Gregorius Suuren loppiaissaarna
1.
Niin kuin evankeliumikappaleesta kuulitte, rakkaat veljet: kun taivaan kuningas
syntyi, maan kuningas järkyttyi, sillä maallinen korkeus joutuu hämmennyksiin,
kun taivaan ylhäisyys ilmestyy. Mutta
meidän on kysyttävä, miksi Vapahtajan syntyessä enkeli ilmestyi paimenille
Juudeassa, mutta itämaan tietäjiä ei johdattanut enkeli vaan tähti lasta
kumartamaan. Juutalaiset kykenevät käyttämään ymmärrystään, ja siksi heille
julistaa järjellinen olento, siis enkeli. Kun pakanat puolestaan eivät kykene
käyttämään ymmärrystään, heitä ei johdeta Jumalan tuntemiseen puheen, vaan
merkkien voimalla. Tästä Paavalikin sanoo: "Profetoiminen ei ole merkkinä
epäuskoisille vaan uskoville, merkit sen sijaan epäuskoisille eikä uskoville."[1]Siksi paimenille
annetaan profetia niin kuin uskoville eikä epäuskoisille ja tietäjille merkki
niin kuin epäuskoisille eikä uskoville. Huomatkaa että sitten kun Vapahtajamme
oli saavuttanut täyden iän, apostolit julistivat sanomaa hänestä
pakanakansoillekin, mutta kun hän oli pienokainen, eikä vielä puhunut
inhimillisellä suullaan, tähti ilmoitti hänet pakanoille. Asioiden oikea järjestys vaatii, että
saarnaajat tuovat meille tiedon Herrasta silloin, kun hän puhuu, kun taas mykät
taivaankappaleet julistavat hänestä silloin kun hän ei vielä puhu.
2.
Kaikissa niissä merkeissä joita nähtiin niin Vapahtajan syntymän kuin
kuolemankin yhteydessä on huomattava, kuinka suuri oli eräiden juutalaisten
sydämen kovuus, kun he eivät tunnistaneet häntä profetian lahjan eivätkä
ihmeiden kautta. Kaikki alkuaineethan julistivat luojansa tuloa. Käyttääkseni
niistä inhimillistä puhetapaa, taivaat tunnistivat hänessä Jumalan, kun ne
lähettivät oitis tähden. Meri tunsi hänet, kun se muuttui hänen jalkojensa alla
sellaiseksi että sen päällä saattoi kävellä. Maa tunsi hänet, kun se vavahteli
hänen kuollessaan. Aurinko tunsi hänet, kun se kätki valonsa säteet, kalliot ja
muurit, kun ne halkesivat hänen kuolemansa hetkellä. Helvetti tunsi hänet,
koska se luovutti pidättämiään kuolleita. Kuitenkin, häntä jonka kaikki
elottomat alkuaineet tunnistivat Herraksi, uskomattomien juutalaisten sydämet
eivät tunteneet ollenkaan. Kovempana kuin kallio he eivät halunneet murtua
katumukseen eivätkä tunnustaa häntä, jonka, kuten sanoimme, joko merkein tai
murtumalla tunnustivat Jumalaksi. Ikään
kuin oman tuomionsa huipuksi he tunsivat jo kauan etukäteen hänet, jota he
halveksivat sitten kun hän syntyi. Eivätkä he tienneet ainoastaan sitä että hän
syntyisi, vaan myös missä hän syntyy. Herodeksen kuulustellessa he ilmaisivat
hänen syntymäpaikkansa, jonka he tiesivät Raamatun auktoriteetin perusteella.
He esittivät todistuksen, että Betlehem on määrätty saamaan kunnian olla uuden
kuninkaan syntymäpaikka, ja tämä tieto oli heille todistuksena heidän
tuomiostaan ja meille apu uskossamme.
Tätä kuvaa hyvin Iisak, joka siunaa poikaansa Jaakobia: hän on sokea silmiltään
mutta profetoi. Hän ei näe siinä olevaa poikaansa, mutta näkee ennalta paljon
tulevia asioita. Juudan kansa on näet täynnä profetian henkeä, mutta se on
sokea tunnistamaan sitä, josta se on ennalta tiennyt niin paljon, kun se tulee
läsnäolevaksi.
3.
Mutta kun Herodes sai tietää kuninkaamme syntymästä, hän turvautui viekkaaseen
juoneen, ettei hänen maallista kuninkuuttaan vietäisi. Hän vaati saada tietää,
mistä lapsen voisi löytää, tullakseen muka kumartamaan häntä, tappaakseen hänet
- mikäli hän voisi hänet löytää. Mutta mitä on ihmisten pahuus Jumalan
suunnitelman rinnalla? Niin kuin on kirjoitettu: "Ei auta viisaus Herran
edessä, ei ymmärrys, ei ihmisen harkinta."[2] Tähti johdatti
tietäjiä, joille oli ilmestynyt: he löysivät syntyneen kuninkaan, antoivat
hänelle lahjansa ja heitä varoitettiin unessa palaamasta takaisin Herodeksen
luokse. Niin tapahtui, ettei Herodes löytänyt Jeesusta, jota etsi. Keitä muita
hän edustaa kuin tekopyhiä, jotka eivät ole arvollisia löytämään Herraa, koska
vain teeskentelevät etsivänsä häntä?
4.
Tässä kohtaa on syytä muistaa, että priscillianistisen harhaopin mukaan
jokainen ihminen on syntynyt tietyn tähtikuvion alla. He pitävät sitäkin
erehdyksensä puolustuksena, kun uusi tähti syntyi silloin kun Herra ilmestyi
lihassa, ja ajattelevat että tähti määräsi hänen kohtalonsa. Mutta jos katsomme
tarkkaan mitä evankeliumi sanoo tähdestä: "Kun tähti tuli sen paikan
yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen", ei se ollut siis lapsi
joka luoksi tähden luo, vaan tähti lapsen luo. Tai, jos niin voi sanoa,
tähdestä ei tullut lapsen kohtalo, vaan tähden kohtalo oli lapsi, jonka se
ilmoitti. Älköön uskova sydän kutsuko mitään kohtaloksi. Vain Luoja, joka on
elämän antanut, johtaa ihmisten elämää. Eikä ihmistä ole luotu tähtiä varten,
vaan tähdet ihmistä varten. Ja jos tähtien sanotaan olevan ihmisten kohtalo,
ihmisen väitetään olevan palvelijoitaan alempi. Kun Jaakob tuli ulos äitinsä
kohdusta, hän piti kädellä kiinni vanhemman veljensä kantapäästä.[3] Hän ei voinut
kuitenkaan mitenkään olla esikoinen, vaan aloitti elämänsä toisena. Vaikka he
syntyivät samanaikaisesti, tulivat äitinsä kohdusta samalla hetkellä, heidän
elämänsä ei silti ollut samanlaista.
5.
Tähän astrologeilla on tapana vastata, että tähtien vaikutus perustuu tarkkaan
ajanmääritykseen. Tähän me vastaamme että toisaalta syntymisen aika on pitkä.
Näin ollen, jos juuri tietyllä hetkellä tähtien asema muuttuu, on
välttämätöntä, että syntyneellä lapsella on yhtä monta kohtaloa, kuin on eri
vaihetta, jossa hänen jäsenensä ovat tulleet ulos kohdusta.[4] Astrologit tapaavat
myös olla sitä mieltä että jos joku syntyy Vesimiehen merkeissä, hän päätyy
tässä elämässä kalastajan ammattiin. Mutta Getuliassa ei kuitenkaan ole
kalastajia. Kuka väittäisi ettei kukaan ole syntynyt Vesimiehen merkeissä
siellä missä ei ole lainkaan kalastajia? Vastaavasti väitetään, että ne jotka
syntyvät Vaa'an merkissä, ovat tulevia pankkiireja. Monien kansakuntien
keskuudessa ei vain ole lainkaan pankkiireja. Heidän on siis pakko myöntää että
näiltä joko puuttuu tuo merkki tai sillä ei ole heidän kohtalolleen mitään
merkitystä. Persiassa ja Frankkien maassa kuningas määräytyy syntymän
perusteella. Kuka pystyisi laskemaan, montako lasta syntyy keskelle orjuutta
täsmälleen samalla hetkellä näiden kuninkaiden syntyessä? Kuitenkin kuninkaan poika, joka on syntynyt
orjan kanssa saman tähden alla, tulee hallitsemaan, samalla kun hänen kanssaan
syntynyt orja kuolee orjuudessa. Näin olemme lyhyesti käsitelleet tähtiä, ettei
näyttäisi siltä, että sivuutamme astrologien typeryydet niihin puuttumatta.
6.
Tietäjät toivat kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Kulta sopii kuninkaille,
suitsuke liittyy Jumalalle uhraamiseen ja mirhaa käytetään kuolleiden
balsamoimiseen. Näillä mystisillä lahjoillaan tietäjät kertovat kuka hän on,
jota he kumartavat: kullalla kuninkaan, suitsukkeella Jumalan ja mirhalla
kuolevaisen. Jotkut harhaoppiset kyllä
uskovat, että hän on Jumala, mutta eivät usko että hän hallitsee kaikkea. He
uhraavat hänelle suitsuketta, mutta eivät halua antaa hänelle kultaa. On myös
joitakin, jotka pitävät häntä kuninkaana, mutta kieltävät hänen olevan Jumala.
Nämä näköjään antavat hänelle kultaa mutta eivät halua uhrata suitsuketta.
Vielä on niitäkin, jotka kyllä myöntävät hänen olevan sekä kuningas että
Jumala, mutta kieltävät hänen ottaneen kuolevaisen ihmisluonnon. Nämä uhraavat
hänelle kultaa ja suitsuketta, mutta kieltäytyvät antamasta mirhaa hänen
omaksumalleen kuolevaisuudelle. Uhratkaamme siis vastasyntyneelle Herralle
kultaa, koska tunnustamme hänen
hallitsevan kaikkea, uhratkaamme suitsuketta, koska uskomme että hän joka
ilmestyi ajassa, oli Jumala jo ennen aikojen alkua. uhratkaamme mirhaa, koska
uskomme että hän, jonka tiedämme olevan jumaluudessaan kärsimyksen yläpuolella[5]on tullut meidän
kuolevan lihamme kaltaiseksi.
Kullan,
suitsukkeen ja mirhan voi ymmärtää toisellakin tapaa: kulta voi tarkoittaa
viisautta, niinkuin Salomo todistaa: "Kaivattu aarre lepää viisaan
suussa."[6] Jumalalle uhrattava
suitsuke kuvaa rukouksen voimaa, niin kuin psalminkirjoittaja sanoo:
"Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna."[7]Mirhalla puolestaan
kuvataan lihamme kuolettamista. Tästä pyhä kirkko sanoo niiden puolesta, jotka
ovat taistelleet Jumalan tähden kuolemaan asti:"Käteni helmeilivät
mirhaa."[8]Me uhraamme syntyneelle
kuninkaalle kultaa, kun hänen edessään säteilemme taivaallisen viisauden
kirkkautta. Suitsuketta uhraamme silloin, kun pyhän rukouksen ponnistuksin
poltamme sydämestämme lihallisen ajatukset, voidaksemme taivaallista ikävää
tuntiessamme tuottaa Jumalalle suloista tuoksua. Uhraamme mirhaa, kun
kuoletamme lihalliset paheet pidättyväisyydellä. Niinkuin olemme todenneet,
mirhalla estetään kuollutta ruumista mätänemästä. Lihan mätäneminen tarkoittaa
sitä, että tämä kuoleva ruumis antautuu haureuden vietäväksi, niin kuin
profeetta:"Siemenet mädäntyvät lannassaan."[9] Se että siemenet
mädäntyvät lannassaan tarkoittaa lihallisia ihmisiä, joiden elämä päättyy
haureuden löyhkässä. Uhraamme Jumalalle mirhaa, kun suojaamme lihaamme
mädäntymästä haureudessa suolaamalla sitä itsehillinnällä.
7.
Tietäjät antavat meille siinä suuren opetuksen, kun he palaavat toista tietä
omalle maalleen. Siinä miten he ovat kehotuksen saatuaan toimineet, he
ilmaisevat meille, mitä meidän on tehtävä. Meidän kotimaamme on paratiisi, eikä
meidän pidä palata sinne samaa tietä mitä pitkin tulimme Jeesuksen tuntemaan.
Me olemme loitontuneet kotimaastamme olemalla ylpeitä ja tottelemattomia,
tavoitellen näkyväisiä ja syömällä kiellettyä ruokaa. Mutta sinne palaamisen on
tapahduttava, itkulla ja kuuliaisuudella, näkyväisia halveksien ja lihan himoja
hilliten. Meidän on tosiaankin palattava toista tietä omalle maallemme: koska
olemme nautintojen avulla loitontuneet paratiisin iloista, meidän on palattava
sinne valituksin.[10]On välttämätöntä,
rakkaat veljet, että aina Jumalaa peläten ja aina itseämme epäillen asetamme
silmiemme eteen toiselle puolelle rikkomuksemme ja toiselle äärimmäisen ankaran
tuomion. Ajatelkaamme ankaraa tuomaria, joka uhkaa tulevalla tuomiolla, vielä
kätkeytyen. Hän kauhistuttaa syntisiä, mutta odottaa vielä. Hän viivyttää pikaista
tulemistaan vain siksi, että hän löytäisi vähemmän tuomittavaa. Rangaiskaamme
rikoksiamme kyynelillä ja psalmistan sanoin tulkaamme hänen kasvojensa eteen
synnintunnustuksella.[11]Älköön mikään
petollinen nautinto meitä eksyttäkö, älköön mikään turha ilo meitä houkutelko.
Lähellä on se tuomari, joka sanoo:"Voi teitä, jotka nyt nauratte! Te
saatte surra ja itkeä."[12] Hän sanoo myös:
"Naurusta minä sanoin: joutavaa!, ja ilosta: mitä hyötyä siitä on?"[13] Samoin kuin:
"Viisaan sydän on surutalosssa, tyhmän sydän huvipaikoissa."[14] Säikähtäkäämme siis
Jumalan käskyjä, että saisimme viettää todellista Jumalan juhlaa. Jumalalle
mieluinen uhri on näet synnin aiheuttama hätä, niin kuin psalmista todistaa:
"Murtunut mieli on minun uhrini."[15]Aikaisemmat synnit on
pesty pois, kun olemme saaneet kasteen.
Sen jälkeen olemme kuitenkin tehneet paljon syntiä, mutta emme voi enää
pestä niitä pois kasteen vedellä. Kun kerran olemme kasteen jälkeenkin
tahranneet elämämme, kastakaamme omatuntomme kyynelillä. Siten palaamme
kotimaahamme toista tietä: jos nautintojen tuottama mielihyvä vei meidät sieltä
pois, vieköön tuskan aiheuttama mielipaha meidät takaisin, Herramme Jeesuksen
Kristuksen tähden. Amen.
[3] 1.Moos.25:25
[4] Ajatus on mielestäni tämä lauseessa: Si
igitur in ictu puncti constellatio permutatur, necesse jam erit ut tot dicant
fata, quot sunt membra nascentium.
[7] Ps. 141:2
[8] Laul.5:5
[13] Saarn.2:2
[14] Saarn:7:5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti