Kuva siitä, että ihmisen olkapäillä kuiskuttelee kaksi enkeliä, hyvä ja paha, on tuttu vaikkapa Aku Ankan sivuilta. Kuva on myös varhaiskristillinen, vaikkakaan ei Raamatusta. Hermaan Paimen on kirjoitus, joka luettiin jossakin päin varhaista kristikuntaa Uuden testamentin kirjojen joukkoon.
"Ihmisen kanssa on kaksi enkeliä: vanhurskauden enkeli ja pahuuden enkeli." "Mitenkä siis, herra", minä sanoin, "voi oppia tuntemaan niiden vaikutukset; asuuhan kumpikin enkeli kanssani?"
"Kuule", hän sanoi, "niin käsität ne. Vanhurskauden enkeli on hento, kaino, sävyisä ja rauhallinen. Milloin se tulee sydämeesi, se heti puhelee sinulle vanhurskaudesta, puhtaudesta, pyhyydestä, tyytyväisyydestä, kaikista hyvistä teoista ja kaikista kunniakkaista hyveistä. Milloin kaikki nämä ajatukset nousevat sydämeesi, tiedä, että vanhurskauden enkeli on kanssasi...Katsohan nyt myös, mitkä ovat pahuuden enkelin teot. Ennen kaikkea se on pitkävihainen, katkera ja mieletön: sen teot ovat pahat ja ne saattavat turmioon Jumalan palvelijat...Milloin sinut valtaa pitkävihaisuus ja katkeruus, tiedä silloin, että se on sinussa..."
"Nyt olet kuullut kummankin enkelin vaikutukset. Ymmärrä ne ja usko vanhurskauden enkeliä. Mutta pahuuden enkeliä karta, sillä sen opetus turmelee jokaisen työn. Vaikka näet on kyseessä aivan uskovainen mies, ja tämän enkelin herättämä ajatus nousee hänen sydämeensä, tämä mies - tai nainen - välttämättä syyllistyy johonkin syntiin. Ja vaikka taas toisaalta on kysymyksessä aivan kunnoton mies tai nainen, ja hänen sydämeensä nousevat vanhurskauden enkelin teot, hänen täytyy pakosta tehdä jotain hyvää." (36. luku)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti