Joh. 14:1-7 (3. su pääsiäisestä, 3.vsk ev)

Tie, totuus ja elämä

Saarna 3. sunnuntaina pääsiäisestä 26.4. 2015 Hattulan kirkossa

1. Jokainen haluaa elää ja tietää totuuden, muttei tunne tietä

Jeesuksen sanat ”minä olen tie, totuus ja elämä” ovat samalla järkyttävät ja lohduttavat sanat. Ne ovat siinä mielessä järkyttäviä tai loukkaavia, että ne muistuttavat siitä, että kristinusko ei ole samaa kuin hyvien moraaliperiaatteiden noudattaminen, yhteisöllisyyden vaaliminen, uskonnollisten perinteiden kunnioittaminen tai se että nuorisoa opetetaan kestävään elämäntapaan tai ottamaan toiset ihmiset huomioon. Kaikki nämä ovat hyviä asioita, mutta emme tarvitse Jeesusta niihin. Kristinuskossa on kyse siitä, että Jumala on ilmoittanut itsensä ainutlaatuisella tavalla Jeesus Nasaretilaisessa, ja että Jumalasta ei voi todenmukaisesti puhua ohi tämän Jeesuksen. Se on sietämätöntä, ja kristinusko on tässä kohtaa suvaitsematon uskonto.

Lohduttava puoli on sitten se, että perimmäinen totuus ei ole riippuvainen siitä, miten me sen ymmärrämme, iankaikkinen elämä ei ole meidän uskonnollisten mielipiteittemme tai moraalisten suoritustemme varassa, vaan se on peräisin Jeesukselta, joka on tullut antamaan elämän ja johdattamaan meidät totuuteen, ja vielä enemmän: joka on tie, totuus ja elämä. Tässä kristitylle aukeaa niin avara todellisuus, että sitä on mahdoton kuvailla.

Jokainen haluaa elää ja jokainen haluaa tietää totuuden. Tietä vain eivät kaikki tunne. Käsitellään näitä kolmea sanaa käänteisessä järjestyksessä: elämä, totuus, tie.

2. Elämä isolla E:llä

”Tämä se on vasta elämää”, saattaa joku sanoa silloin, kun hän pääsee todella nauttimaan elämästä vailla huolia ja murheita. Se on tietysti asiallisesti epätarkka ilmaisu. Myös sairaan tai köyhän ihmisen elämä on elämää, jos hän hengittää ja hänen sydämensä lyö. Me kaikki kuitenkin ymmärrämme,  mitä tarkoitetaan. Kreikan kielessä on kaksi sanaa jotka tarkoittavat elämää: bios ja zoe.  Bios tarkoittaa niin kuin arvata saattaa, biologista elämää. Sen sijaan zoe tarkoittaa elämää isolla E:llä. Elämä on muutakin kuin hengissäpysymistä. Ihmiset tarvitsevat enemmän runoutta kuin leipää. Leipää tarvitaan hengissä pysymiseksi, mutta runoutta tarvitaan siksi, että hengissä pysyminen olisi tavoittelemisen arvoista.

Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. (Joh. 5:26) Mitä on ”hengellinen elämä”? Toisinaan ajatellaan, että hengellinen elämä eroaa maallisesta elämästä siinä, että hengellinen elämä merkitsee pidättäytymistä erilaisista maallisista asioista. Tämän mielikuvan mukaisesti hengellinen elämä on ”maailmalliseen” elämään verrattuna rajoittunutta elämää. En usko, että tämä oli Jeesuksen tarkoitus. Jeesus nimenomaan sano: ”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”(10:10) Elämä, jonka Jeesus antaa, ei rajoitu tähän ajalliseen elämään. Siksi sitä ei riistä kuolemakaan: ”Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta.”(j.28) Sana ”iankaikkinen” ei tarkoita Raamatun kielenkäytössä vain ajallisesti ikuista, vaan se viittaa myös siihen sisältöön, joka elämällä on. Jos elämällä ei ole mitään tarkoitusta, onko mitään lohduttomampaa kuin se, ettei elämä edes lopu koskaan. Iankaikkinen ei myöskään tarkoita elämää tuonpuoleisuudessa, vaan jo tässä ja nyt: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (17:3) Toisin sanoen, elämän, todellisen elämän ja iankaikkisen elämän sisältö on rakkaus. Siitä tunnistaa myös ihmisen, joka elää iankaikkista elämää todeksi jo nyt: ”Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa.” Tätä kohti me pyrimme, mutta kun Jeesus Kristus on elämämme, hän on elämämme jo ennen kuin sitä ymmärrämme tavoitella. Hans Urs von Balthasar kirjoittaa: ” Tuota elämää ei pidä esittää vain sellaisena johon pyrimme, sillä myös se on totta, että se on kaiken elämämme ja rakkautemme perusta. Armo, kaiken perustus, on myös elämämme perusta, sen luonnollisella tasolla, maailman tasolla. Uskova rakastaa maailmaa, koska se kylpee avatusta taivaasta tulevassa valossa. Hän voi tehdä niin, koska hänen pitää tehdä niin.”

3. Totuus on huono renki mutta hyvä isäntä

Onko totuutta olemassa. Skeptinen ihminen kysyy Pilatuksen tavoin: ”Mikä on totuus?” Elämme monimutkaisessa maailmassa, jossa puolueetonta, luotettavaa totuutta vaikkapa Ukrainan kriisistä, Armenian kansanmurhasta tai Lähi-Idän tilanteesta on vaikeaa saada. Keskustelukumppanina sellainen ihminen on hankala, joka julistaa, että hänen näkemyksensä on totuus ja muiden näkemys on valetta.  Kirkollisessa keskustelussakin on haluttu vapautua oikeassa olemisen tarpeesta. Sanoisin kuitenkin, että vielä pelottavampaa minusta olisi keskustella ihmisen kanssa, joka haluaisi olla väärässä. Onneksi sellaista ei juuri löydä. Pyrkimys totuuteen on meissä ihmisissä niin syvällä, Totuuden vaatimus on ehdoton. Jopa tietoisesti valehdellessaan ihminen haluaa, että toiset pitäisivät hänen valettaan totena.

Uskontoon liittyen vältämme sanaa totuus. Se on hyvin kummallista. Sillä uskossa jos missä on kysymys totuusväittämästä. Usko Jumalaan ei ole mielipide vaan totuusväite. Eri asia on sitten, mitä ja miten me ihmiset voimme tietää. Jos palataan tiedotusvälineiden välittämään kuvaan Ukrainan tapahtumista, on totta, että voimme epäillä, antavatko tiedotusvälineet meille todenmukaisen kuvan tapahtumista, mutta sitä, että siellä on jotain todellisuudessa tapahtunut, se ei toiseksi muuta. Meidän kykymme käsittää totuus on rajallinen, mutta älköön se merkitkö sitä, että sanoisimme, ettei totuutta ole olemassa.

Kristilliseen totuuteen kuuluu armo. Se on siis toisenlainen totuus kuin keltaisen lehdistön totuus. Skandaalilehdissä esiintyy toisinaan otsikko ”totuus julkkisten juhlista.” Tästä ymmärtää heti, että totuus on kohteensa kannalta jotain ikävää. Johanneksen evankeliumi sanoo, että Kristus on täynnä armoa ja totuutta. Jumalan totuus ihmisestä merkitsee ihmisen katsomista Jumalan silmin. Se katse on rakastava katse, joka näkee pahimman ja paatuneimmankin ihmisen tekojen läpi Jumalan luoman ja rakastaman ainutkertaisen olennon, jonka vuoksi Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja kärsi ristinkuoleman. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1 Tim 2:4)

”Herra, jos et ole täällä läsnä, mistä etsisin sinua poissa ollessasi? Jos taas ole kaikkialla, miksi en näe läsnäoloasi”, mietti Anselm Canterburylainen. Miksi todellakaan emme saa otetta Jumalasta, joka on kaikkein tärkein totuus? Ei siitä mihinkään pääse, että ihmisten kesken totuus on lyömäase. Jumala ei halua olla ihmisten lyömäase. Siksi on tärkeää muistaa, että Jeesus on totuus. Minun käsitykseni hänestä ei ole totuus. Minun kokemukseni hänestä ei ole totuus. Hän itse on totuus. Se tarkoittaa sitä, että totuus ei ole vallassamme vaan voimme kumartaa ja rukoilla sitä. Voimme ojentua totuutta kohti, mutta emme saa muokata sitä mieleiseksemme. Ja jokainen totuus, pienikin järjen hiven elämässämme, on tästä totuudesta peräisin!

4. Jeesus on tie elämään

”Herra, emme me tiedä minne sinä menet, kuinka voisimme tuntea tien”, kysyi Tuomas. Tähän Jeesus vastasi olevansa tie, totuus ja elämä. Jeesus on tie taivaaseen.

”Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä  ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa - kautta.” (Hepr.10:19-20) Tie tarkoittaa Raamatun kielenkäytössä myös kulkemista ja vaellusta. Apostolien teoissa kristittyjä kutsutaan ”tien kulkijoiksi”. Kristinusko ei tuohon aikaan ollut Jeesusta koskeva mielipide, vaan elämäntapa. ”Katsokaa kuinka nuo kristityt rakastavat toisiaan”, saattoivat ulkopuoliset sanoa. Kristitty on kutsuttu seuraamaan Jeesusta, kulkemaan tuolla tiellä ohjenuoranaan rakkauden kaksoiskäsky: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Siitä huolimatta se, että Jeesus on tie, tarkoittaa enemmän kuin että hän on tämän tien opettaja. Jeesus käytti itsestään myös nimitystä portti. ”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” (Joh.10:9) Iankaikkiseen elämään vievä tie on kaita ja portti ahdas, muistamme hänen myös sanoneen. Tien kapeus ja portin ahtaus ei ole tiessä itsessään, vaan meissä. Vaikeinta on suostua armahdettavaksi. Itsekkyytemme ja pelokkuutemme tekee sen vaikeaksi. Itse portti on avara, hän sanoo että hänen kauttaan voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää – ei karsinan, vaan – laitumen.

Mestari Eckhart opettaa, että kun meillä on Jumala totuudessa, hän on meillä yhtä lailla kaikissa paikoissa. Tällöin meillä on vain Jumala, ja Jumala on kaikki mitä kohtaamme, ja kaikki asiat tulevat meille Jumalaksi. Jollei Jumala asu ihmisen sisimmässä, jos hänet on aina haettava ulkopuolelta, silloin ihmisellä ei ole Jumalaa. Silloin kaikenlaiset asiat tulevat ihmiselle esteeksi ja häiritsevät häntä. koska Jumala ei ole vielä muuttunut kaikiksi asioiksi. Miten tämä on mahdollista? Rakastunut ihminen ymmärtää mistä on kysymys: siitä että näkee rakastettunsa kuvan kaikessa.

Ilmankos yksi Uuden testamentin tunnetuimpia kohtia, jossa puhutaan tiestä, kuuluu: ”Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä…”