Luuk. 2:1-3 (Jouluevankeliumi)

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano...Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Näissä jakeissa on joko uskonnollista paheksuntaa, ironiaa tai - mikä merkillisintä - ei kumpaakaan. Vanha testamentti ei suhtaudu nimittäin suopeasti kuninkuuteen. 1. Sam 8:5-9 ilmaisee, miten kuninkaan pyytäminen oli loukkaus sekä Herraa että hänen profeettaansa Samuelia kohtaan.

Yhtä vihamielinen VT on väestönlaskentaa kohtaan. 1. Aik. 21:1 kertoo että itse saatana viekoitteli Daavidin toimittamaan Israelin väestönlaskennan.

Pakanakeisariin ei Israelissa liioin suhtauduttu suopeasti, semminkin kun tämä kaytti puolijumalallista titteliä Augustus. Mutta silti, suurin ilo mitä ihmiskuntaa kohtaa ilmoitetaan tällä tavalla: Itsensä jumalaksi korottaneen keisarin toimittamalla väestönlaskennalla. Kaiken kukkuraksi kyseessä oli verotustoimenpide, jonka vastenmielisyyden ymmärrämme tänäkin päivänä.

Nykykäännös on häivyttänyt sanat egeneto de, "ja tapahtui..." Silläkin on oma merkityksensä. Happenstance. Asioita sattuu ja tapahtuu, emmekä me pienet ihmiset ymmärrä, miksi. Meillä ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa, kun suuret rattaat pyörivät. Me toivomme että tapahtuisi jotain hyvää, mutta siltä ei näytä. Hyvän voimat ovat silti liikkeellä.

Sir. 42:15–25 (4. adventti, apokryfi)

Tämä on teologisen estetiikan malliteksti:

Minä tahdon muistella Herran tekoja ja kertoa siitä, mitä olen nähnyt. Herra teki luomistyönsä sanallaan, sääti ja toteutti kaiken tahtonsa mukaan.Valollaan aurinko luo katseensa kaikkeen,

Herran kirkkaus täyttää koko luomakunnan.

Tekstivalinta muistuttaa siitä, että jouluyön kirkkaus ei ollut ennenkuulumatonta, vaan silloin enkeljoukot huusivat julki sen, mitä taivaat ovat julistaneet maailman alusta asti: Koko maailma on täynnä Herran kirkkautta! Tätä todistaa se, että jouluevankeliumin "Jumalan on kunnia korkeuksissa" ei ole toivotus, vaan toteamus.

Pyhät enkelitkään eivät pysty kertomaan kaikkia ihmeellisiä tekoja, otka Herra, Kaikkivaltias, on vahvistanut, jotta kaikki olisi omalla paikallaan hänen kirkkaudessaan. Hän tutkii merten syvyydet ja ihmisten sydämet, hän näkee viekkaimpienkin aikeiden lävitse. Kaikki on Korkeimman tiedossa,

hänen katseensa tavoittaa aikojen merkit. Hän tuo julki menneet ja tulevat ja paljastaa salattujen asioiden kulun.

Jos enkelitkään eivät kykene kertomaan tai käsittämään kaikkia Jumalan tekoja, kuinka ihminen kuvittelee, että hänen omaksumansa raamattunäkemys tai teologia riittäisi selvittämään mitä Jumalalla on mielessä. Siksi ei pidä myöskään tuskastua, jos meidän teologiamme ajautuu umpikujaan, koska "viekkaimmatkin aikeiden" läpi Jumala näkee. Suuri lohtu on siinä, että se, mikä meille oli käsittämätöntä ja läpitunkematonta, on hänelle kirkasta.  Moni asia on turhaa ja mieletöntä, mutta vain meidän silmissämme.

Yksikään ajatus ei jää häneltä huomaamatta, yksikään sana ei jää häneltä salaan.Hän on pannut paikoilleen viisautensa voimannäytöt, hän on yksi ja ainoa ikiajoista ikuisuuteen. Mitään ei voi lisätä eikä mitään poistaa, Ei hän tarvitse neuvonantajia.

Verbin κοσμεω merkityksen käännöksenmme tulkitsee teknisesti "panna paikoilleen", vaikka sillä on myös merkitys "kaunistaa, koristaa", jota Vulgata ja muut käännökset käyttävät.  Raamatun estetiikka peittyy vahingossa näkyvistä. Jae korostaa sitä, että Jumalan luomistyössä ei ole mitään turhaa, ja ajatus jatkuu:

Kuinka ihania ovatkaan kaikki hänen tekonsa – ja niistä on näkyvissä vain kipinän verran! Ne kaikki elävät ja pysyvät ikuisesti; kukin toteuttaa tarkoitustaan ja tottelee häntä. Kaikkea on kaksittain, toinen on toisen vastapari, mitään turhaa hän ei ole tehnyt.Toinen täydentää toista parhaalla tavallaan –  kuka kyllästyisi katselemaan Herran ihanuutta!

Jumalan luomisteot ovat haluttavia (desiderabilia). Koska niiden Luoja iloitsee niiden olemassaolosta ja haluaa niiden pysyvän ikuisesti, millä oikeudella minä uskonnollinen askeetti pidän niitä vähäarvoisina ja tähyilen taivaalle niiden ohi, että muka siten näkisin Jumalan paremmin?  Joidenkin uskoa horjuttaa väite, että maailmankaikkeus on miljardien vuosien ikäinen ja ihminen kehittynyt pitkän evoluution tuloksena. Eikö se saa meitä entistäkin kiitollisemmiksi siitä, että nyt olemme tässä? Siirak pitää arvossa sitä, että Jumalan teot ovat pareittain. Pahan vastapari on hyvä, kuoleman elämä ja hurskaaan syntinen. (33:14) Luodut auttavat toinen toistaan kukoistamaan, me onnistumme vain toisten avulla, tai kuten ruotsalainen käännös sanoo, "den ena förhöjer det andras värde."

Kyllästyminen on uskon vastakohta. Jos olet tympääntynyt hengelliseen elämään, olet ajautunut sen ulkopuolelle.

1. Kor. 4:5 (3. adv, 1.vsk 2.lk)

 "Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta."

Kun minulle kerrotaan, että Jumala tuo esiin sydämeni salaisimmat ajatukset, pelkään, mitä hän löytää sieltä. Turhanpäiväisyyttä, itsekkyyttä, järjettömiä pelkoja ja hävettäviä himoja. "Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka", sanoo vanha psalmin käännös. Sen kuullessani piinaan itseäni ja yritän ottaa selvää, mikä minussa on kaikkein todellisinta: ihanteeni vai lankeemukseni. Entä jos Jumala tunnistaakin minussa ennen kaikkea kuvansa, sen hiipuvan liekin, kaipauksen Hänen puoleensa, jota en väärillä valinnoillanikaan ole saanut tukahdutettua? Suitsevaa kynttilän sydäntä hän ei sammuta.

"Miten vähän oikeastaan tiedämme ihmiselämästä. Omastamme. Tuomita meidät niin sanottujen tekojemme mukaan on yhtä turhaa kuin tuomita meidät unelmiemme mukaan. Vapahtaja käyttää oikeuttaan ja se minkä hän näistä hämäristä asioista kohottaa Isän nähtäväksi, loistaa heti säteillen kuin aurinko". (Bernanos: Maalaispapin päiväkirja s. 98)

Matt.11:2-10 (3.adv. 1.vsk ev)

Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.

Hengellistäminen ei ole aina parasta mitä tiedän. Mutta näitä Jeesuksen ihmetekoja, joita hän profeettojen kirjoituksiin viitaten suoritti, voi pitää myös ihmiselämää laajemmin koskevina totuuksina.

Sokeat saavat näkönsä: Kun ihmiset yrittävät kuvata hengellistä heräämistään, suosituimpia ilmauksia on sanoa, että "olin sokea - nyt näen." Usko on silmien avautumista Jumalan läsnäololle. Koko luomakunta näyttäytyy uudessa valossa. Synti ei tuhonnut tämän maailman kauneutta, mutta se sokaisi ihmisen silmät niin, ettei ihminen kykene tajuamaan sitä. Usko avaa silmät näkemään kauneutta sielläkin, missä se on muuten ihmissilmiltä kätkössä.

Rammat kävelevät: Pelko lamauttaa ja halvaannuttaa ihmisen. Ihminen ei uskalla lähteä liikkeelle. Kävelemistä merkitsevä sana περιπατειν ei tarkoita vain pääsemistä pisteestä a pisteeseen b, vaan päätöntä koikkelehtimistä, tanssimista ja sinne tänne haahuilua. Siihen Jeesus vapauttaa ihmisen, joka ajattelee että onpas noloa. Mistä tullaankin siihen, että

Spitaaliset puhdistuvat: Spitaali ei ollut vain sairaus, vaan sosiaalinen häpeä. Se erotti ihmisen toisten yhteydestä ja jätti hänet yksin. Häpeä ei parane synninpäästöllä, vaan sillä, että joku viihtyy minun seurassani. Siksi Jeesus tunnettiin hyvän ruoan ja huonon seuran ystävänä. Hän katsoo sinua niin kuin ei paremmasta tietäisi: hän ei tahto saada silmiään syntisestä irti!

Kuurot kuulevat: ihan ihmisten kesken tuntuu toistuvasti siltä, että ihmiset eivät kuuntele toisiaan, vaikka ovat kuulevinaan. Ei mikään ihme, että Ilmestyskirjassa toistuu lause; "Jolla on korvat, se kuulkoon." Ennen kaikkea usko avaa ihmisen korvat kuulemaan Jumalan sanaa, mutta myös maan hiljaisten huokauksen.

Kuolleet herätetään henkiin: Eskatologisen toivon lisäksi tässä puhutaan niistä, jotka ovat hengellisesti kuolleet. "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa." Ne jotka kuulevat hyvän paimenen äänen, seuraavat häntä, ja hyvä paimen johtaa heidät laitumelle - ei karsinaan.

Köyhille julistetaan ilosanoma: Köyhä on se, joka tietää, miten paljon häneltä puuttuu. Siksi Augustinus sanoi: "Mielestäni uskovaiseksi voidaan sanoa pikemminkin sitä, joka tietää keneltä pyytää sitä mitä häneltä puuttuu, kuin sitä, joka lukee omaksi ansiokseen sen mitä hänellä on."

1. Piet. 1:13-17 (2. adv., 1.vsk 2.lk)

Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

Vyöttäytyminen (anazonnymi) merkitsi Raamatun maailmassa valmistautumista matkanteon vaivoihin. Vaatteet sidottiin vartalon ja jalkojen ympärille kiinni nahkaisella vyöllä, etteivät ne estäisi matkantekoa. Ehkä siinä on jossakin mielessä jotain samaa kuin meidän kielikuvassamme "hihojen käärimisestä." Efesolaiskirjeessä luetellaan kristityn taisteluvarustus, jossa kehotetaan ottamaan vyöksi totuus (Ef.6:14). Vyöttäytyminen on myös palvelijan tehtävä. Jeesus lupasi, että uskollinen palvelija saa seuraavanlaisen kohtelun: "Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä." (Luuk. 12:37). Olkaa raittiit! Tähän raamatunkäännöksemme lisää sanat, joita ei alkutekstissä ole, mutta jotka kertovat siitä, mitä UT:n sana "olla raitis" (nefo) tarkoittaa: pitäkää ajatuksenne kirkkaina. Kyse on ennen kaikkea mielen raittiudesta. Tottakai tavanomainen raittius liittyy siihen. Mahdotonta on olla kännissä ajatus kirkkaana. Pietari kehottaa panemaan toivomme Kristukseen teleiōs, siis kokonaan tai loppuun asti. Toivo on tulevaisuuteen kohdistuva asia. Toivon kohde on tulossa. Jeesuksen Kristuksen ilmestyminen, uskon lopullinen varmuus, on vasta tulossa
.
 Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.

Sokrates opetti, että jos ihminen tietää, mikä on oikein, hän myös tekee niin. Myös tässä sanotaan, että synti on ennen kaikkea tietämättömyyttä. Ihminen pyrkii jäljittelemään jotain, muuttumaan jonkin kaltaiseksi. "Älkää taipuko noudattamaan himojanne", kehottaa Pietari. Samaa sanaa (syskhematizo) käyttää myös Paavali, kun hän sanoo: "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä." (Room. 12:2)

Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”

Se mitä meidän tulee tavoitella ja jäljitellä, on Jumalan pyhyys. On kuitenkin tärkeää ettemme jäljittele omaa kuvitelmaamme siitä, sillä silloin kyseessä on tekopyhyys. Elämme joulun odotusta. Jumala ei kysy kuten joulupukki: onkos täällä kilttejä lapsia? Jumala ei vaadi kiltteyttä vaan pyhyyttä. Mistä sen pyhyyden löytää? Minä olen pyhä, koska pyhä Jumala on minut luonut, Kristus on minut lunastanut ja varmemmaksi vakuudeksi lahjoittanut minulle Pyhän Hengen kasteessa. Tästä minut on kutsuttu tekemään totta. Sitä saan seurata ja toteuttaa, vaikka olisin kaikki elämäni päivät tähän asti viettänyt vain ja ainoastaan synninteossa.

Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Jeesus käski rukoilemaan Jumalaa nimellä "Isä". On todellakin hämmästyttävää, että voi kutsua isäkseen häntä, joka tuomitsee kerran kaikki ihmiset, minutkin, henkilöön katsomatta. Jumalanpelko ei ole tässä eusebeia vaan fobos. Pelkoa ei rakkaudessa ole, kirjoittaa Johanne (1. Joh. 4:18) mutta on sentään siinä mielessä, että rakastava pelkää ennen kaikkea sitä, että aiheuttaa mielipahaa rakkaalleen. Elämää kutsutaan muukalaisuuden ajaksi. Kristitylle ja kirkolle on vahingoksi, jos hän unohtaa olevansa muukalainen tämän maan päällä. Psalmistan kanssa rukoilemme: "Kuule rukoukseni, Herra, ota vastaan avunhuutoni. Älä ole kuuro minun itkulleni! Minä olen muukalainen, etsin sinulta turvaa, olen koditon niin kuin olivat isänikin." (Ps.39:12)