Miksi Jeesus tuomitsee niin kovin sanoin orjan, joka kätkee talenttinsa maahan? Miksi hänen ratkaisunsa, joka vaikuttaa riskien minimoimiselta, on perinjuurin väärä? Mahdollisia vääriä ajatuksia ovat:
1. Vertailu toisiin. Toiset kaksi palvelijaa olivat saaneet viisin- tai kaksinkertaisesti sen mitä hän. Nämä olivat myös vastaavasti saavuttaneet jo huomattavan menestyksen asioidessaan haltuunsa uskotuilla rahoilla.
Vertaillessaan omia edellytyksiään näihin, yksitalenttinen tunsi mahdollisuutensa lähes olemattomiksi: Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia, tuumasi hän ja päätti luopua yrityksestä kokonaan. Hän unohti, että talentteja ei annettu tasajakoperiaatteella, vaan "kullekin kykynsä mukaan" (kata tēn idian dynamin).
2. Epäonnistumisen pelko. Kun en tee mitään, en tee myöskään virheitä. Tavallinen ajatus, mutta ehdottomasti väärä. Jumalan valtakunnan työssä voi joutua naurettavaksi, voi saada aikaan pahaa yrittäessään tehdä hyvää - myös toiset palvelijat olisivat voineet kärsiä liiketoiminnassaan tappion. Jumala on kuitenkin suuri riskinottaja uskoessaan asiansa meidän varaamme, eikä hän odota meiltä sen vähempää.
3. Välinpitämättömyys on sukua ensimmäiselle vaihtoehdolle. Mitä merkitystä sillä on, miten pienen omaisuuteni hoidan? Kierkegaard opetti, että ihmisen kuvitelma omasta pienuudesta tai suuruudesta on yhtä haitallinen: mitä väliä sillä on, mitä minä teen, kun olen näin pieni ja mitätön ihminen? Tai: Mitä väliä sillä on, toiminko tässä kohtaa niin kuin pitäisi, kun olen merkittävä henkilö, joka on kuitenkin saanut niin paljon aikaiseksi?
"Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on" (jae 29) loppu kuuluu joissakin käsikirjoituksissa: "...sekin, mitä hänellä näyttää olevan." Salaisuus on sittenkin se, että kaikki on lahjaa. Sama juttu kuin Matt 22:12 jossa lahjaksi annettavat vaatteet eivät ole kelvanneet vieraalle kuninkaanpojan häissä . Jos ei armo kelpaa, pidä paskasi!
"Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut." Nämä sanat joko kuvaavat isännän käsittämätöntä despoottisuutta tai palvelijan pinttynyttä epäuskoa. Jos isäntä on maailmankaikkeuden Herra, hänen kykynsä kerätä satoa mitä yllättävimmistä paikoista pitäisi olla yllyke rohkealle toiminnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti