Tämän
jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin
teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä,
vanhuksenne ennusunia.
Pyhä Henki
on se, joka kuiskaa korvaamme: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
Silloinkin, kun korviin kantautuu uutisia järjettömistä väkivallanteoista, hän
haluaa saada meidät katsomaan eteenpäin. Kun käsittämätön pahuus saa meidät
ajattelemaan, että tämä elämä on täysin sattumanvaraista ja ilman mitään
mieltä, Pyhä Henki muistuttaa Jumalan lupauksista: ”Minulla on omat
suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä
tuhon ajatuksia.” Teidän nuorukaisenne näkevät näkyjä ja vanhuksenne enneunia. Aikana, jolloin nuoret ihmiset eivät
ole kuluttajia kummempia ja suuret ideologiat ovat kuolleet, muistan, että
Jumala kutsuu näkemään näkyjä paremmasta maailmasta, joka ei vielä ole totta.
Ja kun vanhukset ovat hylättyjä, peloissaan ja kaipaavat vain mennyttä aikaa
(tai kuolemaa) minulle kerrotaan että he tulevat kertomaan innovaatioista ,
jotka ovat teknokraateille hepreaa.
Myös orjiin ja orjattariin minä
vuodatan henkeni noina päivinä.
Pyhä Henki
on tasa-arvon lähde. Hän antaa lahjojaan kyselemättä yhteiskuntaluokkaa,
koulutustaustaa, uskovaisuuden astetta tai edustuskelpoisuutta. Kristinusko
levisikin ensimmäisinä vuosisatoina ennen kaikkea orjien uskontona. Kristus
antoi äänen niille, joiden mielipiteillä ei ollut merkitystä. Kristinusko ei
ollut yhteiskunnallinen orjien vapautusliike, mutta siitä tuli sellainen.
Paavali neuvoi korinttilaisia (1.Kor.7): ”Jokaisen tulee pysyä siinä osassa,
jossa hän oli kutsun saadessaan. Jos
olit orja, älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin
orjana.” Paavali muistuttaa, että kristittyjen keskinäinen tasa-arvo on jotain
syvempää kuin ulkoiset luokkaerot: ”Se, jonka Herra on kutsunut orjana, on näet
Herran vapauttama.* Samoin se, joka on kutsuttu vapaana, on Kristuksen orja.”
Uusi testamentti ei sisällä orjien vapautusohjelmaa. Kuitenkin voidaan
ajatella, että orjuuden lakkauttaminen oli ohjelmoitu kristinuskoon. Jossakin
vaiheessa ihmiset alkoivat ajatella, että jos kerran Kristuksessa Jeesuksessa
ei ole orjaa eikä vapaata, miksi me ihmiset teemme tällaisia rajoja? ”Yhdentekevää,
oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä
Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Yhä edelleen on syytä kysyä,
miksi meidän täytyisi pitää kiinni perityistä sukupuolirooleista, kun kerran
Kristuksessa se on yhdentekevää. Tärkeä kysymys on, näemmekö hiljalleen kasvaneen käsityksen demokratiasta, ihmisoikeuksista ja sukupuolisesta tasa-arvosta Pyhän
Hengen työnä vai luopumisena kristillisestä perinteestä? Jumala on ostanut
teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisten orjiksi!
Minä annan teidän nähdä merkkejä
taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita.
Tämä kuva
tuo nykyajan uutiskuvamateriaaliin tottuneelle mieleen sotatantereen. Siinä on
kuitenkin kolme tärkeää vertausta Pyhästä Hengestä. Pyhän Hengen liturginen
väri on punainen. Se tulee verestä ja muistuttaa marttyyreista, Kristuksen
veritodistajista. Kun Pyhän Hengen vertauskuva on veri, se ei tarkoita kuitenkaan vain veren
vuodattamista, vaan verenkiertoa elämän merkkinä. Se, että Pyhä Henki on
eläväksi tekijä, tulee ilmi yhdessä helluntain Vanhan testamentin teksteistä: ”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän
sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja
annan tilalle elävän sydämen.” (Hes.36:26) Tuli on ensimmäisiä kristillisiä
Pyhän Hengen kuvia. Johannes Kastaja kertoi, että hänen jälkeensä tulee
Messias, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Helluntaina Pyhä Henki tuli
kuin tulenlieskat opetuslasten päälle. Sana Henki on hepreassa ja kreikassa
sama kuin tuuli ja hengitys. Myös savu voi olla Pyhän Hengen vertauskuva, sillä
ei savua ilman tulta.
Aurinko pimenee, kuu värjäytyy
vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava.
Raamatun
kuvat tulevaisuudesta ovat pelottavia. Tai ne voidaan saada tuntumaan
pelottavilta. Se, että maailmassa on sotia, luonnonmullistuksia ja muita
järkyttäviä asioita, ei ole kristinuskolle yllätys. Me uskomme Jumalan
suunnitelmaan, jota mitkään vallat eivät
voi järkyttää. Viime sunnuntaina kuulimme, miten Jumala on asettanut Kristuksen
”istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja
mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa.”
(Ef.1:20-21)
Mutta jokainen, joka huutaa avukseen
Herran nimeä, pelastuu.
Se, että
huutaa avukseen Herran nimeä, on jo Pyhän Hengen työtä. Se, että kaipaa
Jumalaa, on jo merkki siitä että hän on lähellä. Jesajan kirjassa Jumala sanoo:
” Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ’Tässä minä
olen.’" (Jes.58:9) Pelastuksen ehdot ovat vähäiset, oikeastaan niitä ei
ole ollenkaan: jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti