Mitä on viisaus? Viisaus on enemmän kuin suuri tietomäärä. Se ei ole myöskään sama kuin korkea älykkyysosamäärä, sillä huippuälykäs ihminen voi olla täysin taitamaton ihmissuhteissaan. En samastaisi viisautta myöskään sosiaaliseen lahjakkuuteen, sillä sitäkin voi käyttää toisten manipuloimiseen sen sijaan että käyttäisi sitä viisaasti.
Kuningas Salomo on esimerkillinen siinä, että hän anoi
Jumalalta viisautta. Näin kehottaa myös Uuden testamentin apostoli Jaakob: ”Jos
joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava
pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.” (Jaak.
1:5) Tässä on todellisen viisauden ensimmäinen tuntomerkki. Todellinen viisaus
tuntee rajansa. Viisaus tietää, että sen on kysyttävä, etsittävä ja pyydettävä
apua. Niin kuin joku viisas on sanonut: mitä enemmän tiedän, sitä vähemmän
tiedän tietäväni.
Viisaus on yksi Kristuksen nimistä. Paavali sanoo, että
Jumala on antanut meille Kristuksen Jeesuksen ”viisaudeksi, vanhurskaudeksi,
pyhitykseksi ja lunastukseksi” (1. Kor. 1:30) Sen tähden kristityt ovat aina
ymmärtäneet, että seuraavat Sananlaskujen kirjan sanat kertovat Kristuksesta,
Jumalan Sanasta:
”Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena,
ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa,
ennen kuin maata oli. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen
ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli
leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.” (Sananl. 8:22-23,30-31)
Tässä kohtaa välähtää sellainen puoli jumalallisesta
viisaudesta, joka on meille kristityille jäänyt melko vieraaksi, nimittäin
viisauden iloisuus ja hyväntuulisuus. Meidän käsityksemme viisaasta ihmisestä
on se, että hän on vakava ja synkkä, suorastaan pahanilmanlintu. Jos
ajattelemme tämän ajan viisasta ihmistä, hän sanoo meille, että maailma on
väistämättä menossa kohti tuhoa. Ihmiskunta käyttää maapallon luonnonvaroja
täysin kestämättömällä tavalla. Poliitikot ovat kykenemättömiä muuttamaan
asioiden suuntaa, eivätkä ihmiset halua luopua kulutustottumuksistaan, mikä
olisi välttämätöntä, jos tuho haluttaisiin välttää. Kun ajattelen tätä, koen
vaikeaksi väittää vastaan. Silti on pakko muistuttaa, että Raamattu sanoo jumalallisesta viisaudesta:
”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin
se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja
hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.” (Jaak. 3:17)
Uuden testamentin viisaudessa on myös tärkeä erityispiirre.
Se on kätketty Kristuksen ristiin ja siksi se näyttäytyy tämän maailman
viisaille hulluutena. ”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset
etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta.
Juutalaiset torjuvat sen herjauksena ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta
kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu
Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” (1. Kor. 1:22-24)
Se että korkein viisaus löytyy rististä, on niin syvä ajatus, että en voi sanoa sitä ymmärtäväni. Mutta se tarkoittaa ainakin sitä,
että todellinen viisaus ei pidä mitään itselleen vieraana. Todella viisaan
ihmisen tuntomerkki on se, että hän ei tuomitse ketään. Viisauden korkein muoto
on rakkaus. Ehkä minun olisi pitänyt aloittaa siitä ja sanoa, että kaikkein
tärkeintä on rakkaus. Mutta siitä ei pidä aloittaa, sillä rakkaus on asia, jonka
me opimme viimeiseksi. Kuten seuraava kohta kolossalaiskirjeestä osoittaa:
”Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne
vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti
uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen
kaltaisekseen. Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua
eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa ja vapaata, vaan
Kristus on kaikki, hän on kaikissa. Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä
ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen,
ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta,
että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä
olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin
antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken
täydelliseksi.” (Kol. 3:9-14)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti