"Kirkkaus" Raamatussa (Kirkastussunnuntai)

Herran ”kirkkaus” esiintyy usein Raamatussa. hepreaksi sana on kabod ja kreikaksi doxa.

Kabod  tulee juuresta kbd, joka viittaa painoon fyysisessä mielessä ja ”painoarvoon” ja ”tärkeyteen” henkisesti. Sillä on hyvinkin erilaisia merkityksiä, kuten ”jälkeläisten määrä” , ”voima” , ”varallisuus” , ”kunnioitus” ja "(synnin)tunnustus".  

”Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.” (Jes.42:8)

”Poika kunnioittaa isäänsä ja palvelija isäntäänsä. Minä olen teidän isänne, miksi ette kunnioita minua?” (Mal.1:6)

Sanalla on vahvasti esteettinen sävy. Se valloittaa ja kiehtoo. Ei ole sattuma, että 1900-luvun merkittävin teologisen estetiikan esitys on Hans Urs von Balthasarin massiivinen tutkielma Die Herrlichkeit. Tässä mielessä kabod voisi kääntyä myös "ihanuus":  ”Silloin Mooses sanoi: ’Anna siis minun nähdä kunniasi.’ Herra sanoi: ’Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.’” (2.Moos.33:18-19) 

Doxa kuuluu kreikankielessä yhteen verbin dokeō, ”olla jtkn mieltä” kanssa. Doxan yleiset merkitykset ”mielipide” tai ”maine” loistavat poissaolollaan UT:ssa, joka käyttää sanaa samoin kuin VT:n kābōd. 

"Kun VT:n kääntäjä ensi kerran ajatteli käyttää sanaa δοξα sanan kābōd tilalla, hän pani alulle kielellisen muutoksen, jolla oli kauaskantoiset seuraukset. Hän antoi tuolle kreikkalaiselle sanalle täsmällisen merkityksen, jota tuskin voi ylittää. Hän otti sanan joka tarkoitti mielipidettä ja ilmaisi kaikkea ihmisten näkemysten subjektiivisuutta ja horjuvaisuutta, ja pisti sen merkitsemään jotakin absoluuttisen objektiivista t.s. Jumalan todellisuutta” (Theological Dictionary of the New Testament)  ]

Tunnetuimpia kohtia Kristuksen kirkkaudesta on evankeliumin kertomus kirkastusvuorelta.  

Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan.  He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Lk. 9:30-32

Doxa oli epäilemättä miellyttävä, päätellen Pietarin sanoista:"Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä."

Jumalalle kuuluva doxa luetaan Jeesukselle kuuluvaksi:  "Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen. (Hepr. 13:21)  

Johanneksen evankeliumissa doxa on keskeinen käsite: viittaa Jeesuksen maanpäälliseen kirkkauteen. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1:14)

Juuri Jeesuksen kärsimys oli hänen kirkastumistaan: "Kun Juudas oli mennyt, Jeesus sanoi: 'Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet, ja Jumala tekee sen aivan pian.'” ( Joh. 13:31-32) 

Kristuksen kirkkaus ei ole, eikä sen ole tarkoitus olla, vain Kristuksessa. Se vaikuttaa kristityissä: "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki." (2. Kor. 3:18)

Kirkkauden lopullinen täyttymys on tulossa: "...odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä." (Tit.2:13)

Kristityllä on esteettinen velvollisuus, häntä käsketään nähdä Kristuksen kirkkaus sielläkin, missä siitä ei tunnu näkyvän jälkeäkään. "Kristus teissä, kirkkauden toivo" (Kol.1:27)