillen saamansa voiman avulla. Missä on heille kuuluva paikka taivaan joukoissa, ellei valtojen keskellä? On niitä, jotka – saamiensa hyveiden avulla – ylittävät toisten valittujen ansiot. He ovat parempia kuin hyviä ja kohoavat siten valittuja veljiään korkeammalle. Heidän paikkansa on tietysti herruuksien joukossa. Jotkut pitävät kurissa kaikki paheensa ja intohimonsa niin, että heitä kutsutaan puhtautensa vuoksi jumaliksi ihmisten joukossa. Mooseksellehan sanottiin: ”Minä asetan sinut jumalaksi faraolle.” He kuuluvat mahtien joukkoon. Vielä on niitäkin, jotka pitävät jatkuvasti itsensä kurissa ja valvovat itseään hellittämättä pysyen Jumalan pelossa. Tämä hyve tuottaa heille kyvyn arvostella myös muita oikein. Herra, joka ylläpitää heissä jumaluutensa kontemplaatiota, hallitsee heissä kuin valtaistuimellaan, tutkien toisten teot ja ohjaa kaikkea ihmeellisellä tavalla. Mitä muuta nämä ovat kuin Luojansa valtaistuimia, tai mihin muuhun joukkoon he kuuluisivat kuin ylhäisten istuinten joukkoon? Kun nämä hallitsevat kirkkoa, jopa valittujen kelvottomat teot tulevat toisinaan tuomituiksi heidän kauttaan.

On joitakin, jotka ovat niin täynnä rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, että heitä oikeutetusti kutsutaan kerubeiksi. Kuten edellä todettiin, kerubi tarkoittaa tiedon täyteyttä. Paavali taas sanoo: ”Rakkaus toteuttaa koko lain.” Sen tähden ne, jotka ovat muita enemmän täynnä rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, löytävät syystä paikkansa kerubien joukossa. Vihdoin on niitä, jotka ovat syttyneet Jumalan kasvojen kontemploinnista  ja joiden kaipaus kohdistuu yksinomaan heidän Luojaansa. He eivät tavoittele enää mitään tässä maailmassa, heitä ravitsee vain ikuinen rakkaus. He hylkäävät kaiken maallisen ja heidän mielensä kohoaa kaiken ajallisen yläpuolelle. He rakastavat ja palavat, ja he löytävät leponsa tässä tulessa. He palavat rakkaudesta, ja he sytyttävät puheellaan toisetkin, niin että kun heidän sanansa koskettavat toisia, näissä syttyy heti rakkaus Jumalaan. Eihän heitä voi muuksi kutsua kuin serafeiksi. Heidän tuleksi muuttunut sydämensä loistaa ja palaa, heidän sielunsa silmät ovat taivaan valaisemat ja kompunktion kyyneleet puhdistavat heistä paheiden tahrat. Nämä, jotka ovat syttyneet tällaiseen rakkauteen Luojaansa kohtaan, löytävät paikkansa varmasti serafien joukosta.

 

12. Tutkiskelkaa, rakkaat veljet, sitä mitä sanoin, itse tykönänne. Arvioikaa salaisia ansioita ja ajatuksianne. Katsokaa, löydättekö sisältänne jotain hyvää mitä olette tehneet. Katsokaa sitten, löydättekö paikkanne noiden enkeliluokkien joukossa, joita lyhyesti esittelimme. Voi sitä sielua, joka ei löydä itsestään mitään luettelemaamme hyvää! Häntä surkeampi on se, joka tajuaa olevansa vailla näitä lahjoja, eikä edes valita sitä. Sellaisen ihmisen tilaa on syytä valittaa, veljet, sillä hän ei itse sitä tee. Ajatelkaamme siis niitä lahjoja, jotka valitut ovat saaneet osakseen, ja pyrkikäämme kaikin voimin pääsemään heidän rakkautensa korkeuksiin. Se joka huomaa olevansa vailla armon lahjoja, valittakoon. Mutta vähäisimpiä lahjoja saanut älköön kadehtiko niitä, joilla on suurempia lahjoja, sillä korkeimpien autuaiden henkienkin järjestys on sellainen, että toiset ovat toisten yläpuolella.

