Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.
Kuolemasta käytetään tässä majan vaihtamisen, muuttamisen, kuvaa. Ilmaisu "käsin tekemätön" (ἀχειροποίητον) alkoi itäisessä kirkossa elää omaa elämäänsä ikonografian parissa. Mistä tiedämme tämän asunnon olemassaolosta: "Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka ei siis kuulu tähän luomakuntaan." (Hepr. 9:11)
Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi.
Mielikuva vaihtuu muuttamisesta pukeutumiseksi. Kuolema riisuu kaiken, viimeisellä tuomiolla kaikki on Jumalan edessä paljasta ja alastonta. Asu, jonka Jumala on omilleen luvannut, on kuvattu näin: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamaensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja" [δικαιωματα, iustificationes, KR: "pyhien vanhurskautus"] (Ilm. 19:7-8)
Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen mikä on kuolevaista.
Ikävä on kristityllä taivaaseen, mutta silti kuolema pelottaa. "Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, toteutuu kirjoitusten sana: - Kuolema on nielty ja voitto saatu." (1. Kor. 15:53-54)
Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille hengen.
κατεργαζομαι on "valmistaa", mutta myös "saada aikaan." Henki on annettu käsirahaksi. Loput taivaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti