Joh. 11:51-52 (5. paastonajan sunn. 3.vsk. ev.)

Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajalla olevat Jumalan lapset.

Jeesuksen ristinkuoleman merkitys on tässä ilmaistui sanoin ἵνα καί τέκνα τοῡ θεοῡ

διεσκορπισμενα συναγαγη. "Hajallaan olevat Jumalan lapset" on nyt minulle puhutteleva ilmaisu. Assosioin: hajalla - rikki. Risti eheyttää. Eheytyminen ei voi olla yksilöpsykologinen, sielunsisäinen tapahtuma ilman yhteyttä toisiin, jolloin meidät kootaan yhteen. Jumalan lupaukset ovat lupauksia seurakunnalle, jopa kansakunnalle. Nekin "sinä"-muodossa kirjoitetut ihanat Jesajan ym. lauseet, joita lueskelemme itsellemme, ovat kollektiivisia Israelia puhuttelevia kohtia. Meille, jotka luemme Raamattua omaksi hartaudeksemme, se on raivostuttavaa luettavaa, kun siinä meitä puhutellaan nimenomaan yhteisön jäseninä. Totta kyllä, Jeesuksen julistus avasi tien yksilölle ehdottomaan henkilökohtaiseen kuuliaisuuteen ja totta sekin, että Abraham kutsuttiin pois kansastaan, maastaan ja sukunsa parista. Mutta päämääränä on liittää ihminen osaksi uutta ja todellista yhteisöä - ei erottaa siitä.
Että risti on se joka yhdistää, kertoo siitä, että heikkoudessa löydämme toisemme, emme voimassa.