Jer. 29:4–7 (24. su helluntaista, 2.vsk 1.lk)

Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.

Jos on olemassa vastakohta salaliittoteorioille, se on tämä. Salaliittoteoreetikko näkee pahoja juonia ympärillään: koronapandemia on maailmaa hallitsevan eliitin suunnitelma tappaa väestöä rokotusten avulla, ilmastonmuutos on huijausta ja lapsille syötetään gender-ideologiaa.

Jeremia sen sijaan kirjoittaa ihmisille, joilla olisi kaikki syy nähdä elämänsä synkkänä. Heidän pyhä kaupunkinsa on tuhottu, vääräuskoiset ovat vallanneet sen. Heidät on viety pakkosiirtolaisuuteen pakanamaille. Voivatko he edes harjoittaa uskontoaan siellä? Psalminkirjoittajakin sanoo: "Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?"(Ps. 137:4) Näytti siltä, että ainoa keino selvitä israelilaisena on ghettoutua, kieltäytyä kotiutumasta Babyloniaan. Onhan Babylon halki koko Raamatun nimi sille jumalattomalle maailmalle, josta Herran astioiden kantajia kehotetaan kiirehtimään pois (Jes.52:11, Ilm.18:4). Uskovilla ei ole siihen mitään osaa, eihän?

Jeremian viesti on tätä taustaa vasten ihan käsittämätön. Se on todellakin päinvastainen suhtautuminen ympäröivään todellisuuteen kuin salaliittoteorioiden hellimä. Nähkää ympärillänne mahdollisuuksia, tehkää vieras ja vihamielinen maa kodiksenne. Tehkää hyvää, vaikka teille on tehty pahaa. Rukoilkaa sen kaupungin - Babylonin(!) - puolesta, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.

Meidän on nähtävä kauneutta sielläkin, missä se kätkeytyy silmiltämme. Meidän on hyväntuulisuudessamme oltava todistajia toisesta maailmasta. Kristitylle jokainen paikka ja jokainen aika on oikea aika ja paikka palvella Jumalaa.

Luuk. 12:4-7 (24. su helluntaista, 2.vsk. ev)

 Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä.

 Eläinten oikeudet ovat tulleet julkiseen keskusteluun oikeastaan vasta 1990-luvulla. Pikkuhiljaa keskustelu on saapunut myös kirkkoon, jossa vuonna 2023 on viimein julkaistu artikkelikokoelma eläinteologiasta. Vuonna 2022 Montrealissa etiikan ja yhteiskuntafilosofian tutkijat julkaisivat julistuksen eläinten hyväksikäyttöä vastaan. Siinä sanottiin:

"Sikäli kuin eläinten hyväksikäyttöön kuuluu tarpeetonta väkivaltaa ja vahingoittamista, julistamme sen epäoikeudenmukaiseksi ja moraalisesti tuomittavaksi...Eläimet ovat tietoisia subjekteja, joilla on omat näkökulmansa ympäröivään maailmaan. Tämän seuraukasena niillä on myös intressejä, ja meidän käytöksemme vaikuttaa niiden hyvinvointiin ja voi olla niille hyödyksi tai vahingoksi...

Kaikki tämä vahingoittaminen voitaisiin välttää. Kenenkään ei selvästi tarvitse pukeutua nahkaan, käydä härkätaisteluissa tai rodeoissa tai esitellä lapsille eläintarhoihin suljettuja leijonia. Useimmat ihmiset voivat jo nyt elää ja pysyä terveinä ilman eläinperäistä ruokaa, ja tulevaisuudessa vegaanisen talouden kasvu helpottaa asioita entisestään...

Ihmisten ja muiden eläinten välillä on eroja, aivan kuten lajin sisällä on eroja yksilöiden kesken. Subjektin kyky säveltää sinfonioita, tehdä edistyneitä matemaattisia laskelmia tai ajatella itsensä kaukaiseen tulevaisuuteen eivät ihailtavuudestaan huolimatta vaikuta siihen, minkä verran hänen intressejään mielihyvän tuntemiseen ja kärsimyksen välttämiseen on syytä huomioida.

Koska eläinten hyväksikäyttö vahingoittaa eläimiä tarpeettomasti, se on perustavanlaatuisesti epäoikeudenmukaista. Siksi on tähdättävä teurastamoiden sulkemiseen, kalastuksen kieltämiseen ja kasvikunnan tuotteisiin perustuvan ruokajärjestelmän kehittämiseen." (Niin&Näin 1/2023)

Jos asiaan kaipaa "hengellisempää" näkökulmaa, sen tarjoaa kirjailija Eeva Kilpi:

"Jospa eläimet rukoilevat? Jospa niiden aivotoiminta mahdollistaa rukoilemisen, niin kuin meidän aivotoimintamme synnyttää Jumala-käsitteen. Hätää ja tuskaa ja pelkoa rukousten puhkeamiseksi niiden elämässä on yllin kyllin. Kärsimyshän rukouksen synnyttää."

"Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra." (Ps. 36:7)

Mark. 12:17 (24. su helluntaista, 1.vsk ev)

Antakaa keisarille mikä keisarin on, ja Jumalalle mikä Jumalan on.

Tämän lauseen tarkoituksena ei ollut vahvistaa keisarin omaisuuden laillisuutta, kuten usein on tulkittu, eikä rinnastaa toisiinsa Jumalan ja keisarin järjestystä samalla tavoin laillisina. Lauseen ironia on ilmeinen. Raha ei ole keisarin, vaan siinä on pelkästään keisarin kuva. Kristus kuitenkin sanoo, että se on keisarin, koskapa siinä on tämän kuva. Kristus tarkoittaa, että raha ei kuulu meille vaan keisarille mutta me kuulumme Jumalalle. "Antakaa keisarille mikä keisarin on" tarkoittaa: jättäkää keisarille rikkaudet - mokoma sonta. "Antakaa Jumalalle mikä Jumalan on" tarkoittaa, että meidän tulee antaa itsemme Jumalalle, koska olemme Jumalan, koska meissä on hänen kuvansa. (Ernesto Cardenal)

Matt. 17:24-27 (24. su helluntaista, 3. vsk ev)

Veron maksamisesta keisarille puhuvat kaikki synoptikot, mutta temppeliverosta vain Matteus (lieneekö juutalaiskristillinen tausta syynä tähän). "Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät", on ainutlaatuinen lause Jeesuksen suusta. Se on häikäilemättömän sopeutuvaista. Missä on se provokaattori, joka ihan tahallaan ärsytti fariseuksia? Jeesus oli käytöksessään oikeasti vapaa.
Joillekin ryhmille, kuten saddukeuksille ja essealaisille, temppelivero oli vastenmielinen asia, joten temppeliveron (kaksoisdrakman) kerääjien kysymys oli ymmärrettä.

Kuninkaat keräävät veroa vierailta, ei omiltaan. Etuoikeutetut ryhmät ovat verovapaita. Eräässä käsikirjoituksessa Jeesus vastaakin Pietarille jakeessa 26: "Mene siis ja maksa, niin olet kuin vieras."

Jumala huolehtii joutavanpäiväisistä kuluistakin. Niin kertoo verorahan löytyminen kalan vatsasta. Tobitin kirjan 6. luvussa kerrotaan samantapainen kertomus siitä, miten tarpeellisia asioita löytyi saaliskalan vatsasta.

Apt. 4:18-21 (24. su helluntaista, 1.vsk 2.lk)

Juutalaisen oikeuskäytännön tai Mooseksen lain perusteella ei voida osoittaa, että Pietari ja Johannes olisivat rikkoneet jotain tiettyä säädöstä julistaessaan ja parantaessaan Jeesuksen nimessä. Se oli ainoastaan kiusallista ja loukkaavaa Sanhedrinin mielestä. He olivat sentään olleet tuomitsemassa Jeesusta.
"Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa. Ratkaiskaa itse", haastaa Pietari, ja vastaa seuraavassa luvussa (5:29): "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." Tämän lauseen paralleeli löytyy Sokrateen puolustuspuheesta.

Luterilaiset tunnustuskirjat viittaavat viimeksi mainittuun lauseeseen useasti (Augsburgin tunnustus, Paavin valta ja johtoasema, Sovinnonkaava). Idea ei ole se, että Jumalan totteleminen vapauttaisi kuuliaisuudesta inhimillisiä velvollisuuksia ja esivaltaa kohtaan. Mutta jos nämä kaksi hyvää joutuvat vastakkain, Jumala voittaa.
Evankeliumi "ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksina ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten (Stände, Beruf) puitteissa. Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä." (CA XVI)