Dionysios Areiopagitan, vanhan ja kunnioitetun isän, kerrotaan sanoneen, että alhaisempia enkeleitä lähetetään maan päälle suorittamaan tehtäviään näkyvässä tai näkymättömässä muodossa – toisin sanoen, enkelit tai arkkienkelit tulevat lohduttamaan ihmisiä. Ylhaisimmät henkiolennot eivät milloinkaan poistu Jumalan läheltä, sillä heille ei kuulu heidän korkeamman asemansa johdosta ulkoisia tehtäviä. Tämä näyttäisi olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä Jesaja sanoi: ”Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani.” Tämä profeetan sana pitää kuitenkin ymmärtää niin, että lähetetty enkeli saa nimensä sen mukaan, millä asialla hän on. Niinpä enkeliä, joka puhdistaa kielen synnit kantaen alttarilta otettua hiiltä, kutsutaan serafiksi – sanahan tarkoittaa liekkiä. Eikä ole mitenkään sopimatonta ajatella, että Daniel vahvistaa tämän, kun hän sanoo: ”Tuhannet ja taas tuhannet palvelevat häntä, miljoonat seisovat odottaen hänen edessään.” On eri asia palvella tai seistä odottaen. Ne palvelevat Jumalaa, jotka tulevat myös sanansaattajina meidän luoksemme. Mutta ne seisovat odottaen hänen edessään, jotka nauttivat sisäisestä kontemplaatiosta niin, etteivät koskaan lähde muuta tekemään.

 

13. Eri Raamatun kohdat kertovat siis toisinaan kerubien tai serafien hoitavan tiettyjä tehtäviä. Mitä siihen tulee, tekevätkö he sen itse vai tapahtuuko se heille alamaisten henkivaltojen kautta, niin että nämä saavat ylempien asioita hoitaessaan ylemmille kuuluvan nimen (kuten Dionysios sanoo), me emme halua sanoa asiasta mitään sellaista, jota ei voi selvästi todistaa Raamatulla. Sen me tiedämme varmasti, että taivaallisia asioita toimittaessaan toiset henget lähettävät toisia asialle. Tämän todistaa Sakarja:  ”Juuri silloin astui esiin se enkeli, joka oli puhunut kanssani, ja toinen enkeli tuli häntä vastaan  ja sanoi hänelle: ’Juokse sanomaan tuolle nuorelle miehelle näin: -- Jerusalemin ympärille ei enää rakenneta muureja.’” Jos enkeli sanoo toiselle enkelille: ”juokse sanomaan”, on selvää, että enkeli lähettää toisen enkelin. Alempi enkeli on se, joka lähetetään ja ylempi se, joka lähettää. Mutta sen me näistä lähettiläistä tiedämme, että samalla kun he tulevat luoksemme (toteuttaen näin ulkoista tehtävää), he eivät luovu sisäisestä kontemplaatiosta. He ovat siis sekä liikkeellä että viipyvät Jumalan edessä. Enkeli on toki rajallinen olento, mutta korkein Henki, Jumala, on rajoittamaton. Enkelit ovat siis liikkeellä ja Jumalan edessä: mihin ikinä heidät lähetetäänkin, he juoksevat Jumalassa.

 

14. On myös tiedettävä, että autuaitten henkien luokat saavat joskus osakseen naapuriluokkansa nimityksen. Sanoimmehan valtaistuimien olevan autuaiden henkien luokka, jotka toimivat Jumalan istuimina. Kuitenkin psalmissa sanotaan: ”Sinä, joka istut kerubien yllä, ilmesty!” Kerubit sijaitsevat enkelien järjestyksessä valtaistuimista seuraavina. Sen tähden psalminkirjoittaja voi sanoa, että Jumala istuu yhtä lailla kerubien yllä. Tuossa taivaan valtakunnassa erityiset asiat ovat tietyille hengille ominaisia, mutta samalla ne kuuluvat yhteisesti kaikille. Samoin se, mistä joku tulee osalliseksi, kuuluu kokonaisuudessaan toisen luokan hengille. Toisaalta kaikkia ei kutsuta yhdellä ja samalla nimellä. Sitä joukkoa, joka on erityisesti saanut tietyn tehtävän, kutsutaan varsinaisesti sillä nimellä. Sanoimme, että serafit ovat liekkejä, mutta yhtälailla kaikki palavat rakkaudesta Luojaansa. Kerubeja taas kutsutaan tiedon täyteydeksi, mutta kenen tieto voisi olla puutteellinen siellä, missä kaikki näkevät yhtä aikaa kaiken tiedon lähteen, Jumalan? Valtaistuimia puolestaan sanotaan joukoksi, joissa Luoja istuu. Mutta kuka voisi olla autuas, ellei hänen Luojansa istuisi hänen sielussaan? Se, mikä kuuluu osaltaan kaikille, on erillisenä nimenä annettu niille, jotka ovat saaneet sen täydemmin osakseen. Vaikka siellä onkin jotain sellaista, jonka omistaminen ei ole muille mahdollista – kuten mahtien ja herruuksien nimet – kaikki yhdessä kuuluu siellä jokaiselle erikseen, sillä Pyhän Hengen rakkaudessa se, mikä kuuluu yhdelle, kuuluu toisellekin.

 

---

Ilm.12:9 (mikkelinp. 1.vsk 2.lk)

"Tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi"

Enkelien sunnuntai valaisee myös pahojen enkelien syntyä.

Paholaisen hahmo on Raamatussa jonkinlainen itsestäänselvyys, jota ei selitetä. Juutalainen ja kristillinen tulkintahistoria on niputtanut paratiisikertomuksen käärmeen, Jobin kirjassa Jumalan poikien joukossa olevan Saatanan ja Hesekielin kirjassa kuvatun, oman kauneutensa sokaiseman, Tyroksen kuninkaan samaksi hahmoksi. Mutta miten Saatanasta tuli paholainen, pimeyden ruhtinas?

Raamattu ei tunnusta Jumalan tasaveroista pahaa vastustajaa. Ilmestyskirjassakin Paholaista vastaan sotii - ei Jumala, vaan - ylienkeli Mikael, joka on vastustajana samalla tasolla. Molemmat ovat Jumalan luomia.

Hes. 28:n pohjalta Saatana tulkittiin langenneeksi enkeliksi, joka menetti asemansa Jumalan kauneimpana enkelinä. Apokryfisessä juutalaisessa kirjoituksessa Aadamin ja Eevan elämä kuvataan, miten Saatanan lankeemus liittyy ihmisen luomiseen. Mikael kunnioitti ihmistä ja kutsui Saatanan kaikkien enkelijoukkojen eteen kunnioittamaan Jumalan kuvaa. Mutta Saatana kieltäytyi kunnioittamasta Aadamia. "En kunnioita sellaista, joka on minua vähäisempi ja nuorempi."

Varhaisen kirkon isät tunsivat tämän kertomuksen. Eirenaios sanoo, että Saatana oli enkeli, joka oli kateellinen ihmiselle tämän Jumalalta saamien suurten lahjojen vuoksi. Kertomukseen lisäsi dramaattisuutta se seikka, että Saatana oli juuri se enkeli, joka oli saanut maan vastuulleen. Gregorios Nyssalainen ymmärsi, että Saatana oli ylpeä kauniista alueestaan eikä voinut hyväksyä, että sitä hallitsemaan tuli olento, joka oli luotu maasta, eli enkeliä alemmasta aineesta.

Tämä tulkinta Saatanan lankeemuksesta päätyi lopulta Koraaniin;
"Me olemme luoneet teidät ja muovanneet teidän hahmonne. Sitten me sanoimme enkeleille: 'Kumartakaa Aadamia', ja muut kumarsivat paitsi Iblis [saatana], joka ei ollut kumartajien joukossa. Jumala kysyi: 'Mikä esti sinua kumartamasta, vaikka olin käskenyt? Iblis vastasi: 'Minä olen parempi kuin hän; Sinä loit minut tulesta mutta hänet savesta.' Jumala sanoi: 'Syöksy alas täältä! Ei sinun olisi sopinut ylpistyä. Mene pois; sinusta tulee halpa-arvoinen.'" (Koraani 7:11-13)

Enkeliopissaan juutalaisuus, kristinusko ja islam soittelevat samoja säveliä.

Virsi 136 (Mikkelinp. päivän virsi)

Ainoa Philipp Melanchthonin (1497-1560) teksti virsikirjassa on mikkelinpäivän virsi 136 "Sinua enkeleistä". Enkeleistä höpistään joskus puolivillaisia. Augsburgin Tunnustuksen kirjoittaja tuskin tekee niin. Virren alkuperäisen tekstin raakakäännös kuuluu näin:

1. Me ylistämme sinua, kaiken luoja, enkeleistä,
jotka olet kädelläsi tehnyt palvelijoiksesi,
tulenliekeiksi, puhtaaksi sotajoukoksi.

2. Jotka värisevät sinun valonsäteissäsi
ja katselevat sinua iloisin silmin, nauttivat
kuulla ääntäsi ja ammentavat viisauden lähteestä.

3. Tämän joukon et anna olla jouten
etkä lennellä turhaan ilmassa, leikkiä eetterissä
umpimähkään tuulten keskellä.

4. Vaan käsket heidät Kristuksen seuraajien luokse
tukemaan hurskaita, jotka kunnioittavat
lakejasi ja haluavat niitä oppia.

5. Sillä vihaa ja kiukkua hehkuen käy saatana,
jonka kautta synti ja kuolema tuli maailmaan,
aina varustuksiasi vastaan.

6. Täällä, kotona, kaupungissa ja kirkossa
se tahtoo perinjuurin hävittää kansan tavat
ja lain kunnioituksen.

7. Mutta enkelit valvovat meitä
johtajaansa Kristusta seuraten
torjuen veriset saatanan aseet.

8. Enkelit pelastivat Lootin Sodomasta,
varjelivat Elisan vihollisen joukoilta.
Enkelien ympäröimänä hän kantoi pelotta sotalippua.

9. Turvassa leijonien keskellä
Daniel oli enkelien ympäröimänä.
Näin varjelee Jumala aina meitä, palvelijoitaan.

10. Tästä sinun lahjastasi me yhdessä
liittäen äänemme enkelien kuoroon
kiitämme ja ylistämme sinua, Luoja.

11. Aseta kirkkoosi enkelisi aina vartijaksi
kansallesi, joka sanaasi viljelee.
Sitä pyydämme koko sydämestä.

(alkuteksti Dicimus grates tibi, CR 10, 584-586)

Matt. 18:1-10 (Mikkelinp. 1.vsk ev)

Yleensä, jos vietetään perhekirkkoa, jätetään jakeet 6-9 pois. Ne eivät ole söpöä luettavaa lapsille. Huomannet asenteeni: mielestäni lapsille ei pitäisi lässyttää uskonnosta. Elämän ja Jumalan pimeät puolet saavat olla esillä. Uskonto varhaiskasvatuksessa tarjoaa mahdollisuuden käsitellä elämän käsittämättömyyttä.. Söpö uskonto lapsille saattaa kääntyä itseään vastaan: se toimii kuin rokote, jossa annetaan laimennettua taudinaiheuttajaa.
Keskityn jakeisiin 1-4. Opetuslasten kysymys siitä, kuka mahtaa olla suurin taivasten valtakunnassa, ei ole välttämättä omahyväinen tai kerro halusta olla muita parempi He kysyvät Jeesukselta yksinkertaisesti ihanne-esimerkkiä: mihin kannattaa pyrkiä, jos haluaa olla taivaan valtakunnan mallikansalainen?
Jeesus asettaa esimerkin: lapsen. Sitten hän sanoo: ellette käänny ja tule lapsen kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan ollenkaan. Kysymys kääntyykin niin, kuka pääsee ylipäätään sisälle, eikä kuka on suurin. Sekä esimerkin että kysymyksen muotoilulla viitataan siihen, että opetuslasten tulee unohtaa kaikki inhimilliset vertailut. Älkää edes kyselkö tuollaista! Jakeessa 4 Jeesus - tavoistaan poiketen - vastaa hänelle esitettyyn kysymykseen ja sanoo, että jokainen joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.
Olen tulkinnut tätä Tommy Hellstenin opetuksen mukaan niin, että lapsen avoimuus elämälle, lapsen teeskentelemättömyys, lapsen turvautuminen vahvempaansa olisi avain Jeesuksen sanoihin. Ei hullumpi tulkinta. Voi lähteä myös siitä, että Jeesus ottaa oikeasti esimerkiksi olennon, jota ei pidetty minään, ainakaan uskonnollisesta näkökulmasta. Uskontohan oli elämää nähneiden ja kirjoja lukeneiden miesten asia. Se, joka ei luule olevansa mitään, on suurin.

1. Moos. 28:10-17 (Mikkelinp. 1.vsk 1.lk)

Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania
Yritän tehdä gregoriaanista eksegeesiä. Voi aloittaa vaikka näistä paikannimistä ja niiden merkityksistä. Jaakob on pakomatkalla keploteltuaan esikoisoikeuden Esaulta. Beerseba on "valakaivo", jonka etymologia selitetään kahdella eri tavalla (1. Moos. 21:31, 26:33). Harran on taas se paikka josta isoisä Abraham aikoinaan lähti. Kyseessä on siis taka-askel. Hän ei ole liikkeellä Jumalan kutsusta, vaan pakenemassa veljensä vihaa. Maantieteellisesti palaamassa lähtöpisteeseen. Tyhjä, kurja matka, parempia aikoja odotellessa.

Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
Tylsä paikka, johon on pakko pysähtyä, kun ei voi jatkaakaan. Vähän niin kuin joutuisi yöpymään autossa maantien laidassa. Tuolla paikalla ei ole edes nimeä. Yö, jonka haluaisi unohtaa. Eikä taatusti nuku hyvin.

Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. 
Mystiikanteologiassa siteerattu kohta. Gregorius kysyisi, miten enkelit, joista Jeesus sanoo, että he "saavat joka hetki katsella minun Isäni kasvoja" (Mt. 18:10) voivat liikkua ylös ja alas. Vastaus on enkelin luonto: "Enkelit ovat tilan määrittämiä, mutta heidän tietonsa on verrattomasti laajempaa kuin meidän...he katselevat ikuisesti Isän kasvoja ja silti tulevat luoksemme, sillä he tulevat luoksemme hengellisen läsnäolonsa kautta, mutta pysyvät kontemplaatiossa sen luona, jonka luota ovat tulleet." (Moralia in Iob II, 3,3)

Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: "Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi."
Jos kokee hengellisen kokemuksen, on oltava kriittinen. Pyhä Teresa opettaa, että tällaisten kokemusten saaja pitäköön itseään erityisen huonona, koska Jumala katsoo hänen tarvitsevan erityistä opetusta asiassa, jonka muut uskovat Jumalan sanan ja kirkon opetuksen pohjalta. Hengellisessä näyssä on kysyttävä, kuka siinä puhuu ja mikä on hänen sanomansa. Jumala ilmoittaa itsensä Abrahamin ja Iisakin Jumalana. Jaakob on saman lupauksen jälkeläinen. Ja tämä tyhjä, merkityksetön paikka alkaa näyttää toiset kasvonsa. Tämähän on perintömaata!

Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.
Ensimmäinen virke pysyy VT:n perinteisessä maailmassa, jossa lapsilykky on Jumalan siunauksen merkki. Toinen virke sen sijaan viittaa universaalisempaan uskoon: siihen, että Herra ei ole vain Israelin vaan koko maailman Jumala. Se on myös messiasprofetia, onhan Messias Jaakobinkin jälkeläinen.

Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä olen sinulle luvannut.
Tämä on yksi niistä lupauksista, joita Jumala VT:ssa antaa. Minä olen tässä paikassa kanssasi ja olen kanssasi, minne ikinä kulkenetkin. Kodistaan ajettu saa kuulla lupauksen kotiinpaluusta ja hän, jonka nimi on "pettäjä" saa kuulla: "Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää." (2. Tim. 2:13)

Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä!" Pelko valtasi hänet ja hän sanoi: "Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti."
Niin Jumala kirkastaa itsensä. Tuossa nimettömässä paikassa, moottoritien laidassa, teollisuusalueen kylmällä bensa-asemalla, junaradan penkereellä pyhä pelko valtaa Jaakobin. "Jokainen aika ja jokainen paikka on oikea aika ja paikka palvella Jumalaa" sanoi Angela Folignolainen (tms)
Jumala, näytä edes joskus edes jollekulle meistä, miten avaruus on täynnä enkeleitäsi. He saavat nähdä sinut aina, salli se meillekin joskus, silloin kun olemme uupuneita ja tunnemme olemassaolon merkityksettömyyden. Kiitos, ettei pimeys ole sinulle pimeä. Aamen.

Ilm. 12:7-12 (Mikkelinp. 2.vsk 2.lk)

Saatana ei ole Jumalan vastapuoli, pikemminkin Mikaelin, enkelien ruhtinaan veroinen. Ja hänellekin saatana on kärsinyt tappion. Mikael on Dan 10:21 ja rabbiinisen tradition valossa "puolustaja", kun taas diabolos on syyttäjä ja panettelija. Jae 12 kertoo surullisen ja kauhistuttavan havainnon maailmasta, jossa elämme: Voi maata ja merta - Saatana on laskeutunut teidän luoksenne" Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.
Mikään uskonnonhistoriallinen tai psykologis-redusionistinen selitysei voi tehdä tyhjäksi saatanaa hengellisen elämän todellisuutena. Joku voima vastustaa Kristusta tässä maailmassa, kaikkea ei voi pistää kristittyjen tyhmyyden piikkiin (vaikka paljon voi). Mutta tärkein sanoma tässä on, että miten suurelta saatanan raivo sitten tuntuukin, kuinka voimakkaalta hän näyttääkin, hänet (tai se) on voitettu! Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Kristuksellaan valta. Nyt on syyttäjä syösty alas, tuo joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin (vrt. Job 1:6), He voittivat hänet, Karitsan veri, ja heidän todistuksensa toivat heille voiton.
Nikolainen toteaa, että uskovien todistus on toissijainen voiton syy, pikemminkin todistus voitosta kuin sen perustus. "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian kirkkauden ja ylistyksen." (5:12) Tälle rakkaudelle ei saatana voi mitään. Sen edessä pimeys on voimaton. Lopun ajoista lupaa Dan 12:1
"Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan."

Ps. 103:19-22 (Mikkelinp. psalmi)

Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Jumalan maailmaan kuuluu sekä näkyvä maa että näkymätön taivas. (vrt. Jes.66:1) Kun puhutaan enkeleistä, kannattaa muistaa, että "valtaistuimet" (thronoi) on myös enkelien laji: "Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten." (Kol. 1:16) Huomaa, että sanaa maa ei alkutekstissä esiinny, mutta hyvin se ajatukseen sopii.

Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte.
Enkeli,מַלְְאָךְ , on myös "airut", "profeetta" tai "pappi." Tässä on sanottu kaksi tärkeää asiaa siitä mitä "enkeliyteen" kuuluu: Enkelit kuulevat Jumalan äänen. Heidän ei tarvitse lukea Raamattua ja kilvoitella löytääkseen Jumalan tahdon. Tai isät sanovat kyllä, että he lukevat Raamattua, mutta eräänlaisena alituisesti päivittyvänä online-versiona. Toiseksi enkelit täyttävät Jumalan käskyn. Reaaliajassa. "Väkevät sankarit" viittaa enkelien ihmistä suurempaan voimaan.

Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa jotka hänen tahtonsa täytätte.
Tässä ylistykseen enkelien kuoron rinnalle otetaan myös ihmiset: jokainen Herran palvelija, joka pyrkii tekemään Jumalan tahdon, on samaa taivaan joukkoa enkelien ja kaikkien pyhien kanssa, niin kuin prefaatiorukouksessa muistetaan.

Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni!
Nyt ylistykseen kutsutaan myös elollinen ja eloton luonto (universa opera eius). Kaikkialla hänen valtakunnassaan tarkoittaa kaikkialla. "Koko maailma on täynnä Jumalaa" (Angela Folignolainen) Ja Psalmi päättyy kuten alkaakin: ylistä Herraa, minun sieluni. Ihminen on ainutlaatuinen juuri ylistävänä olentona. Kivet ja kasvit ja eläimet eivät voi tietoisesti ylistää, enkelit puolestaan eivät voi olla ylistämättä. Ihminen voi kieltäytyä ylistämästä, ja toisaalta juuri hän voi ylistää yön sydämessä, kun Jumalasta ei näy jälkeäkään.