Jes. 40:26-31 (3. su pääsiäisestä, 1. vsk 1.lk)

Kohottakaa katseenne korkeuteen:kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan,
hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa:
yksikään joukosta ei jää pois.

Näin alkaa yksi Vanhan testamentin voimaannuttavimmista teksteistä. Voimaannuttaminen tarkoittaa sitä, että ei auta toista, ei ratkaise hänen ongelmiaan, vaan auttaa häntä löytämään voimavaroja kestää vaikeaa tilannetta ja löytämään itse ratkaisuja, huomaamaan, ettei ole avuton. Niinpä tässäkin tekstissä Jumala ei poista kipuamme eikä ratkaise ongelmiamme, vaan auttaa meitä näkemään asioita laajemmin ja syvemmin ja kestämään asioiden keskeneräisyyttä.

Kohottakaa katseenne korkeuteen, sanoo Herra. Silloin kun miettii sitä, riittävätkö rahat, etenenkö urallani, ymmärtääkö puolisoni minua tai miten lapset pärjäävät elämässä,voi olla hyvä mennä tähtitaivaan alle ja miettiä maailmankaikkeuden mittasuhteita. Viiden miljardin vuoden kuluttua aurinko muuttuu punaiseksi kääpiöksi, nielaisee maapallon ja elämä tässä aurinkokunnassa loppuu. Siinä asettuvat pienet arkiset murheet mittasuhteisiinsa. Tosin tämä ei kyllä varsinaisesti lohduta...

Lohduttamiseen tarvitaan usko siihen, että kysyy: ”Kuka on tämän kaiken luonut?” Tämä valtava universumi on jonkun vielä suuremman kädessä. Me ymmärrämme maailmankaikkeuden synnystä, kehityksestä ja mittasuhteista paljon enemmän kuin se ihminen, joka kirjasi nämä sanat tuhansia vuosia sitten. Maailmankaikkeus ei ole silti vähemmän ihmeellinen.

Raamattu sanoo että Jumala on se, joka tuntee taivaankappaleista joka ainoan nimeltä. Meille ihmisille avaruudesta löytyy jatkuvasti uusia kohteita, jotka joudumme sitten nimeämään. Jumala tuntee ne kaikki nimeltä. ”Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.” Jumalan voiman osoitus on se, että hän ei unohda yhtäkään. Tähän luottaa psalmin kirjoittaja, joka muistuttaa, että pieninkin luuni ja joka ainoa elämäni päivä on Jumalan kirjassa: ”Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.  Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” Jumalan suuruus näkyy siinä, että hän ei unohda yhtäkään. Jeesus kertoi, että Jumala on kuin paimen, joka lähtee etsimään yhtä ainoaa kadonnutta lammasta. Johanneksen evankeliumissa hän sanoo: ”Lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.” Yksikään joukosta ei jää pois, sanoo Herra. Nyt maailmankaikkeuden mittasuhteet ehkä jo lohduttavat.
 
Miksi valitat, Jaakob,Israel, miksi puhut näin:
- Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta,minun asiastani ei Jumala välitä.

Edellä sanotun valossa ihmisen valitus ja narina on turhanpäiväistä. Jumala kuitenkin kärsivällisesti osoittaa huomiota pienen ihmisen murheille. Ihmisen valituksessa on kaksi puolta:  "Jumala ei näe" ja "Jumala ei välitä". Minä olen niin pieni ja vähäinen otus, ettei Jumalaa kiinnosta minun asiani. Toiseksi ajattelen, ettei Jumalaa kiinnosta oikea ja väärä. Lopulta ajattelen, että Jumalaa ei ole edes olemassa. On olemassa sellaista hätää ja kärsimystä, joka yksinkertaisesti käy yli ihmisen ymmärryksen, kuten silloin kun viattomia ihmisiä kuolee sodan tai jonkun katastrofin takia. Mutta usein valituksemme syynä on, etteivät asiat ole menneet niin kuin niiden meidän mielestämme olisi pitänyt mennä. Tähän Jumala vastaa:

    Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala,
koko maanpiirin luoja?Ei hän väsy, ei uuvu,
ja antaa heikolle voimaa.Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,
he kohoavat siivilleen kuin kotkat.He juoksevat eivätkä uuvu,he vaeltavat eivätkä väsy.

Heprealainen teksti leikkii tässää verbeillä ”väsyä”ja ”uupua”. Jumala ei väsy eikä uuvu, ihmiset väsyvät ja uupuvat, Jumala virvoittaa väsyneet ja antaa uupuneille voiman. Ja he juoksevat eivätkä uuvu, vaeltavat eivätkä väsy.
Lupauksen kohteena ovat ne jotka odottavat Herraa. Ei siis niille jotka ovat uskossaan varmoja ja valmiita, vaan niille jotka edes toivovat, että jos Jumala sittenkin on olemassa.
Voi näyttää siltä, että kaikki työsi on valunut hukkaan ja Jumalasta puhuminen on hyödytöntä. Lupaus kuuluu niille jotka ovat väsyneitä, eli niille jotka ovat kyllä tehneet paljon ja yrittäneet kaikkensa mutta eivät enää jaksa. Olen lopussa.
Tai voin olla heikko. Ajattelen,ettei minusta ole alun perinkään tähän työhön, Jumalan työtoveriksi. Se on luonteelleni ja kyvyilleni sopimatonta. En minä osaa. Tämä lupaus kuuluu minulle.  Viidennessä Mooseksen kirjassa sanotaan: ” Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.”
”Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät”, sanoo profeetta. Nuoret edustavat Vanhassa testamentissa usein kokemattomia ja tyhmiä. Tässä kohtaa nuoret ovat kuitenkin voimakkaita, sotureista parhaimpia. Hekin menettävät voimansa. Septuaginta sanoo jopa: ”valitutkin ovat voimattomia.” Vaikka olisin valittu, vaikka minulla olisi täysin selvä kutsumus työhöni, se ei suojaa minua epäonnistumiselta ja turhautumiselta. Jumala näyttää haluavan ohjata huomiotamme siihen, kuka hän on, pois siitä, mitä me olemme.
Ne, jotka häntä odottavat – vaikka kuinka väsyneinä ja pettyneinä, kiusauksiin kompastuvina ja kaatuneinakin – saavat uuden voiman. Ehkä se ei tapahdu tänään,ehkä ei pitkään aikaan vielä. Heidän tulevaa kulkuaan kuvaa se,että palava innostus ei kuluta heitä loppuun ("he juoksevat eivätkä uuvu") koska heillä on syvä ilo Jumalassa. Oman innon varassa tehtävä työ voi polttaa ihmisen loppuun. Mutta nyt ei toimita henkensä hädässä vaan sydämensä ilosta. He jaksavat myös puuduttavaa, tavallista arkea, jossa ei tapahdu mitään innostavaa ja hohdokasta ("he vaeltavat eivätkä väsy"). Heillä on hiljainen luottamus siihen että Jumala on heidän kanssaan.  Ja hän ei horju, vaikka minä en osaisi enkä jaksaisi: ”Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva.  Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi.” (Ps.121)

Joh. 10:11-16 (2. su pääsiäisestä, 1.vsk ev)

 Paimen

Paimen on Raamatun merkittävin kuva johtajuudesta. Ensisijaisesti se kuvaa sitä, millainen johtaja Jumala on. Toissijaisesti se tarjoaa myös esikuvan hengellisestä johtajuudesta.

Monia ihmisiä häiritsee Hyvä Paimen- vertauskuvassa se ajatus, että me ihmiset olemme muka jotain lampaita. On syytä huomata, että lampaat eivät ole vertauksen ytimessä, vaan tarkoitus on kertoa millainen on hyvä paimen, ja lopulta, millainen on Jumala.

"Palkkapaimen ei välitä lampaista." On monia syitä hakeutua johtotehtäviin, jotkut huonoja ja toiset hyviä. Johtajat ovat tavallisesti hyvin palkattuja ja johtajan tehtävään liittyy usein muitakin etuja, kuten tilava työhuone, työsuhdeauto ja firman edustustili. "Älkää kaitko laumaanne alhaisesta voitonhimosta", kehotti apostoli Pietari, ja hyvästä syystä. Monille johtajan tehtävä on palkinto menestyksekkäästä urasta, monia kiehtoo myös tilaisuus olla esillä ja käyttää valtaa. Siksi apostoli sanoo: "Älkää herroina hallitko niitä, jotka ovat osallenne tulleet." Jonkun osaksi esimiestehtävä on tullut puolivahingossa. Toimenkuva on vain vuosien varrella kehittynyt siihen suuntaan, että hän on joutunut myös toisten esihenkilöksi. Silloin on kyse siitä, mistä apostoli varoittaa, kun hän sanoo, ettei johtamista pidä tehdä "pakosta", vaan vapaaehtoisesti.

"Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut."  Hyvä paimen- vertauksessa Jeesus korostaa paimenen ja lampaiden läheistä ja henkilökohtaista suhdetta: "Hyvä paimen kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle." Eräässä firmassa etsittiin johtajaa. Haastateltavat tulivat firman toimiston ovelle, ovi avattiin ja heidät ohjattiin odotustilaan, josta haastateltava sitten kutsuttiin kokoustilaan. Haastateltavalta kysyttiin: "Minkä niminen oli henkilö, joka avasi sinulle oven?" Johtajat saattavat liikkua lähinnä johtajien piireissä ja olla kiinnostuneita niistä ihmisistä, joilla on vaikutusvaltaa. Vahtimestarit, siivoojat ja sihteerit jäävät helposti nimettömiksi. Se, että ihminen nähdään persoonana ja häntä puhutellaan nimeltä, on merkittävää.

Jeesus opetti palvelevaa johtamista: Se joka teidän keskuudessanne tahtoo olla suurin, olkoon toisten palvelija. Tämä on myös nykyisen johtamistaidon valossa pätevä näkemys. Työterveyslaitoksen professori Jari Hakanen on kirjoittanut palvelevasta johtamisesta, että johtajiksi pitäisi valita sellaisia henkilöitä, jotka ovat ennen kaikkea kiinnostuneita alaistensa hyvinvoinnista eivätkä omasta urakehityksestään. Palveleva johtaja kuuntelee alaisiaan usein ja aktiivisesti, hän luottaa ihmisiin todella ja antaa heidän olla päteviä ammattilaisia ja kantaa todellista vastuuta. Hän antaa mielellään kunnian onnistumisista toisille ja on itse valmis ottamaan vastuun epäonnistumisista. Hän ei kanna kaunaa eikä haudo kostoa, vaan on valmis antamaan anteeksi. Kritiikki ei ole hänelle narsistinen loukkaus, vaan mahdollisuus oppia ja kasvaa.

"Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.” Näissä sanoissa Jeesus ilmaisee esimerkin voiman. Hyvä johtaja ei käskytä takaa, vaan johtaa esimerkillään edestä. Se, että lampaat eivät seuraa vierasta paimenta, kertoo siitä, että on lupa luottaa omaan arvostelukykyyn. Joskus tulee vastaan uskonnollinen julistaja tai muu vaikuttaja, joka esiintyy sujuvasti ja vakuuttavasti, mutta jonka esiintymisestä tulee silti jotenkin kummallinen olo: jotain tässä on pielessä. Sitä pientä ääntä on lupa kuunnella. Tunnen hyvän paimenen äänen.

"Vain se voi käyttää valtaa toisiin nähden, joka hankkii joka päivä oikeutuksen sen käyttöön", opetti Dag Hammarskjöld. Hyvä paimen antaa vaikka henkensä lampaidensa edestä. Johtaminen ei ole pomottamista eikä vallantunteessa paistattelua. Työelämässä johtajan tärkeäksi tehtäväksi on ymmärretty kannustavan palautteen antaminen. Jokaiselle on tärkeä kokemus se, että tulee nähdyksi. 

Ennen kaikkea Hyvä Paimen kertoo Jeesuksesta. Paraskaan inhimillinen johtaja ei ole niin kuin hän. Henri Nouwen sanoo, että hengellinen ohjaaja ei ole guru, jolla olisi kaikki, mitä tarvitaan. Hän on vain joku, joka jakaa omat syntiset kamppailunsa ja luo näin ilmapiirin, joka on armollinen. Nöyryys on hengellisen johtajan tärkein ominaisuus: kyky tunnustaa oma keskeneräisyytensä ja kyky nähdä hyvä toisissa. Jos et koe epämukavuutta johtajana, et ole todella tehnyt johtajan töitä, sanoo Brené Brown.

Hes. 34:14-16 (2. su pääsiäisestä, 1. vsk 1.lk)

Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään - näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.

Totuus ihmisestä: ihminen eksyy, väsyy ja menee ritkki.
Eksyy: "Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omille teilleen" (Jes. 53:6). "Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet hänestä - kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhden yhtäkään." (Ps. 14:2-3)
Väsyy: "Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä." (Ps. 63:2) "Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille." (Ps. 84:3) "Nuorukaisetkin kompastelevat ja kaatuvat." (Jes. 40:30)
Menee rikki: Valit. 3:1-18, Ps 102. Ei tule elämästä ehyttä.

Totuus Jumalasta: Jumala ei tuomitse eksyneitä. Jumala ei piiskaa väsyneitä. Jumala ei hylkää särkyneitä.

Jumalallisen johtamistaidon oppitunti: "minä ruokin lampaani ja vien ne lepäämään". Johtajan ei tule ottaa alaistensa selkänahasta kaikkea. Viisas johtaja tietää, että ihmisen parhaat voimavarat saadaan käyttöön vapaudessa ja rentoudessa, jossa ei tarvitse pelätä epäonnistumista. Me emme tarvitse ihmistä joka piiskaa meidät yhä suurempiin saavutuksiin. Me tarvitsemme jonkun, joka sanoo: "Tämä riittää." Harva kykenee sanomaan sitä itselleen.

Seurakuntaelämän johtamisen oppitunti: tulee olla kiinnostunut niistä, jotka eivät osaa kaanankieltä eivätkä hallitse uskovaista alakulttuuria. "Etsin laumasta harhautuneen" on kirjaimellisesti "haen takaisin hänet, joka on ajettu ulos."  "Minä korjaan sen mikä on särkynyt". Elämänsä haaksirikoissa ihmiset eivät kaipaa moralisointia eivätkä edes neuvoja, vaan syvää kokemusta siitä, että heidät otetaan vastaan. "Hoivaan uupunutta." Niin monet ovat uupuneita, uskaltamatta sitä toisille paljastaa.

Missä sitten tarvitaan johtajan kovuutta? "Vahvat ja lihavat minä pidän kurissa". Hepreankielinen teksti sanoo vielä jyrkemmin: minä hävitän heidät! Minun ymmärrykseni mukaan nämä tarkoittavat niitä, jotka ovat uskosssaan vahvoja ja joilla löytyy raamatunpaikka valmiiksi, jos heitä yrität puhutella. Varmaan hekin ovat syvällä sisimmässään epävarmoja ja pelokkaita, mutta heidän kovuudelleen ei pidä antaa periksi.

1. Joh. 5:4-12 (1. su pääsiäisestä, 1. vsk 2.lk)

 Kaikki mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman

Maailma (kosmos) merkitsee Uudessa testamentissa, ja erityisesti johanneslaisessa kirjallisuudessa, kahta vastakohtaista asiaa. Ensiksikin se on Jumalan luomus, joka on hänen herkeämättömän rakkautensa kohde: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut..." Toiseksi se on jumalanvastainen järjestys, valtapiiri jossa vahvat porskuttavat ja raha ratkaisee. Tästä maailmasta sanotaan: "Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä mitä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa." (2:15) Kun Johannes sanoo, että kaikki mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman, hän sanoo toisin sanoin sen, mitä edellinen luku lupaa: "Se joka on teissä, on suurempi kuin se (epäilemättä paholainen), joka on maailmasssa" (4:4) Mitä pieni ihminen voi maailmaa vastaan? Johannes sanoo, että jokainen joka on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Se on huikea näköala. 

Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme

Usko siirtää vuoria. Usko, pienikin usko, todistaa toisenlaisesta järjestyksestä kuin tämän maailman valtaan, väkivaltaan ja sortoon perustuva järjestys. Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo että Jeesus on Jumalan Poika? Se, että uskoo Jumalaan, joka suostuu pieneksi ja heikoksi ja saattaa maailman vallat naurunalaiseksi, on voitto.

Henki, vesi ja veri

Kristuksen työn historiallinen todistus esitetään hänen kasteensa (veden) ja kuolemansa (veren) kautta. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen taustalla on nähty selvittely gnostilaisten opettajien kanssa, jotka kielsivät Jeesuksen historiallisuuden ("Jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta" 4:2). Kristilliselle uskolle on luovuttamatonta, että Jumalan Poika on tullut ihmiseksi todellisella tavalla, keskelle maailmanhistoriaa. Pyhä Henki on se, joka todistaa Kristuksesta meidän sisimmässämme. Nämä sanat ovat innoittaneet jo varhain trinitaarisiin lisäyksiin, jotka ovat latinankielisessä Raamatussa edelleen. 

Jae 7: Todistajia on näin kolme [taivaassa: Isä, Sana ja Henki, ja nämä ovat yhtä, ja kolme maan päällä:] 

Jae 9: Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut pojastaan [ jonka hän lähetti pelastajaksi maan päälle, ja poika esitti todistuksen maassa täyttäen kirjoitukset ja esittäen meidät todistukseksi, sillä me olemme nähneet hänet ja ilmoittaneet teille, että te uskoisitte, ja katso:]

Jokaisella joka uskoo, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen joka ei Jumalan todistusta usko tekee hänestä valehtelijan.

Voiton salaisuus ei ole kuitenkaan se, kuinka lujasti ihminen uskoo, vaan Kristuksessa, joka on elämä. "Jolla on Poika, sillä on elämä." Jos uskot Kristukseen, sinulla on tämä todistus sisimmässäsi. Vai etkö usko? Pidätkö siis Jumalaa valehtelijana. Ei ole kuitenkaan kysymys sinun hengellisestä vahvuudesta tai uskollisuudestasi. Jos Jumala on olemassa, mikään ei ole turhaa tai toivotonta. Jos Jumalaa ei ole, eipä tästä kuvitelmasta haittaakaan ole.

Viis. 11:25-12.1 (24. su helluntaista, apokryfi)

 Ja kuinka voisi mikään pysyä ilman sinun tahtoasi, kuinka voisi säilyä se, jota sinö et ole kutsunut eloon? Mutta sinä säälit kaikkia, koska ne ovat sinun, oi Herra, joka rakastat eläviä. Sillä sinun katoamaton henkesi on kaikissa.

Jumala tekee työtään kaikkien ihmisten sydämissä, rakastaa jokaista ja vetää jokaista puoleensa. Hän ei tee eroa erilaisten ihmisten välillä tai statusten välillä, jotka hänen mukaansa ovat merkityksettömiä. "Hän on syössyt vallanpitäjät valtaistuimiltaan ja korottanut alhaiset." Hän tekee työtä kaikissa kristillisissä yhteisöissä yli uskontorajojen ja mhös niiden sydämissä, joilla omasta mielestään ei ole uskontoa lainkaan. Yksikään uskonto ei voi yksin omistaa Jumalaa, vaikka useimmat yrittävät sitä, väittäen että ellet seuraa juuri heidän tietään, et pelastu.

(Gerard W. Hughes: Pyhän yllättämä s. 69-69)