Eksegeettisiä sormiharjoituksia, teologisia koeporauksia ja homileettisia polunpäitä Suomen ev.lut. kirkon Evankeliumikirjan raamatunteksteistä.
keskiviikko 18. marraskuuta 2020
Tuomiosunnuntai
lauantai 7. marraskuuta 2020
Matt. 18: 15-22 (23. su helluntaista, 2. vsk ev)
Sinun Poikasi tunsi kuitenkin ruuniinsa jäsenien heikkouden ja osoitti siihen lääkkeen. Hän antoi meille varman toivon siitä, että armossasi antaisit anteeksi meidän syntimme, jos me vuorostamme sydämestämme annamme anteeksi ne synnit, joita veljemme ovat tehneet meitä vastaan.
Tämä ehto, jolla Poikasi Jeesus takaa meille anteeksiannon, on mitä oikeudenmukaisin. Sillä kuinka häpeämättömästi ne pyytävät Isältä anteeksiantoa, jotka itse valmistautuvat kostamaan veljen vähäisen rikkomuksen? Kuinka röyhkeästi jotkut sanovat Sinulle: "Älä vihastu", vaikka he itse eivät lakkaa vihaamasta lähimmäisiään. Sinun Poikasi oli ilman syntiä, mutta hän rukoili ristillä, että antaisit anteeksi hänen murhaajillensa. Kuinka häpeämättömiä ovat ne jotka kerskailevat olevansa Poikasi ruumiin jäseniä ja jotka, vaikka ovat itse syntisiä, eivät halua antaa anteeksi veljille, jotka rikkovat heitä vastaan, ja kuitenkin he itse rikkovat veljiään vastaan? Tämä on pikemminkin syntien vaihtamista kuin niiden anteeksiantoa. Ne, jotka palvelevat Sinua unohtamatta vihaansa ja aikomatta pyytää lähimmäiseltään anteeksi, eivät ole Sinulle mieleen. Poikasi opetti meille, että meidän tulee jättää jopa alttaripalvelus sopiaksemme veljiemme kanssa. (Erasmus Rotterdamilainen: Isä meidän-rukouksen selitys, suom. Simo Heininen)
keskiviikko 28. lokakuuta 2020
Matt. 5:1-12 (Pyhäinpäivä, 1.vsk ev)
Muistan jo elokuvasta Andrei Rublev, kuinka tämä tulkittiin vanhalla Venäjällä vajaamielisiä tarkoittavaksi (tai mikä lienee korrekti ilmaus). Saarikoski käänsi "onnellisia ne jotka eivät ymmärrä uskonnosta mitään", eikä sekään ole huono. Tunnustuskirjat korostavat, että evankeliumin köyhyys on hengellistä laatua, jolloin Daavidkin oli köyhä rikkautensa keskellä. Luukkaalla lause on - ilmeisesti alkuperäisessä - muodossaan "autuaita olette te köyhät". Se on kaikissa sanan mahdollisissa muodoissa: te joilla ei ole mitään.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Joh 16:20-23 Jeesus vertaa omiensa osaa synnyttävän naisen tuskaan, joka vaihtuu iloksi. Schweitzer huomauttaa, että tässä ei ole kysymys syntien tai tuomion aiheuttamasta surusta.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Praus on "sävyisä, hiljainen". Lause on lähes kirjaimellisesti sama kuin Ps 37:11(LXX), joka käännetään "nöyrät."
Autuaita (ovat) ne joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Vaikka koko tie olisi mennyt harhaan, kaikki yritys nukkaan ja koko elämä surkeasti epäonnistunut - sinä joka janoat totuutta ja oikeutta, olet autuas!
Autuaita ne jotka toisia armahtavat, heidät armahdetaan.
Schweitzer luokittelee tästä alkavat jälkimmäiset autuaaksijulistamiset sellaisiksi, joissa puhutaan asenteista, kun edellisissä oli kysymys puutteista. "Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton" (Jaak. 2:13).
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Saako jo nyt? Vai vasta siellä missä kyyneleetkin pyyhitään (Ilm.7:17). Viaton katse voi nähdä Jumalan tässä maailmassa (Apollinaris tulkitsee näin).
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Eirenopoioi esiintyy vain tässä (Septuagintassa kuitenkin Sananl 10:10). Jotkut kirkkoisät ajattelivat niinä, jotka huolehtivat kirkon ykseydestä. Tämä on kristillisen rauhanliikkeen keskeisin raamatunkohta. Hengellistä ja maallista rauhaa on tässä tarpeetonta erotella. (ks. Room. 12:18)
sunnuntai 25. lokakuuta 2020
Jer. 17:9 (Usk.p.muistop.)
Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton, vailla vertaa
Reformaation ihmiskäsitystä on sanottu pessimistiseksi. Sanotaan āmyös että pessimisti ei pety. Onko ihminen todella läpikotaisin paha, kykenemätön edes ajattelemaan mitään hyvää? Asia ei ehkä sittenkään ole niin yksinkertainen. Tämä Jeremian kirjan jae (joka jää evankeliumikirjan perikoopin ulkopuolelle), voidaan nimittäin kääntää toisinkin.
Johann Sebastian Bachin kantaatti Es ist ein trotzig und verzagt Ding [um aller Menschen Herze] (BWV 176) on saanut nimensä juuri tästä jakeesta. Saksankielinen teksti kääntyisi paremmin niin, että ihmissydän on uppiniskainen ja pelokas. Bach korostaa tätä niin, että musiikki soi jääräpäisen tylynä fuugana sanaan trotzig ("uhmakas") asti, mutta heltyy sitten, ja laulajat melkein huokaavat sanan verzagt ("pelokas, arka"), jota jouset painottavat pidätyssävelillä. Kantaatin muutkin tekstivalinnat on tehty ajatellen pelokasta ja uppiniskaista ihmissydäntä ja sille luvattua toivoa.
Heprealainen teksti antaa tukea Bachin eksegeesille. Sydän on ensiksikin āqob, "petollinen" ja toiseksi anaš , "melankolinen, surullinen." Nämä sanat antavat ihmiskäsityksellemme enemmän lämpöä ja realismia kuin vanhan käännöksen "pahanilkinen." Ihmisen sydän ei ole paha pahuuttaan, vaan monien ristiriitaisten tunteiden hallitsema, enemmän pelokas kuin ilkeä.
Luterilaisissa Tunnustuskirjoissa tämä ajatus ihmisistä on löydettävissä. Eräs Melanchthonin suosimista ilmaisuista on "peljästyneet omattunnot" (perterrefacta conscientiae). Luterilaisten jäsentenvälisissä kisoissa Augsburgin tunnustuksen vuonna 1540 julkaistu "Variata"- laitos, johon Melanchthon pani jonkin verran omiaan, aiheutti pahaa verta. Mielestäni sen versio vanhurskauttamisartiklasta (CA 4) on kuitenkin hyvin muotoiltu.
perjantai 23. lokakuuta 2020
Ps. 145:8-13 (21. su helluntaista, psalmi)
Sanoma Jumalan anteeksiantavaisuudesta on kaikunut niin juutalaisuuden, kristinuskon kuin islaminkin välityksellä tuhansien vuosien ajan tässä maailmassa, mutta heikosti se on perille mennyt. Parhaimmillaan se on vesittynyt lällyksi kaiken suvaitsemiseksi. Risti, kristinuskon symboli, kuitenkin kertoo miten äärimmäisen vakavasta asiasta anteeksiantamisessa on kysymys. Sana הַנון muistuttaa siitä, että Jumala antaa anteeksi sen, mitä olemme rikkoneet häntä vastaan. Pahuus ja rikkomukset ovat todellisia, ei mitään pikkujuttuja. Mutta anteeksiantamus on ainoa tie ulos koston kierteestä. Sana רﬞחום tarkoittaa, että Jumala ei vain julista syntejämme anteeksi, vaan hän myös säälii meitä niiden vuoksi. Hän tietää, että synti on meitä raadellut ja tuhonnut. Synti ei herätä Jumalan sydämessä vain vihaa, vaan myös sääliä eksyneitä syntisparkoja kohtaan. Kumpikin puoli on muistettava Jumalasta puhuttaessa. Jos ne pistetään vastakkain, ei ole epäselvää, kumpi voittaa: "Palatkaa Herran, Jumalanne luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias. Hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen." (Joel.2:13) Tämä Jumalan piirre muuten vitutti profeetta Joonaa erityisesti (Joona 4:2). "Kärsivällinen" on kirjaimellisesti "hidas vihaan."
Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Armo ei ole vain 2. uskonkappaleen asia, vaan jo luomisessa. Silkka olemassaolo on laupeutta:"...sillä sinä rakastat kaikkea olevaa etkä inhoa mitään luomaasi - jos jotakin olisit vihannut, et olisi luonut sitä." (Viis.11:24)
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Ei ole selvää onko tässä indikatiivi vai imperatiivi. Koko luomakunta ylistää Jumalaa hiljaisella tavallaan, mutta hurskaat, pyhät, Jumalan ystävät ovat kutsuttuja tätä julki julistamaan, eksplikoimaan.
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
Taivaan valtakunnasta on kerrottava ja niin kuin 1913 käännös sanoo "jutellaan sinun voimastasi". Toisin sanoen, arjen aherruksessa muistetaan Jumala.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Että julistetaan Jumalan suuria tekoja historiassa ja sitä, mitä kohti ollaan menossa, vaikka siitä näkyy kovin vähän.
Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.
Tähän jatkaa jae 13a "Heerra on luotettava kaikissa sanoissaan, uskollinen kaikissa teoissaan", joista viimeinen lause voisi kääntyä myös "hän rakastaa kaikkia tekojaan". Tällaista "Jeesuksen lähettiläät"-sunnuntaina meidät on lähetetty julistamaan.
Joel 3:1-5 (Helluntai 3-vsk, 1.lk)
Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukais...
-
Gregorius Suuren joulusaarna Koska vietämme tänään, jos Herra suo, messua kolme kertaa, emme nyt puhu tästä evankeliumin kappaleesta pitkä...
-
Gregorius Suuren Evankeliumisaarna n:o 34. Mikkelinpäivänä 591, tekstinä Luuk 15 "kadonnut lammas" ja "kadonnut hop...
-
Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton, vailla vertaa Reformaation ihmiskäsitystä on sanottu pessimistiseksi. Sanotaan āmyös että p...