keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Saarn. 3:1-11 (25. su helluntaista, 1.vsk. 1.lk)

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.

Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Tämän luvun luettelo ei ole nähdäkseni sattumanvarainen otanta ihmiselämän turhuudesta, vaan muistutus siitä, että näennäisesti ristiriitaisetkin elementit kuuluvat täyteen ihmiselämään. "Aika on itkeä ja aika nauraa, aika valittaa ja aika tanssia", sanoo Saarnaaja. Kaikkien kirkkokuntien kaikki puritaanit ovat aina paheksuneet naurua ja tanssia, mutta nekin kuuluvat elämään. "Aika etsiä ja aika kadottaa" on englanniksi time to search and time to give up. Siis on myös aika luovuttaa.

Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.

Raamatunkäännöskomitealla on ollut erityisen lattea ja epäesteettinen päivä, kun se on vaihtanut sanan "kauniisti" muotoon "hyväksi." Ei se nyt varsinaisesti väärin ole, mutta useimmat muut käännökset puhuvat nimenomaan kauneudesta tässä kohtaa.
Sanamuoto "asettanut iäti jatkumaan" on raamatunkäännöskomitean ikioma tulkinta. Heprean sana עוֹלָם on joko "iankaikkisuus/ikuisuus" tai "maailma". Ja tämän "Jumala on asettanut ihmisten sydämiin." Se voidaan ymmärtää nähdäkseni jollakin seuraavista tavoista:

"Myös iankaikkisuuden hän on asettanut heidän sydämiinsä", kuten vanha käännös sanoi. Se tarkoittaa, että ihminen on iankaikkisuusolento, siis sellainen, josta Augustinus sanoi, että se on levoton, kunnes löytää levon Jumalassa. Toisaalta Kierkegaard sanoi, että jos ihmisessä ei olisi jotain ikuista, ihminen ei voisi olla edes epätoivoinen. Yhtä kaikki, meidän sisimmässämme Jumalan syvyys huutaa syvyydellemme.
Toinen vaihtoehto on lukea: "Koska Jumala on asettanut maailman (rakkauden) ihmisen sydämeen, ihminen ei käsitä Jumalan tekoja..." Tämä käännös tarjoaa selityksen sille, miksi Jumala on ihmismielelle niin käsittämätön. Välissä on koko luomakunta, joka kylläkin viittaa Jumalaan, mutta myös kätkee Hänet meiltä. "Sokaistuneina omassa itsessämme olevasta jumalankuvasta", lausuu Khrysostomoksen liturgia. Ihmisen peruuttamaton maailmallisuus ei ole Saarnaajan mukaan paha asia, kunhan ihminen tietää rajansa, sen, ettei hän käsitä Jumalan tekojen alkua eikä loppua.
En ihan tiedä, mitä mieltä olla nykyruotsinnoksesta, joka ilmaisee asian näin: "Han låter människor urskilja ett sammanhang,  men aldrig kan de fatta Guds verk från början till slut." Että ollaan vähän niin kuin hajulla, mutta silti ihan pihalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Joh. 15:12-15 (4. su pääsiäisestä, 3.vsk ev)

Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että ant...