Ps 119:41-48 (Tapaninp. psalmi)

Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein mielin.
דָרַַש on "tutkia, etsiä, tiedustella, kaivata." Koska sydämeni halu on oppia tuntemaan Jumala, kuljen avoimin mielin, in latitudine, vapaudessa (בְרְחָבָה ). LXX:n mukaan kuljen "turuilla ja toreilla." Kysymys siitä, mikä on kristitylle sopivaa tai ei, mitä musiikkia kuunnella, mitä harrastaa, on täysin turha. Uskovalle sydämelle kaikki kertoo Jumalasta.
Luther kuvaili Psalmin 1 "autuasta miestä" spontaaniksi ihmiseksi näin:
"Oi kultainen ja rakastettava sana, jolla vahvistetaan kristillinen vapaus. Jumalattomilla on kiinteät päivät, kiinteät ajat, tietyt teot, tietyt paikat, joissa he riippuvat, niin että vaikka lähimmäinen on kuolemaisillaan, hätä ei saa heitä poikkeamaan ajoistaan ja paikoistaan. Mutta tämä autuas mies on vapaa kaikkiin aikoihin, kaikkiin paikkoihin ja kaikkiin. Mikä tahansa tapaus (casus) häntä kohtaa, mitä tahansa hänen kätensä oivaltaa tehdäkseen, sen hän tekee. Hän ei ole juutalainen, ei pakana, ei kreikkalainen eikä barbaari...mutta hän antaa hedelmänsä ajallaan, mikä tahansa hänen tekonsa onkin - Jumalalle ja lähimmäiselle. Siksi hänen teollaan ei ole nimeä eikä hänen ajallaan ole nimeä eikä hänellä itsellään ole nimeä eikä sillä virtaavalla vedellä ole nimeä, jonka varrelle hänet on istutettu. Hän ei ole yhdelle ihmiselle eikä yhdelle ajalle, paikalle tai teolle, vaan kaikille ja kaikkialle ja kaiken välityksellä. Hän on kaikkien aikojen, kaikkien tekojen, kaikkien henkilöiden ihminen - Isänsä kuvan mukaan kaikkea kaikessa ja kaiken ylitse. Jumalattomat sulkevat itsensä ahtauteensa, vangitsevat itsensä itsevalittuihin tekoihin, aikoihin ja paikkoihin ja kiduttavat itseään eivätkä tee muuta kuin murhaavat, tuomitsevat ja arvostelevat toisten hedelmiä ja ovat mitä vapaimpia kritikoimaan toisia..." (Operationes in Psalmos, WA 5, 38-39, suom. Tuomo Mannermaa)

Luuk. 2:1-3 (Jouluevankeliumi)

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano...Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Näissä jakeissa on joko uskonnollista paheksuntaa, ironiaa tai - mikä merkillisintä - ei kumpaakaan. Vanha testamentti ei suhtaudu nimittäin suopeasti kuninkuuteen. 1. Sam 8:5-9 ilmaisee, miten kuninkaan pyytäminen oli loukkaus sekä Herraa että hänen profeettaansa Samuelia kohtaan.

Yhtä vihamielinen VT on väestönlaskentaa kohtaan. 1. Aik. 21:1 kertoo että itse saatana viekoitteli Daavidin toimittamaan Israelin väestönlaskennan.

Pakanakeisariin ei Israelissa liioin suhtauduttu suopeasti, semminkin kun tämä kaytti puolijumalallista titteliä Augustus. Mutta silti, suurin ilo mitä ihmiskuntaa kohtaa ilmoitetaan tällä tavalla: Itsensä jumalaksi korottaneen keisarin toimittamalla väestönlaskennalla. Kaiken kukkuraksi kyseessä oli verotustoimenpide, jonka vastenmielisyyden ymmärrämme tänäkin päivänä.

Nykykäännös on häivyttänyt sanat egeneto de, "ja tapahtui..." Silläkin on oma merkityksensä. Happenstance. Asioita sattuu ja tapahtuu, emmekä me pienet ihmiset ymmärrä, miksi. Meillä ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa, kun suuret rattaat pyörivät. Me toivomme että tapahtuisi jotain hyvää, mutta siltä ei näytä. Hyvän voimat ovat silti liikkeellä.

Sir. 42:15–25 (4. adventti, apokryfi)

Tämä on teologisen estetiikan malliteksti:

Minä tahdon muistella Herran tekoja ja kertoa siitä, mitä olen nähnyt. Herra teki luomistyönsä sanallaan, sääti ja toteutti kaiken tahtonsa mukaan.Valollaan aurinko luo katseensa kaikkeen,

Herran kirkkaus täyttää koko luomakunnan.

Tekstivalinta muistuttaa siitä, että jouluyön kirkkaus ei ollut ennenkuulumatonta, vaan silloin enkeljoukot huusivat julki sen, mitä taivaat ovat julistaneet maailman alusta asti: Koko maailma on täynnä Herran kirkkautta! Tätä todistaa se, että jouluevankeliumin "Jumalan on kunnia korkeuksissa" ei ole toivotus, vaan toteamus.

Pyhät enkelitkään eivät pysty kertomaan kaikkia ihmeellisiä tekoja, otka Herra, Kaikkivaltias, on vahvistanut, jotta kaikki olisi omalla paikallaan hänen kirkkaudessaan. Hän tutkii merten syvyydet ja ihmisten sydämet, hän näkee viekkaimpienkin aikeiden lävitse. Kaikki on Korkeimman tiedossa,

hänen katseensa tavoittaa aikojen merkit. Hän tuo julki menneet ja tulevat ja paljastaa salattujen asioiden kulun.

Jos enkelitkään eivät kykene kertomaan tai käsittämään kaikkia Jumalan tekoja, kuinka ihminen kuvittelee, että hänen omaksumansa raamattunäkemys tai teologia riittäisi selvittämään mitä Jumalalla on mielessä. Siksi ei pidä myöskään tuskastua, jos meidän teologiamme ajautuu umpikujaan, koska "viekkaimmatkin aikeiden" läpi Jumala näkee. Suuri lohtu on siinä, että se, mikä meille oli käsittämätöntä ja läpitunkematonta, on hänelle kirkasta.  Moni asia on turhaa ja mieletöntä, mutta vain meidän silmissämme.

Yksikään ajatus ei jää häneltä huomaamatta, yksikään sana ei jää häneltä salaan.Hän on pannut paikoilleen viisautensa voimannäytöt, hän on yksi ja ainoa ikiajoista ikuisuuteen. Mitään ei voi lisätä eikä mitään poistaa, Ei hän tarvitse neuvonantajia.

Verbin κοσμεω merkityksen käännöksenmme tulkitsee teknisesti "panna paikoilleen", vaikka sillä on myös merkitys "kaunistaa, koristaa", jota Vulgata ja muut käännökset käyttävät.  Raamatun estetiikka peittyy vahingossa näkyvistä. Jae korostaa sitä, että Jumalan luomistyössä ei ole mitään turhaa, ja ajatus jatkuu:

Kuinka ihania ovatkaan kaikki hänen tekonsa – ja niistä on näkyvissä vain kipinän verran! Ne kaikki elävät ja pysyvät ikuisesti; kukin toteuttaa tarkoitustaan ja tottelee häntä. Kaikkea on kaksittain, toinen on toisen vastapari, mitään turhaa hän ei ole tehnyt.Toinen täydentää toista parhaalla tavallaan –  kuka kyllästyisi katselemaan Herran ihanuutta!

Jumalan luomisteot ovat haluttavia (desiderabilia). Koska niiden Luoja iloitsee niiden olemassaolosta ja haluaa niiden pysyvän ikuisesti, millä oikeudella minä uskonnollinen askeetti pidän niitä vähäarvoisina ja tähyilen taivaalle niiden ohi, että muka siten näkisin Jumalan paremmin?  Joidenkin uskoa horjuttaa väite, että maailmankaikkeus on miljardien vuosien ikäinen ja ihminen kehittynyt pitkän evoluution tuloksena. Eikö se saa meitä entistäkin kiitollisemmiksi siitä, että nyt olemme tässä? Siirak pitää arvossa sitä, että Jumalan teot ovat pareittain. Pahan vastapari on hyvä, kuoleman elämä ja hurskaaan syntinen. (33:14) Luodut auttavat toinen toistaan kukoistamaan, me onnistumme vain toisten avulla, tai kuten ruotsalainen käännös sanoo, "den ena förhöjer det andras värde."

Kyllästyminen on uskon vastakohta. Jos olet tympääntynyt hengelliseen elämään, olet ajautunut sen ulkopuolelle.

1. Kor. 4:5 (3. adv, 1.vsk 2.lk)

 "Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta."

Kun minulle kerrotaan, että Jumala tuo esiin sydämeni salaisimmat ajatukset, pelkään, mitä hän löytää sieltä. Turhanpäiväisyyttä, itsekkyyttä, järjettömiä pelkoja ja hävettäviä himoja. "Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka", sanoo vanha psalmin käännös. Sen kuullessani piinaan itseäni ja yritän ottaa selvää, mikä minussa on kaikkein todellisinta: ihanteeni vai lankeemukseni. Entä jos Jumala tunnistaakin minussa ennen kaikkea kuvansa, sen hiipuvan liekin, kaipauksen Hänen puoleensa, jota en väärillä valinnoillanikaan ole saanut tukahdutettua? Suitsevaa kynttilän sydäntä hän ei sammuta.

"Miten vähän oikeastaan tiedämme ihmiselämästä. Omastamme. Tuomita meidät niin sanottujen tekojemme mukaan on yhtä turhaa kuin tuomita meidät unelmiemme mukaan. Vapahtaja käyttää oikeuttaan ja se minkä hän näistä hämäristä asioista kohottaa Isän nähtäväksi, loistaa heti säteillen kuin aurinko". (Bernanos: Maalaispapin päiväkirja s. 98)

Matt.11:2-10 (3.adv. 1.vsk ev)

Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.

Hengellistäminen ei ole aina parasta mitä tiedän. Mutta näitä Jeesuksen ihmetekoja, joita hän profeettojen kirjoituksiin viitaten suoritti, voi pitää myös ihmiselämää laajemmin koskevina totuuksina.

Sokeat saavat näkönsä: Kun ihmiset yrittävät kuvata hengellistä heräämistään, suosituimpia ilmauksia on sanoa, että "olin sokea - nyt näen." Usko on silmien avautumista Jumalan läsnäololle. Koko luomakunta näyttäytyy uudessa valossa. Synti ei tuhonnut tämän maailman kauneutta, mutta se sokaisi ihmisen silmät niin, ettei ihminen kykene tajuamaan sitä. Usko avaa silmät näkemään kauneutta sielläkin, missä se on muuten ihmissilmiltä kätkössä.

Rammat kävelevät: Pelko lamauttaa ja halvaannuttaa ihmisen. Ihminen ei uskalla lähteä liikkeelle. Kävelemistä merkitsevä sana περιπατειν ei tarkoita vain pääsemistä pisteestä a pisteeseen b, vaan päätöntä koikkelehtimistä, tanssimista ja sinne tänne haahuilua. Siihen Jeesus vapauttaa ihmisen, joka ajattelee että onpas noloa. Mistä tullaankin siihen, että

Spitaaliset puhdistuvat: Spitaali ei ollut vain sairaus, vaan sosiaalinen häpeä. Se erotti ihmisen toisten yhteydestä ja jätti hänet yksin. Häpeä ei parane synninpäästöllä, vaan sillä, että joku viihtyy minun seurassani. Siksi Jeesus tunnettiin hyvän ruoan ja huonon seuran ystävänä. Hän katsoo sinua niin kuin ei paremmasta tietäisi: hän ei tahto saada silmiään syntisestä irti!

Kuurot kuulevat: ihan ihmisten kesken tuntuu toistuvasti siltä, että ihmiset eivät kuuntele toisiaan, vaikka ovat kuulevinaan. Ei mikään ihme, että Ilmestyskirjassa toistuu lause; "Jolla on korvat, se kuulkoon." Ennen kaikkea usko avaa ihmisen korvat kuulemaan Jumalan sanaa, mutta myös maan hiljaisten huokauksen.

Kuolleet herätetään henkiin: Eskatologisen toivon lisäksi tässä puhutaan niistä, jotka ovat hengellisesti kuolleet. "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa." Ne jotka kuulevat hyvän paimenen äänen, seuraavat häntä, ja hyvä paimen johtaa heidät laitumelle - ei karsinaan.

Köyhille julistetaan ilosanoma: Köyhä on se, joka tietää, miten paljon häneltä puuttuu. Siksi Augustinus sanoi: "Mielestäni uskovaiseksi voidaan sanoa pikemminkin sitä, joka tietää keneltä pyytää sitä mitä häneltä puuttuu, kuin sitä, joka lukee omaksi ansiokseen sen mitä hänellä on."