Hiljaisen viikon musiikkielämys minulle on sveitsiläisen Frank Martinin oratorio "Golgotha". Se alkaa seuraavalla katkelmalta Augustinuksen "Tunnustuksista":
Mitenkä rakastitkaan meitä, hyvä Isä, joka et säästänyt ainoaa Poikaasikaan, vaan annoit hänet alttiiksi meidän syntisten edestä! (Room. 8:32) Miten rakastitkaan meitä, joiden puolesta Sinun Poikasi ei katsonut saaliiksensa olla Sinun kaltaisesi vaan nöyryytti itsensä hamaan ristin kuolemaan asti (Fil 2:6). Ja hänellä, ainoalla vapaalla kuolleitten joukossa, on valta antaa henkensä ja valta ottaa se jälleen (Joh. 10:18) Meidän puolestamme on hän Sinun edessäsi tullut voittajaksi ja uhriksi ja voittajaksi sen johdota, että hän on uhrannut itsensä. Meidän puolestamme hän on Sinun edessäsi pappi ja uhri, ja sen tähden pappi, että on uhri. Sinusta syntymällä ja meitä palvelemalla hän on meidät palvelijoista tehnyt lapsiksi Sinulle. Syystä on vahva toivoni hänessä, toivoni että sinä parannat kaikki minun sairauteni hänen kauttansa, joka istuu Sinun oikealla kädelläsi ja rukoilee Sinua puolestamme (Room 8:34). Muutoin vaipuisin epätoivoon. Sillä monet ja suuret ovat sairauteni, ne ovat monet ja suuret, mutta sinun lääkkeesi on niitäkin voimakkaampi. Me olisimme voineet luulla, ettei Sinun Sanallasi ole mitään yhteyttä ihmisten kanssa, ja langeta epätoivoon, jollei se olisi tullut lihaksi ja asunut meidän keskuudessamme.
(Confessiones X, 43)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti