Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valvomisen sunnuntai. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valvomisen sunnuntai. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. marraskuuta 2023

Mark. 13:33-37 (Valv. 2.vsk ev)

Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee.
Valvomisesta puhuvat kaikki evankelistat. Vain Markus puhuu palvelijoiden työnjaosta. Minä en tiedä, miksi minua lohduttaa ajatus siitä, että jokaisella kristityllä on oma tehtävänsä. Ovenvartijana on kukin vuorollaan. Asialla on merkitystä. Jos valvominen on vain individualistinen suoritus, se tarkoittaa: voi minua jos en jaksa valvoa. Epäilemättä tätäkin on syytä toisinaan korostaa. Omaa terveyttäni ja raittiuttani ei voi kukaan muu valvoa. Mutta kuuluminen Jumalan perheväkeen tarkoittaa sitä, että aina on joku, joka on hereillä. Minä saatan torkahtaa ja eksyä harhaan. Se ei ole kohtalokasta, kunhan pidän silmäni ja korvani auki ja olen valmis oppimaan myös toisilta. Aina on joku joka valvoo.
Hän tulee äkkiarvaamatta.
Erilaisen apokalyptisen kirjallisuuden tarkoitus on opettaa kristittyjä lukemaan ajan merkkejä. Raamatun profetiat toteutuvat - Jeesus tulee pian! Vaikka Ilmestyskirjan lukeminen herättää luonnollisesti inhimillistä uteliaisuutta tässä suhteessa, merkkien tarkkailussa kannattaa olla Uuden testamentin valossa suurpiirteinen. "Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista" (Matt. 25:44) Tämä ei tarkoita että maailma ei aavista, Jeesus sanoi sen opetuslapsilleen. Ylösnoussut Jeesus sanoi: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut." (Apt. 1:7)

lauantai 13. marraskuuta 2021

Matt. 24:36-44 (Valv. sunn. 3. vsk ev)

Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.

Maallinen apokalyptiikka ei näe viimeisissä tapahtumissa mitään yllätyksellistä: jos maapallon keskilämpötila nousee tätä tahtia, tuho odottaa ennustettuna ja väistämättä (ehkä kehityksen nopeus saattaa sentään yllättää). Evankeliumissa Jeesus sanoo, että ihmiset eivät tule aavistamaan mitään. Siinä mielessä ilmastonmuutos sopii tähän tekstiin huonosti.

Sitä päivää ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit, eikä edes Poika. Ennustelemisesta ei ole mitään hyötyä. On oltava jatkuvassa valmiudessa. Onko kysymys Jeesuksen paluun herkeämättömästä tarkkailusta? Aika ajoin syntyy kristittyjen ryhmiä, jotka keskittyvät paruusian odottamiseen, mutta ihminen ei jaksa sitä kauaa. Vai olisiko kysymys sen tajuamisesta, että ikuisuuskutsu saattaa minun kohdalleni tulla minä hetkenä hyvänsä? Memento mori on terveellinen muistutus, mutta se on enemmän elämän kehys kuin sen sisältö.

Jospa kysymys onkin herkeämättömästä valmiudesta yllättyä, ilahtua ja innostua elämästä? Kun Ihmisen Pojasta ei tiedä, missä asiassa, ihmisessä tai tapahtumassa hän on salatulla tavalla läsnä.

"Jumala, Sinä odotat, että etsimme Sinua halukkaasti, reippaasti ja iloisesti armosi avulla ilman raskasmielisyyttä ja turhia murheita.
Jumala, Sinä tahdot, että uskollisesti ja nurisematta odotamme Sinua puhtaasta rakkaudesta koko elämämme ajan, joka kestääkin vain vähän aikaa.
Jumala, Sinä toivot, että täysin luotamme Sinuun, ja olemme tässä luottamuksessa järkähtämättömät. Sinä teet työsi salassa ja ilmoitat itsesi äkillisesti ja riemullisesti meille kaikille, jotka Sinua rakastamme. Sinä mutkaton, ystävällinen ja kaikessa kotoinen. Siunattu olkoon nimesi." (Juliana Norwichlainen)

maanantai 18. marraskuuta 2019

Ilm. 22:17 (Valv. 2.vsk 2.lk)

Henki ja morsian sanovat:"Tule!" Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.

Ilmestyskirja, jolla monia herkkiä sieluja on peloteltu, päättyy armon julistukseen. Vaikka sanotaankin, että taivaaseen eivät pääse "koirat, noidat, avionrikkojat, murhaajat ja epäjumalanpalvelijat"(j.15) niin sisälle eivät pääse ne, jotka pidättäytyvät näistä teoista, vaan ne "jotka pesevät vaatteensa" (j.14). Ne on pesty Karitsan veressä (7:14).
Ketä Henki ja morsian kutsuvat? Jokaista joka kuulee. Jokaista joka janoaa. Mitä hänen on tehtävä? tultava ja otettava lahjaksi elämän vettä, niin kuin Jes 55:1-3 kertoo.
Jeesus sanoo: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat" (Joh. 7:37-38)
"Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä hänelle annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." (Joh. 4:14)

torstai 15. marraskuuta 2018

Mal. 3:18 (Valv..sunn. 2.vsk 1.lk)

Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä.
Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut.

Todellisuudessa, jossa nyt elämme, ehdottomien moraalisten arvioiden esittäminen on vaikeaa. Vasta ajan kuluessa paljastuu, mikä oli oikea ratkaisu. Aina ei edes sittenkään. Stalinin uhrit ovat saaneet muistomerkkinsä, vaikka he olivat aikoinaan täysin suojattomia. Mutta on myös vääryyksiä, jotka jäävät ikuisesti oikaisematta, joita eivät edes historiankirjat tule tuntemaan. Siksi Jumala lupaa, että tulee päivä, jolloin selviää, kuka on häntä palvellut ja kuka ei.

Brittiläinen uskonnonfilosofi John Hick kehitteli eskatologisen verifikaation käsitteen. Hick esittää vertauksen kahdesta miehestä, jotka ovat yhdessä matkalla. Toinen heistä on sitä mieltä, että tie vie taivaalliseen kaupunkiin. Toinen taas ajattelee, että se ei johda mihinkään. Miehet kohtaavat monenlaisia kohtaloita, joita uskova mies pitää taivaallisen kaupungin kuninkaan lähettäminä  koettelemuksina tai apuna, vaikka toinen ei näe niissä mitään tarkoitusta. Kokemukset matkan yksityiskohdista ovat täsmälleen samat, vain odotukset matkan päämäärästä ovat erilaiset. Vasta perille saavuttuaan miehet voivat todeta, kumpi oli oikeassa. Käy ilmi, että näkemykset ovat olleet totuusväittämiä, eivät vain makuasioita tai tuntemuksia.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Ps. 90:1-6,12-15 (Valvomisen sunnuntai, psalmi)

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
"Turva" on refugiun/habitaculum. "suvusta sukuun" (1913 käännös)
Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
LXX: "saivat muotonsa, "ikuisuudesta ikuisuuteen", vrt Ps. 41:14, 103:17, 106:48.
Sinä annat ihmisen tulla maaksi jälleen ja sanot: "palatkaa tomuun, Aadamin lapset."
Palautat (LXX: älä palauta) ihmiset in humilitatem / ad contritionem. On hieman avointa, viittaako heprean shobo palauttamiseen maan tomuun vai "tulkaat jälleen" eli herättämiseen kuolleista.
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi, mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
LXX: "Vuodet eivät ole heistä mitään, kuin aamun koi vihreys kaikotkoon, varhain puhjettuaan kukoistamaan sekin kuihtukoon, illalla variskoon, käyköön kovaksi ja kuihtukoon." "Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo." (Job. 14:1-2)
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
1913 käännös: "että meidän kuoleman pitää", LXX:"anna meidän tietää oikean kätesi voima".
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
LXX: "olkoot palvelijasi sinun lohdutuksesi"

perjantai 17. marraskuuta 2017

2. Piet. 3:8-14,18 (Valv. 1.vsk 2.lk)

Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.
Taustana on Ps. 90:4, jonka pointti on siinä, miten tuhat vuottakin on Jumalan edessä silmänräpäys. 2 Piet lisää, että ajatus toimii myös toisinpäin. Kristillisessä apokalyptiikassa on kehitelty ajatusta "vuosiviikkojen" suhteen (Dan 9:20-27 innoittamana) niin, että luomisesta (joka piispa Ussherin laskujen mukaan tapahtui 4004 eKr) kuluu 6000 vuotta siihen kun "sapatinlepo" koittaa. Eli siis näillä näppäimillä. Tämä ei ole tekstin intention mukainen tulkinta.
Sen sijaan tekstin intentio on sanoa "hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät" Jumalan tahto on, että kaikki pelastuisivat (1.Tim.2:4). Myös se, että hän ei anna tuomionsa tulla kaikella voimallaan on Viis. 12:10 mukaan Jumalan laupeutta. Eksegeettien mukaan tämä kohta kertoo varhaisten kristittyjen yrityksestä selittää viivästynyt paruusia. Jeesuksen paluun viivästyminen opetti tuntemaan Jumalan uudella tavalla. Tämä Uuden testamentin nuorin kirjoitus todistaa siitä.
Herran päivä tulee kuin varas.
Matt 24:43 Jeesus rinnastaa valvomisen siihen, että jos isäntä tietäisi, milloin varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi taloonsa murtautua. 1. Tess. 5:2 sanoo sitten suoraan, että Herran päivä tulee niin kuin varas yöllä.
Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. 2 Piet lisää tehosteita Ilm 20:11:een jossa vain todetaan että "taivas ja maa pakenevat" Jumalan edestä.
Monitulkintainen näyttää olevan lause "paljastuu maa ja kaikki mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan." Näin Nestlen korpustekstin sanan eurethesetai "paljastuu" mukaan. Mutta jos se onkin katakaesetai "palaa", afanisthesontai "hävitetään" tai krithesetai "tuomitaan", se on vähän toinen juttu. Ja se, tarkoitetaankon tässä "maan tekoja" vai ihmisen maan päällä tekemiä tekoja, ei ole myöskään ihan selvää.
Apokalyptisten visioiden jälkeen palataan siihen, mitä tämä merkitsee tässä ja nyt: jos odotamme uutta maailmaa, jossa vanhurskaus vallitsee, pyrkikää silloin osoittautumaan nuhteettomiksi Jumalan edessä. Se puolestaan on Jumalan tekoa: Hänellä on "voima varjella teidät lankeamasta ja riemun vallitessa asettaa teidät tahrattomina kirkkautensa eteen" (Juud. 24) Siksi evankeliumikirja päättää perikoopin jakeeseen 18: Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Niin kuin Melanchthon opettaa: "Mitä muuta Kristuksen tunteminen on kuin sitä, että tunnetaan hänen hyvät tekonsa, hänen lupauksensa, jotka hän evankeliumin välityksellä on levittänyt koko maailmaan. Näiden hyvien tekojen tunteminen taas on itse asiassa Kristukseen uskomista, sen uskomista, että Jumala varmasti täyttää, minkä on Kristuksen tähden luvannut." (Apol IV,101)

torstai 16. marraskuuta 2017

Matt 25:1-13 (Valv. 1.vsk ev)

Augustinus selittää viittä viisasta ja tyhmää neitsyttä (nyk. "morsiusneitoja") siten, että luku viisi liittyy ihmisen aisteihin. "Sitä joka pidättäytyy laittomasta katsomisesta, kuulemisesta, haistamisesta, maistamisesta ja tuntemisesta, kutsutaan tahrattomuutensa vuoksi neitsyeksi."
Näitä neitsyitä ovat kaikki kymmenen, siis ilmeisestikin Kristuksen seuraajia, kristittyjä. Mutta vain viisailla on öljyä mukanaan. Öljyn teologisen merkityksen Augustinuus tulkitsee sen kemiallisten ominaisuuksien avulla: on kyse rakkaudesta, joka on muita hyveitä korkeampi, aivan niin kuin öljy joka nousee seoksessa aina ylimmäiseksi. Tyhmätkin osaavat noudattaa pidättyväisyyttä, mutta vain viisaat todella tekevät hyviä tekoja. Ovathan hyvät tekomme Vuorisaarnan sanojen mukaisesti tarkoitetut valaisemaan tätä pimeää maailmaa.
Merkittävä ja lohduttava yksityiskohta on se, että kaikki neitsyet nukahtavat, niin viisaat kuin tyhmätkin. Henkilökohtainen kyky valvoa ei ole se, jonka varassa selviää. Voin laittaa lamppuni kuntoon, mutta öljyä siihen en voi luoda. Augustinus opettaakin, että jos sydämessäni ei ole tietoisuutta Jumalan armon mittaamattomasta runsaudesta, öljyni loppuu ehtimiseen, enkä jaksa valvoa.
Miksi viisaat neitsyet eivät voi antaa öljyä noille toisille? Stanley Hauerwas selittää sitä niin, että lopputuloksena olisi ollut se, ettei kukaan olisi voinut näyttää valoa. Kaikki olisivat kyllä saaneet yhtä paljon, mutta lopulta kaikki olisivat olleet pimeässä.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

1. Tess. 2:3 (Valv. 3.vsk 2. lk)

Juuri kun ihmiset sanovat: "Kaikki on hyvin, ei mitään hätää", tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyskipu raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon.

Neljän lapsen syntymässä mukana olleena sanon, että synnytyspoltot voivat kyllä alkaa äkillisesti ja yllättäen, mutta eivät ne täysin odottamatta tule. Niitä on syytä odottaa, vaikka varsinkaan ensisynnyttäjällä ei ehkä ole tajua siitä minkälaisia ne ovat. Kun ne sitten alkavat, synnyttäjä tietää kyllä, että nyt mennään.
Tuho, turmio, katastrofi voi kohdata meidät toisenlaisena kuin maailmanlopun kuvitelmissamme luulimme, mutta tajuamme silloin, että tätä se on. Kun tsunamista tai terrorismista puhutaan Raamatun profetioiden valossa, siinä on omat vaaransa. Mutta toisaalta, eikö kristityn pidä palauttaa mieleensä se, että Raamattu puhuu vaikeista ajoista ennen Jeesuksen paluuta? Tarkkojen aikataulujen laadinta on toinen juttu.
Synnytyskivuissa on myös se lohduttava puoli, että ne ovat kipuja jotka lupaavat uuden elämän syntymistä. Kun apostoli käyttää lopun ajan ahdistuksista tällaista kuvaa, hän muistuttaa, että maailman syvimmässä pimeydessä ja epätoivossa Jumala on liikkeellä: "Katso, uudeksi minä teen kaikki."

Juudas, lohduttajani (Hiljainen viikko)

 Daniel Nylund kirjoittaa: Eräänä mieleni synkimpänä talvena luin kaiken löytämäni Juudaksesta, koska niin syvästi samaistuin häneen evankel...