"Pidä sinä kiinni siitä, mitä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut."
Kristinuskoon kuuluu traditio. Se tarkoittaa sitä, että uskon perusasiat opitaan toisilta. Vaikka uskon syntyminen on Jumalan salaisuus ja se tapahtuu ubi et quando visum est Deo, kukaan ei saavuta uskoa ilman toisten uskoa. Tämä tosiasia on sopusoinnussa Herramme lihaksitulemisen kanssa. On aina joku, joka opettaa iltarukouksen, joka rukoilee puolestasi. On myös tärkeää, että se jolta opin, on luotettava. Eivätkä lampaat Joh 10:n mukaisesti vierasta paimenta kuuntelekaan. On myös lupa epäillä julistajaa, jota en koe luotettavaksi.
"Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen."
Raamatun tunteminen on kristillisen elämän edellytys. Hengellisyyttä ei ole ilman Raamattua. Tämä on meille herätyskristillisyyden leimaamille protestanteille kohtalaisen selvää, mutta paljon on myös sellaista "hengellisyyttä", jossa säännölliselle ja kuivalle Raamatun lukemiselle ei anneta arvoa. Kokemuksellisuus ja omakohtaisuus on jotenkin vaikuttavampaa. Seuraava jae kertoo sitten sen, miten Raamattua on käytettävä:
"Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään."
"Jumalan henkeyttämä", theopneustos. Alan Richardson huomauttaa, että inspiraation käsite on hädin tuskin raamatullinen! Se esiintyy vain tässä kohtaa, ja saattaa tarkoittaa sitä, että Vanhan testamentin teksti tehdään eläväksi kristillisessä julistuksessa. Opetus, didaskalia, tarkoittanee ihan opillista, asiapitoista oppimista. Se mitä Jumalasta voi ja tarvitsee tietää, on Raamatussa. "Salatut asiat ovat vain Herran, meidän Jumalamme, tiedossa, mutta ne asiat, jotka hän on ilmoittanut, ovat tarkoitetut meille ja lapsillemme, että aina täyttäisimme´tämän lain käskyt." (5. Moos. 29:29) Nuhde, elengmos, tarkoittaa sitä, että Jumalan sanan valossa ymmärrämme sen, mikä elämässämme on väärin, missä olemme kulkeneet harhaan. Pelkästään sen tietäminen johtaisi epätoivoon ja murheeseen, mutta ojennus (epanorthesis) merkitsee kirjaimellisesti ojentamista, siis pystyyn nostamista ja oikeaan ohjaamista. Kasvatus (paideia) on kokonaisvaltaista kasvamista Kristuksen tuntemisessa. "Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa." (Kol. 1:28)
"Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä."
Jumalan sanalla on tavoite: Jumalan alkuperäisen luomistahdon täyttyminen. Jumalan sanasta ihminen oppii olevansa kaikesta huolimatta rakastettu Kristuksessa. Ei ole tarkoitus jäädä kuitenkaan tähän, vaan Jumalan rakkaus muuttaa meitä. Apostoli sanoo jopa, että se pakottaa meitä: "Sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä." (2. Kor. 5:14-15)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti