Tässä kuvataan ihmisen ahdinkoa monin fyysisin kuvin, joista erityisesti vesi pelottavan elementtinä korostuu. Vedet nousevat kaulaani so. sieluuni (usque ad animan). Se on äärimmäisen pelottava tila.
Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata, olen joutunut vetten syvyyksiin, pyörre tempaa minut mukaansa.
Monin eri kuvin hukassa olemista. Non est substantia, ei ole perustaa, elämältä on kadonnut pohja, mieli, tarkoitus. Olen tahdoton viettien orja, syvyyden pyörteiden vietävänä. Hallinnan tunne on tipo tiessään.
Minä olen väsynyt huutamaan, kurkkuni on käheä. Silmäni hämärtyivät, kun odotin sinua, Jumala.
Uskosta ei ole ollut mitään hyötyä. Olen samassa pisteessä mistä aloitin - tai kunpa olisinkin, olen tullut vain pahemmaksi. Täysin turhaa luulottelua koko uskosta vouhottaminen.
Jumala, sinä tunnet erehdykseni, rikkomukseni eivät pysy sinulta salassa.
Latinaksi erehdys on stultitia, tyhmyys tai insipientia, hulluus. Näistä voit sitten valita itsellesi sopivan. Minä sain molemmat.
Älköön minun takiani joutuko häpeään kukaan, joka odottaa sinua, Israelin Jumala! Älköön minun takiani joutuko pilkattavaksi kukaan joka etsii sinua.
Paimenen rukous. Minä olen hukassa, minä olen synnin vallassa ja täysin neuvoton. Kuitenkin vain toivon, ettei minun eksymiseni olisi lankeemukseksi kenellekään joka etsii Herraa. Tätä pappi rukoilee saarnaa tehdessään: ei haluten selviytyä kunnialla ja saada kiitosta, vaan että joku saisi lohdutuksen sanan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti