Olisipa minulla uskoa edes sinapinsiemenen verran. Karl Barth lohduttaa:
Usko ei ole mielipide, joka on vaihdettavissa toiseen. Usko on perimmäinen suhde. Se ei tietenkään sulje pois uskon heittelehtimistä. Mutta suhteessa kohteeseensa usko on lopullista. Joka kerran uskoo, uskoo kertakaikkiaan. Älä pelkää: pidä tätäkin kutsuna. Tottakai voit hämmentyä ja epäillä, mutta sillä, joka uskoo kerran on ikään kuin character indelebilis. Hän voi lohduttautua sillä, että hänen uskoaan pidetään yllä. Kaikkia niitä, jotka joutuvat taistelemaan epäuskonsa kanssa, tulee neuvoa siihen, ettei heidän pidä ottaa epäuskoaan kovin vakavasti. Vain usko pitää ottaa vakavasti. Jos meillä on uskoa sinapinsiemenenkään verran, se riittää siihen, että paholainen on menettänyt pelinsä.
(Dogmatics in Outline, s. 12-13)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti