Bultmann toteaa, että Jeesuksen opetus lähimmäisen rakastamisesta ei perustu humaaniin ihmisarvokäsitteeseen vaan Jumalan tahtoon. Sen taustalla ei siis ole jotain sellaista ideaa, että ihminen sinänsä on pyhä ja itseisarvo. Kysymys on siitä, että lähimmäisen rakastaminen on Jumalan käsky. Se merkitsee omasta tahdosta luopumista. Ei siis filia vaan agape. Ymmärrän sen siten, että ihmisyyden humaani ideaali kohtaa rajansa helpommin kuin jumalallinen agape. Voi näet hyvinkin kuvitella, että tapaamme ihmisiä, joiden rikokset tai heidän alhainen tajunnan tasonsa saameidät ajattelemaan, ettei ihmisyyden ideaali ulotu heihin. He ovat joko kieltäneet ihmisyytensä tekemällä hirveitä rikoksia tai eivät kykene ottamaan osaa ihmisyhteisöön. Jos rakkaus lähimmäiseen perustuu sen sijaan rakkauteen Jumalaan, emme voi vetää tällaista rajaa. Kokonaan toinen kysymys on sitten se luterilaisen teologian esillä pitämä, jossa kysytään voiko käsky edes saada aikaan rakkautta? Käsky on kuitenkin hyvä.
Eksegeettisiä sormiharjoituksia, teologisia koeporauksia ja homileettisia polunpäitä Suomen ev.lut. kirkon Evankeliumikirjan raamatunteksteistä.
sunnuntai 15. lokakuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joh. 15:12-15 (4. su pääsiäisestä, 3.vsk ev)
Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että ant...
-
Gregorius Suuren joulusaarna Koska vietämme tänään, jos Herra suo, messua kolme kertaa, emme nyt puhu tästä evankeliumin kappaleesta pitkä...
-
Gregorius Suuren Evankeliumisaarna n:o 34. Mikkelinpäivänä 591, tekstinä Luuk 15 "kadonnut lammas" ja "kadonnut hop...
-
Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton, vailla vertaa Reformaation ihmiskäsitystä on sanottu pessimistiseksi. Sanotaan āmyös että p...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti