"Onko silmäsi nurja sen tähden että minä olen hyvä?"
Olen kuullut saarnoja, joissa tätä, vain Matteuksen tallentamaa vertausta, yritetään avata ay-sääntöjen valossa. Se ei luullakseni johda mihinkään. John Dominic Crossan on sitä mieltä, että vertauksen isäntä on pikemminkin "köyhät kyykkyyn"- mies kuin anteliaisuuden perikuva. Vertaus on voinut suullisessa tilanteessa toimia keskustelun avauksena yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.
Tulkintana tästä on esitetty sekin, että Jumala antaa saman palkkion niille, jotka seuraavat häntä nuoruudesta alkaen kuin niille, jotka kääntyvät viimeisenä hetkenään. Kirkkoisät ymmärsivät aamuvarhain pestattuina Adamin ja Nooan, sittemmin profeetat ja illansuussa kirkon. Vertaus löysi tiensä myös islamilaiseen maailmaan, jossa perimätieto kertoo, että ensin kutsuttiin juutalaiset, mutta nämä jättivät leikin kesken, sitten kristityt, jotka tekivät samoin, ja lopuksi muslimit.
Vertauksen painopiste on epäilemättä siinä loukkaantumisessa, mitä Jumalan laskelmoimaton hyvyys ihmisiä kohtaan aiheuttaa. Anthony De Mello kertoi tarinan kahdesta veljeksestä, joista ensimmäinen luopui perheestä ja urasta, eli elämänsä köyhyydessä Jumalaa palvellen. Toinen veli meni naimisiin rakastamansa tytön kanssa ja eli hyvää ja menestyksellistä elämää maailmassa. Kun molemmat pääsivät yhtä lailla taivaaseen, ensimmäinen veli ei valittanut, vaan sanoi, että ei olisi vaihtanut päivääkään!
Kuinka pitkälle vertauksen ajatusta on lupa improvisoida? Mitä jos on niin, että Jumala on kertonut meille että pääsette taivaaseen uskomalla Jeesukseen. Jos sinne kuitenkin pääsee lopulta sellaista porukkaa, jotka eivät edes usko Jeesukseen, niin meneekö koko uskoltani pohja, vai onko Jumalalla edelleen lupa tehdä omallaan mitä tahtoo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti