"Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa, ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa."
"Autuaita rauhantekijät"(Matt.5:9) Kaiholla muistelen 1980-luvun rauhanliikettä.Se luki kohdan ihan oikein, vaikka seurakuntanuorena kuvittelin, ettei Jeesus tarkoita ihmisten välistä, ajallista rauhaa. Kyllä hän tarkoittaa sitä, sitäkin. "Pyhityskristillisyys" on ruma sana meille luterilaisille, joille pyhitykseen pyrkiminen on suorastaan Tunnustuskirjojen vastainen synti. "Pyhityskristillisyyden" ainoa ongelma on kuitenkin vain se, että kuvitellaan että kristitty voi tällä elämässä saavuttaa tilan, jossa hänen ei tarvitse enää taistella syntiä vastaan. "Luterilaisen" epäpyhityskristillisyyden ongelma on se, että ei pidä muka taistella syntiä vastaan alun perinkään. Kuitenkaan pyhityksettä ei voi Jumalaa nähdä. "Taivaassa ei ole tahtoa syntiin, helvetissä ei ole kykyä siihen" (Augustinus). Pyhityksen salaisuus on 1. Kor. 1:30,
"Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet."
Kohta jota LXX:n mukaan siteerataan on 5. Moos. 29:17, jossa varoitetaan muiden jumalien palvomisesta ja "synnin myrkyn ja turmion siemenen" kylvämisestä. Nyt onkin puhe armon hukkaamisesta ja katkeruuden kylvämisestä ihmisten välille. Katkeruus on lohduton myrkky. Katkera ei kykene sitä näkemään.
"Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa."
Millainen pornos on kirjoittajan mielestä: härskejä juttuja kertova, vaatteista ja tavaroista kiinnostunut? No, ei varsinaisesti. Esaun maailmallisuus ilmenee hänen suhtautumisessaan esikoisuuteensa: "Minä varmaan kohta kuolen. Mitä hyötyä minulla on esikoisuudesta." (1. Moos. 25:32) Toisin sanoen "mitä väliä", "ihan sama" rationaalisesti perusteluna. Siinä on jumalatonta maailmallisuutta. Ettei usko, eikä pidä itseään arvollisena tulevaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti