Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla: Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille.
Tässä johdannossa lienee syy siihen, miksi tämä teksti on valikoitunut itsenäisyyspäivän tekstiperikooppien joukkoon. Se heijastaa ikimuistoista kokemusta suomalaisuudesta. Olemme väeltämme vähäinen kansa, jota vastaan on hyökätty lännestä ja (erityisesti) idästä. Suomalaisen peruskokemus on edelleen tällainen, vaikka rauhan aikana syntynyt ja kansainvälisyyteen kasvanut tuntee näkökulman yksipuolisuuden.
Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä.
Vanha käännös: "hän pelasti kaupungin...mutta kukaan ei muistanut häntä." Uusi käännös on ymmärrettävämpi, mutta vanhakin mahdollinen.
Niinpä minä sanoin: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään eikä hänen sanojaan kuunnella.
Näiden sanojen voima on niiden vastaansanomattomassa totuudellisuudessa. Meillä ei ole sellaista systeemiä, joka takaisi sen, että ihmisten kyvyt tulevat parhaalla tavalla julki. Vaikka syntyperä ei enää määrää niin kuin ennen, koulutus, oikeat ystävät ja röyhkeys merkitsevät enemmän kuin se, mitä on korvien välissä (unohtamatta sitä, että maailman kenties tasa-arvoisimmassa maassa edelleen silläkin on merkitystä, mitä on housuissa). Yllättävää kyllä, Saarnaaja ei tee tästä surullisesta tosiasiasta odotettavaa johtopäätelmää "tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua", vaan:
On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa. Viisaus on sota-aseita parempi.
Viisauden merkitystä ei vähennä se, millainen gallup-kannatus sillä on. Sen merkitys ei perustu sen näkyvyyteen mediassa eikä sen kansantaloudelliseen merkitykseen. Se on sama, vaikka sillä ei olisi kuin yksi köyhä kannattaja tässä maailmassa - vaikka viisauden liekki lepattaisi yksin "Pihtiputaan mummon" päänupissa. Some-maailman uho sikseen.
Eksegeettisiä sormiharjoituksia, teologisia koeporauksia ja homileettisia polunpäitä Suomen ev.lut. kirkon Evankeliumikirjan raamatunteksteistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joh. 15:12-15 (4. su pääsiäisestä, 3.vsk ev)
Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että ant...
-
Gregorius Suuren joulusaarna Koska vietämme tänään, jos Herra suo, messua kolme kertaa, emme nyt puhu tästä evankeliumin kappaleesta pitkä...
-
Gregorius Suuren Evankeliumisaarna n:o 34. Mikkelinpäivänä 591, tekstinä Luuk 15 "kadonnut lammas" ja "kadonnut hop...
-
Luterilaisuuden erityinen korostus on Kristuksen ruumiillinen läsnäolo ehtoollisessa: että leipä ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri, ei...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti