Herra on meidän kilpemme, Israelin Pyhä meidän kuninkaamme! Näyssä sinä kerran vakuutit palvelijallesi: "Minä olen valinnut nuorukaisen kansan joukosta, olen pannut kruunun sankarin päähän. Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin ja voidellut hänet pyhällä öljylläni.
Voisi myös kääntää: "kilpemme kuuluu Herralle ja kuninkaamme Israelin Pyhälle." Siinä on avain koko psalmin ymmärtämiseen. Psalmi 89 on katastrofirukous. Se alkaa Luojan tekojen ylistyksellä (j.2-19) ja jatkuu Jumalan lupauksilla kuninkaalle (20-38), mutta päättyy katkeraan valitukseen (38-52) ja suoranaiseen syytökseen: "Missä on uskollisuutesi", jae 50). Kuninkuuden katastrofissa on kuitenkin Messias-uskon siemen. Jumalalla on suunnitelmissaan toisenlainen kuningas Daavidin suvusta! Juutalaiset pettyivät kuvitellessaan, että Herran lupaukset toteutuisivat poliittis-sotilaallisesti. Me kristityt voimme pettyä kuvitellessamme, että usko johtaisi meidät menestykseen tässä elämässä (tietysti fantasiamme voi keskittyä "hengellisen" työmme menestykseen, mutta sekin on lopulta täysin maailmallinen ja erittäin itsekeskeinen kuvitelma). Messiaan voiteleminen on "riemun öljyllä" voitelemista (Ps. 45:8). HÄn tulee "antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan" (Jes. 60:3)
Minun voimani vahvistaa häntä ja käteni on hänen tukenaan. [Vihollinen ei häntä yllätä eikä vääryyden tekijä häntä sorra.]
Augustinus selittää, että Saatana ei yllätä eikä nujerra Kristusta - eikä kristittyä. Vastaan se kyllä panee, mutta voittaa se ei voi. Kuinka meistä tulisi voiton seppeleen saajia, jollemme joutuisi koetukseen? Mutta Kristus on saanut voiton. Vihollisella ei ole mitään valtaa häneen (nasha, "velkoa") eikä se voi häntä nöyryyttää (ana).
Hän sanoo minulle:'Sinä olet minun isäni, olet Jumalani, turvakallioni.' Minä otan hänet esikoisekseni, nostan kuninkaista korkeimmaksi. Koskaan en ota häneltä pois armoani, minun liittoni kestää horjumatta. Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti, annan hänen valtaistuimensa pysyä niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä.
Kristityt lukevat tämän tarkoittavan Jumalan Poikaa: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin."(Ps. 2:7, Hepr. 1:5). Siksi tämä on tämän sunnuntain psalmi, jolloin muistetaan Jeesuksen kasteetta, kun taivaasta kuului ääni: "Sinä olet minun poikani". Viimeinen lause "hänen valtaistuimensa on niin kuin taivaan päivät" saa Augustinuksen puhumaan nunc perpetuumista ja siitä ettei ikuisuuden päiviä rajoita eilinen eikä huominen. Näiden jakeiden jälkeen alkaa varoitus siitä, ettei Daavidin jälkeläisten pidä hylätä Jumalan säädöksiä, sillä siitä seuraa rangaistus. Senkin jälkeen Jumala lupaa: "Mutta armoani minä en ota heiltä pois, minun uskollisuuteni ei horju." Tarkkaan ottaen ei sanota "heiltä" vaan "häneltä." Kun olemme Kristuksessa, olemme turvassa ja armossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti