NUNC DIMITTIS
"Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi."
Millainen on Jumalalle omistetun elämän hyvä päätös? Mihin tulokseen haluaisin itse tulla, kun kerran - toivoakseni - eläkerovastina katselen taakse jäänyttä taivaltani? Voinko sanoa, että olen tuonut Kristuksen luokse monia sieluja? Että olen lohduttanut ahdistettuja sydämiä Jumalan sanalla? Että olen rakentanut Kristuksen seurakuntaa, kehittänyt kirkon työmuotoja, ollut merkittävä teologi?
Luullakseni nämä asiat kadottavat merkityksensä - niidenkin kohdalla, joilla niitä olisi mainittavasti. Eikö ainoa merkittävä asia ole se, että olen nähnyt Herran pelastuksen? Sen saan nähdä myös tuolla puolen. "Nyt voin kuolla rauhassa", sanoi vanha Jaakob (1. Ms. 46:30) Miten hyvä ja rauhallinen tapa suhtautua siihen, että aika päättyy!
"Herra" on muuten despote, "isäntä". Simeon oli palvellut Jumalaa niin kauan, että hän saattoi käyttää tuollaista tuttavallista puhuttelua.
"jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille."
Pakanat saavat valon (fos), joka johdattaa ne pois pimeydestä. Israel (uskonnollinen ihminen), ei ole pimeydessä, mutta hänen valonsa muuttuu kirkkaudeksi (doxa). Lopulta "kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi." (Rm. 3:22-24)
Eksegeettisiä sormiharjoituksia, teologisia koeporauksia ja homileettisia polunpäitä Suomen ev.lut. kirkon Evankeliumikirjan raamatunteksteistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joh. 15:12-15 (4. su pääsiäisestä, 3.vsk ev)
Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että ant...
-
Gregorius Suuren joulusaarna Koska vietämme tänään, jos Herra suo, messua kolme kertaa, emme nyt puhu tästä evankeliumin kappaleesta pitkä...
-
Gregorius Suuren Evankeliumisaarna n:o 34. Mikkelinpäivänä 591, tekstinä Luuk 15 "kadonnut lammas" ja "kadonnut hop...
-
Luterilaisuuden erityinen korostus on Kristuksen ruumiillinen läsnäolo ehtoollisessa: että leipä ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri, ei...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti