Tämä on kristillisen meditaation lause. Kukan se, joka saa? Janoinen. Siis se, joka ei löydä tyydytystä tästä maailmasta. Tyytymätön, levoton, koditon, se jolla on ikävä, vaikka kaikki on hyvin.
Se joka kaipaa aitoa vuorovaikutusta, todellista yhteyttä ja vanhurskautta ihmisten ja kansakuntien kesken. Nämä kaikki julistettiin autuaiksi Vuorisaarnan johdannossa. Kuka lupaa? Hän joka on kaiken alku ja loppu, olemassaolon syy ja päämäärä. Teilhard de Chardin on tehnyt α: sta ja ω: sta evoluutioteologian käsitteitä - en osaa ajatusta avata enempää. A ja O on sellainen, johon kaikki viittaa, mutta josta kaikki myös vaikenee. Kaiken perusta voi antaa elämän veden lähteestä. Siitä lähteestä Herra sanoo toisaalla: "Joka juo tätä [tavallista]vettä, sen tulee uudelleen jano; mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä." (Joh. 4:13-14)
Elämän veden lähteestä voi saada vettä vain lahjaksi. Se on ehdoton vaatimus. Elämää ei voi ansaita. Se on lahja. "Minä annan" kertoo että se ei ole epäpersoonallinen olemisen etuoikeus, jossa käytetään sanaa "lahja" vain paremman sánan puutteessa, vaan tietoisuutta lahjan Antajasta, jonka kädestä elämä otetaan vastaan. Paradoksaalista ehkä, mutta juuri tietoisuus siitä että on saanut elämänsä lahjaksi Jumalan kädestä, tekee siitä peruuttamattomasti minun elämääni. Se on lahja jota kukaan ei ota pois. Kutsu esitetään vielä Ilmestyskirjan lopussa: "Henki ja morsian sanovat: 'Tule!' Joka tämän kuulee, sanokoon:'Tule!' Joka on janoissaan, tulkoon: Joka janoaa, saa lahjaksi elämän vettä." (22:17)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti