Spiritualiteettia käsittelevässä kirjallisuudessa Marttaa pidetään aktiivisen ja Mariaa kontemplatiivisen elämän esikuvana. Näin esimerkiksi aktiivisen ja kontemplatiivisen elämän ristipaineessa kilvoitellut Gregorius Suuri, mies joka olisi halunnut elää luostarissa, mutta joutui paaviksi, kirjoitti:
"...jos me jotka palvelemme veljiämme, emme voikaan istua hiljaa Vapahtajamme jalkojen juuressa, meidän tulisi kuitenkin pysyä hänen luonaan aina välillä. Sen me teemme katsahtaessamme häneen kun kuljemme sinne ja tänne palvellessamme. Ja mitä on tuo ohimenevä katsahtaminen muuta kuin sitä, että suuntaamme sydämemme intention häneen kaikissa hyvissä teoissamme? Me näet kuljemme sinne tänne, kun juoksemme palvelemassa häntä, auttaen hänen jäseniään. Ja ohi kulkiessamme me katsahdamme Herraan, kun kaikessa mitä teemme, kontemploimme häntä, joka on luonamme, kun tahdomme miellyttää häntä." (1. Samuelin kirjan kommentaari V,180)
Feministisessä luennassa sekä Martta että Maria murtavat patriarkaatin heille saneleman roolin. Perikoopin kärki näyttää olevan suunnattu moitteeksi Marttaa kohtaan, mutta hänellekin annetaan ennenkuulumaton asema: itsellinen nainen, joka kutsuu miesjoukon vieraakseen. Todellinen mater familias, joka johtaa taloaan. Miespuolinen perheenpää loistaa poissaolollaan. Ehkä hän on leski, tai sitten he ovat vanhapiikasisarukset. Molemmissa tapauksissa sovinnaisuuden rajoja koetellaan. Eivätkä Herran sanat hänelle ole välttämättä moite, vaan lempeä vastaus: vähempikin hössötys riittää. Hyvä että näet vaivaa, kiitos siitä. Mutta Maria tekee myös ihan oikein.
Marian istumaan asettuminen, parakathizo, merkitsee mm. Demostheneella neuvonantajaksi valitsemista (sanan asessori etymologia). Rabbiinisessa perinteessä se merkitsee kuitenkin enemmän opetuslapsen asemaa. Niin tai näin, Marian istuminen Jeesuksen jalkojen juuressa on juutalaiselle pahennus ja kreikkalaiselle hullutus. Naispappeuden vastustajien argumentti siitä, että Jeesus valitsi opetuslapsikseen vain miehiä, horjuu tässä kohtaa niin ikään. Tietysti voi saivarrella ja ajatella, että ehkä Maria istui Jeesuksen jalkojen juuressa, mutta ei hän opettanut. Silloin tulee isosisko apuun: Martan valitus kuuluu kirjaimellisesti, että Maria on jättänyt viranhoidon (diakonein) hänen huolekseen, ja itse saa nauttia kuuntelemisesta.
Jeesuksen "Martta, Martta" on hellä puhuttelu: voi sinua, Martta-kultaseni. Herra on otettu Martan huolenpidosta, mutta kehottaa tätä silti olemaan hätäilemättä. (thorybazo on siitä harvinainen kreikan sana, että se on peräisin latinasta: turba, joukko -> disturbed)
Voisiko sanoissa "Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois" nähdä kannanoton varhaiskirkolliseen naisvastaisuuteen? Kun naisten oikeutta kirkon virkaan alettiin kyseenalaistaa jo varhain, tämä Herran sana todisti naisten opetuslapseuden puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti