Oswald Chambers kirjoittaa: "Hyvyytemme ja puhtautemme ei saisi koskaan herättää ihmisten mielenkiintoa meihin itseemme. Niiden pitäisi yksinkertaisesti vain vetää heitä Jeesuksen Kristuksen luokse. Ellei pyhyyteni vedä ihmisiä Hänen luokseen, se ei ole oikeanlaatuista pyhyyttä, vaan jonkinlaista vaikutusta, joka saa aikaan sopimatonta kiintymystä ja johtaa ihmisiä harhaan. Joku erinomainen pyhä saattaa olla esteenä, ellei hän tuo esiin Jeesusta Kristusta, vaan ainoastaan sitä, mitä Kristus on tehnyt hänelle. Hän jättää vaikutelman: 'Mikä hieno tyyppi tuo ihminen onkaan!' Tämä ei ole todellista Yljän ystävyyttä. Minä kasvan kaiken aikaa, eikä Hän...kristillinen työ saattaa estää ihmisiä keskittymästä Jeesukseen Kristukseen. Sen sijaan että olisimme Yljän ystäviä, me tekeydymme harrastelija-kaitsemuksiksi ja saatamme työskennellä Häntä vastaan Hänen omin asein."
Gregorius Suuren mielestä Johannes Kastajassa on erityisen ihailtavaa hänen nöyryytensä: "Jos tieto on hyve, niin nöyryys on hyveen vartija. Sen tähden sielu hylkää kaiken tietämänsä, jottei ylpeyden tuuli kaataisi sitä minkä tiedon hyve rakentaa. Voi niitä jotka ihailevat omaa älyään ja ovat omasta mielestään perin viisaita. Daavid sanoi tanssiessaan kuninkaan arvoonsa nähden sopimattoman tuntuisesti Herran arkin edessä: 'Minä tahdon iloita, vaikka joutuisin alentumaan vielä tätäkin enemmän ja halventamaan itseni omissakin silmissäni.' Hänellä oli sentään aihetta kerskata...Jos näillä pyhimyksillä oli suurista teoistaan huolimatta alhainen käsitys itsestään, miten voivat itseään puolustaa ne, jotka leuhkivat vaikka heillä ei ole hyveellisiä tekoja? Ihailtava toiminta ei kohota, vaan painaa alas, kun siinä on ylpeyttä. Se joka kerää hyveitä ilman nöyryyttä, kantaa jauhoja tuulessa. Hän näyttää kyllä kantavan jotain, mutta sokeutuu koko ajan pahemmin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti