Johannes sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.”
Mutta Jeesus vastasi:
”Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.”
Äärimmäisen ajankohtainen teksti kirkolle, joka on huolissaan omasta asemastaan ja siitä, ketkä kuuluvat siihen, noudattavat sen oppeja ja sitoutuvat sen organisaatioon.
On oikeastaan pöyristyttävää, että Johanneksella on otsaa paheksua sitä, ettei tuo "vieras henkienmanaaja" seuraa meitä (hoti ouk akolouthei hemin). Tyypillinen virhearviointi meille Jeesuksen seuraajille! Meistä, meidän toiminnastamme ja meidän opistamme ja järjestyksestämme tulee mittapuu, jonka mukaisesti ihmisiä arvioidaan.
Jeesuksen sanoista muistetaan ehkä paremmin päinvastainen Matt 12:30 "Joka ei ole minun puolellani, se on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa." Nämä sanat ovat kuitenkin suunnatut niille, jotka epäilivät Jeesuksen tekevän ihmetekoja pahan hengen voimalla. Mutta valtakunnan rajapyykkejä oman ymmärryksensä mukaan pystyttäville opetuslapsille sanotaan täysin päinvastoin: joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.
Miten suhteutua henkisyyteen, joka puhuu rakkaudesta, tuonpuoleisesta ja jopa enkeleistä olematta eksplisiittisesti kristillistä? Oikeaoppinen kristillisyys voi tietysti tuomita sellaisen, jos siinä ei puhuta Kolmiyhteisestä Jumalasta tai mainita nimeltä Jeesusta Kristusta. Mutta olisiko lupa ajatella, että kaikki usko hyvyyteen, totuuteen ja kauneuteen on peräisin Jumalasta ja siinä on vähintäänkin liittymäkohta kristillisyyteen. Se tarvitsee kyllä lisävalaistusta, mutta ei siitä parannusta tarvitse tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti