perjantai 2. maaliskuuta 2018

Joh. 8: 46-59 (3. paastonajan sunn. 3.vsk ev)

Kun Kristus sanoo »Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa», hän ei tarkoita lakia, joka Mooseksen kautta annettiin juutalaisille. Sekin on tosin oikea, hyvä ja pyhä oppi. Mutta kun me olemme syntisiä ja luonnostamme vihan lapsia, me emme kykene tätä oppia noudattamaan, ja sen tähden se onkin meille kuolemaksi, osoittaa meille syntimme, Jumalan vihan ja sen rangaistuksen, minkä me synneillämme olemme ansainneet. Sen tähden me tarvitsemme toisenlaisen sanan, jonka kautta meiltä synnit otetaan pois ja me tulemme Jumalan edessä vanhurskaiksi. Tämä on juuri se Herramme Jeesuksen Kristuksen sana, jolla hän lohduttaa: »Joka uskoo minuun, ei hän näe kuolemaa iankaikkisesti».
Tämä sana on uskolla omistettava: älkäämme ensinkään epäilkö sen olevan totta, mitä Kristus meille lupaa. Se, joka luopuu sanasta ja arvostelee asiaa vain tunteittensa mukaan, ei tunne muuta kuin kuolemaa, mutta ei elämää. Emme siis näissä asioissa saa päätellä sen mukaan, mitä silmin näemme ja voimme tuntea, vaan sen mukaan, mitä sanasta kuulemme. Sano siis: Minä tiedän, että minunkin kerran täytyy kuolla; minulla on kuitenkin se Herrani Kristuksen lupaus ja sana, että minä saan hänen kauttansa jälleen elää. Onhan synti, jonka tähden minun täytyisi iankaikkisesti kärsiä kuolema, Kristuksen kautta poistettu ja velkani maksettu, niin että Jumala Poikansa kuoleman ja ylösnousemisen tähden on minulle armollinen ja lahjoittaa minulle iankaikkisen elämän.
Tämä on Kristuksen sanojen oikeaa kätkemistä. Se on kuitenkin käsittämättömän vaikeaa; liha ja veri eivät tahdo siihen mukautua, vaan pyrkivät aina arvostelemaan asioita sen mukaan, mitä silmin nähdään ja ulkonaisesti havaitaan. Tätä pahaa taipumusta vastaan meidän täytyy taistella, rukoillen Jumalalta hänen Pyhää Henkeään, että hän sanansa kautta vahvistaisi meidän sydäntämme ja säilyttäisi meissä tämän uskon.
 »Ennen kuin Aabraham syntyi, olen minä ollut». On kuin hän sanoisi: minä olen iankaikkinen, kaikkivaltias Jumala. Sen joka tahtoo päästä vapaaksi synnistä, pelastua kuolemasta iankaikkiseen elämään, täytyy saada apu minulta. Niin ei Mooses eivätkä muut profeetat voineet sanoa, sillä he kaikki olivat vain ihmisiä. Mutta Kristus on Jumala ja ihminen, sentähden hän voi antaa elämän ja autuuden, hän, eikä kukaan muu.
Tämä on lohdullista ja se todistaa oikeaksi meidän uskomme, jossa me tunnustamme, että Kristus on Jumalan luonnollinen ja iankaikkinen Poika. Turvatkaamme siis yksin häneen, älkäämme kehenkään ihmiseen. Luottakaamme lujasti hänen sanaansa. Se on Jumalan sana, joka ei voi valehdella. Se, minkä hän sanoo, on totta, eikä voi ikinä pettää, yhtä vähän kuin se petti silloin, kun Jumala sanallaan tyhjästä loi taivaan ja maan. Tätä ahkerasti oppikaa! Kiittäkää Jumalaa tästä opista ja rukoilkaa, että hän Pyhän Henkensä kautta pitäisi teitä sanassaan ja siten tekisi teidät Kristuksen kautta iankaikkisesti autuaiksi. Amen. (Luther: Huonepostilla)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Joh. 15:12-15 (4. su pääsiäisestä, 3.vsk ev)

Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että ant...