Lutherin 95 teesiä (Usk.p. muistop.)

 Martti Lutherin 95 teesiä (1517):

1. Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo:'Tehkää parannus' jne (Mk 4:17), hän tahtoi, että uskovien koko elämän tulisi olla parannusta.[...]

94. Kristittyjä tulee kehottaa seuraamaan Herraansa Kristusta läpi rangaistuksen, kuoleman ja helvetin.

95. Ja siten enemmän luottamaan siihen, että he pääsevät taivaaseen monien ahdistusten kuin varman rauhan kautta. (Apt. 14:22) suom. Juhani Forsberg.

Se, että kristityn koko elämä on parannuksen tekemistä tarkoittaa, että parannuksen tekeminen on aina kesken. Tämä voi tuntua masentavalta. Olisi mukava voida joskus todeta, että nyt se parannus on tehty. Jos voisi vaikka vedota kasteeseen ja sanoa, että kasteessa olen tullut Jumalan lapseksi, syntynyt uudesti ja saanut syntini anteeksi - eikä siihen ole mitään lisättävää. Oikeastaan näin me ajattelemme, jos Katekismusta luemme. Mutta vielä olemme täällä jostakin syystä. Tai voisiko muistella uskoon tulemistaan ja todeta, että silloin tein parannuksen. En usko, että olemme täällä vain muistellaksemme kasteen tai uskoontulon hetkeä. Parannuksenteko on aina "vaiheessa." 

Mitä parannuksen tekeminen sitten tarkoittaa? Mitä silloin on tehtävä? Lutherin keskeinen oivallus oli tekojemme uudelleen suuntaaminen. Pelastuaksemme emme voi tehdä mitään. Pelastus on Jumalan työ, jonka hän on tehnyt antaessaan ainoan Poikansa kuolemaan. Jumala ei tarvitse meidän hurskauttamme pelastaakseen meidät. Sen sijaan lähimmäinen tarvitsee meitä. Lähimmäisen tarpeissa meillä on loputon tehtävä. Lähimmäisen palvelemisessa, lohduttamisessa ja ilahduttamisessa saamme käyttää kaiken voimamme, taitomme ja mielikuvituksemme.

Se, että luterilainen uskonpuhdistus suuntasi toimintamme Jumalan sijaan lähimmäiseen, sisälsi ikään kuin sisäänrakennettuna tietynlaisen maallistumisen. Kaikessa maallisuudessaan pohjoismainen hyvinvointivaltio on sittenkin Wittenbergin reformaation perillinen. Ajatus siitä, että meillä on yhteinen vastuu huolehtia yhteiskunnan vähäosaisista ja tasata hyvinvointia kaikkien kesken, juontaa juurensa uskonpuhdistuksen ajan kaupunkien köyhäinkassoihin, joihin kaikkien piti osallistua omalla panoksellaan, huvitti tai ei. 

Myös sosiologit ovat sitä mieltä, että maallistuminen on osittain reformaation seurausta. Eikä se ole pelkästään kielteinen asia. Emmekö voi kristittyinä tunnistaa Jumalan Hengen työtä siinä, että ihmiset tänä päivänä laajasti vastustavat rasismia, seksuaalista häirintää ja ihmiskauppaa? Eikö ole Pyhän Hengen vaikutusta, että lasten ruumiillista kuritusta ei enää pidetä hyväksyttävänä? Vaikka Jumalan nimeä ei enää mainitakaan, eikö hän tee työtään kaikkialla siellä, jossa ihmiset lievittävät toistensa kärsimystä?

Meidän tehtävämme kirkkona on kertoa, että se on Jumala, joka on meidät luonut ja kutsunut rakastamaan toisiamme. Se on Kristus, joka on voittanut synnin, kuoleman ja pahan vallan, ja se on Pyhä Henki, joka ohjaa meitä löytämään uusia ja kekseliäitä keinoja rakastaa. Lutherin teesit muistuttavat siitä, että se ei ole helppoa. Siinä saa joskus tuntea olevansa helvetissä - siis siellä missä Jumalaa ei ole! Epävarmuus ja epätietoisuus on kristityn normaalitila. Varmoja voimme olla vain Jumalasta.