Matt. 2:13-21 (Viatt.l.pvä, evankeliumi)

Joulun synkin tarina kerrotaan Matteuksen evankeliumissa. Kun Herodes sai tietää, että Betlehemissä oli syntynyt juutalaisten kuningas, tämä pelkäsi vastasyntyneen uhkaavan oman dynastiansa valtaa. Herodes yritti huiputtaa itämaan tietäjät paljastamaan lapsen sijainnin. Tietäjät saivat kuitenkin unessa varoituksen Herodeksen pahoista aikeista ja palasivat salaa kotimaahansa kertomatta, mihin tähti oli heidät johdattanut.
Kun Herodes kuuli tästä, hän määräsi kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset Betlehemissä ja sen ympäristössä surmattavaksi. Dynastian valta oli turvattava hintaan mihin hyvänsä, tarvittaessa lasten verellä.

Tarina Betlehemin lastenmurhasta on elänyt länsimaisessa kulttuurissa kaksi vuosituhatta. Sen muistoksi 28. joulukuuta vietetään monissa maissa viattomien lasten päivää.
Suomalaisessa jouluperinteessä tarina on elänyt Tiernapoikien säkeessä, jossa Herodes käskee Knihtiä: ”tapa ja virtaan heitä kaikki kaksivuotiset poikalapset ja sitä nuoremmat, kunnes olet tavannut sen äsken syntyneen juutalaisten kuninkaan.”
Tarinan tarkoitus on korostaa Herodeksen pahuutta. Harva asia on moraalisesti yhtä yksiselitteinen kuin se, että lapsia ei saa vahingoittaa. Lapset ovat arvokkaita ja yhteisön tärkeimpiä tehtäviä on suojella lapsiaan.

Valitettavasti moraalinen toiminta on aina helpompaa teoriassa kuin käytännössä. Tämä on nähty suomalaisessa keskustelussa al-Holin leirin lapsista ja lasten äideistä.
Herodekselle yhden poikalapsen syntymä oli niin suuri uhka, että hän oli valmis uhraamaan koko joukon viattomia lapsia. Kaksituhatta vuotta myöhemmin me Suomessa olemme tilanteessa, jossa al-Holin leirin lasten hengen pelastaminen saattaa tarkoittaa, että lasten todennäköisesti radikalisoituneet äidit on myös tuotava Suomeen. Monille tämä hinta on liian korkea.

Toisin kuin Herodes, emme surmaa lapsia itse, mutta emme kovin innokkaasti ole pelastamassakaan. Ja toivomme että tämä aste-ero poistaa moraalisen ongelman.
Samalla, kun mietimme, mikä on oikein ja kuinka toimimme, kannattaa ehkä muistaa, että Herodeksen toimet eivät näyttäytyneet jälkipolville viisaana varovaisuutena. Pikemminkin Betlehemin lastensurmia on pidetty kertomuksena julmuudesta ja moraalittomuudesta.


(tietokirjailija Andrei Sergejeffin kolumni Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa joulun alla 2019)

Matt. 3:17 (1. su loppiaisesta, 1.vsk ev)

 Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt

Latinaksi on mahdollista sanoa:"Tämä on minun rakas Poikani, jossa minä olen mieltynyt itseeni" (in quo mihi conplacui). Keskiaikaiset kommentaattorit tulkitsevat sanat trinitaarisesti: Pojassa Isä on mielistynyt itseensä Jumalana, ja tuo mielistyminen on itse Pyhä Henki. Richard St. Viktorilainen toteaa, että ei ihme, että opetuslapset kaatuivat maahan kuullessaan nämä sanat, sillä ne ylittävät täydellisesti ihmisymmärryksen rajat kertoessaan Jumalan persoonien erillisyydestä luonnon ykseydessä.

Teknisesti kyseessä on Vulgatan käännöskukkanen, jolle UT:n kreikankielinen teksti ei anna erityistä pontta. Silti se sisältää teologisesti pohtimisen arvoisen ajatuksen. Kristuksessa Jumala on vihdoin itselleen mieliksi. Vanhan testamentin hämärät ja ristiriitaiset kuvat Jumalasta kirkastuvat ja Jumala voi viimein sanoa:"Minä olen se joka minä olen" (hepreassa mahdollista kääntää myös "tulen olemaan se mikä olen" 2.Moos.3:14).

Kun kyselet sanan "Jumala" mielekkyyttä ja mahdollisuutta, tule katsomaan tilannetta, jossa Jumala on itse itseensä tyytyväinen : hän on syntynyt ihmiseksi, ottanut omakseen ihmisyyden. Kerrankin Jumala on ihmisiksi! 

Johannes Brenzin joulusaarna

"MINÄ ILMOITAN TEILLE SUUREN ILON"

Württembergin reformaattori Johannes Brenz (1499-1570) oli Lutherin läheisimpiä teologisia liittolaisia, jonka joulumietteet miellyttävät erityisesti suomalaisen Luther-tutkijan mieltä.

"Minkä hedelmän tämä syntymä on tuonut ihmiskunnalle? Ensimmäiseksi, tuo syntymä tarkoittaa, että Jumala on kulkenut näkyvästi tämän maan päällä. Ennen Kristuksen syntymää Jumala ei ollut koskaan näkyvänä ihmisten keskellä. Vaikka hän toisinaan ilmaisi läsnäolonsa patriarkoille näkyvin merkein, nuo merkit eivät kuitenkaan olleet yhtä Jumalan persoonan kanssa. Nyt kun Jeesus Kristus, Jumalan todellinen ja ikuinen Poika, on syntynyt ihmiseksi Neitsyt Mariasta, siinä on tosi Jumala tullut ihmisten nähtäväksi, ja kun näet tuon lapsen seimessä makaamassa, näet todellisen, ikuisen Jumalan, meidän Herramme.
Edelleen, Jumala tuli maailmaan ja syntyi ihmiseksi, jotta ihmiset tulisivat Jumalan luo ja hänen kauttaan heistä tulisi jumalia! Sillä vaikka ihmiset ovatkin alussa luodut Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi, he ovat synnin tähden joutuneet Paholaisen vallan alaisuuteen. Mutta sen jälkeen kun Kristus tuli tähän maailmaan ja syntyi ihmiseksi, hän antoi ihmisille voiman tulla Jumalan lapsiksi; samalla tavalla kuin hän itse on luonnoltaan Jumala, ihmiset tulisivat hänen kauttaan adoptoiduiksi jumaliksi. Kristuksen syntymä tuo siis meille sen hyödyn, että kun me nemme hänet, emme vain näe totista ja ikuista Jumalaa, vaan myös meistä, kun uskomme häneen, tulee taivaallisia Jumalia, meistä jotka ennen olimme vain maallisia ihmisiä.
Toiseksi, Kristus on tuonut syntymänsä kautta vanhurskauden maailmaan. Kristuksen syntyessä maailmaan tuli yksi ihminen, joka oli todella vanhurskas. Hän ei tullut nauttiakseen yksin vanhurskaudestaan, vaan siksi, että jokainen joka häneen uskoo, tulisi hänen tähtensä Jumalan edessä vanhurskaaksi. Viimeksi, Herra Kristus on syntymällään tuonut ikuisen elämän. Kaikki ihmiset olivat synnin tähden kuoleman alaisia ja heidän oli pakko kuolla. Mutta nyt syntyi ihminen, joka voittaa kuoleman. Tämä on Kristuksen syntymän hedelmä."
(Catechismus. Pia et utili explicatio illustratus 1556, 138-140)

Mal. 3: 23-24 (3. adv., 2.vsk 1.lk)

Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.

Lähisuhteiden eheytyminen on Jumalan valtakunnan merkki, vai kuinka? Miika 7:6 kuvaa sekasorron aikaa, jolloin ihmisen viholliset ovat oman talon väkeä. Tosin Jeesus itse sanoi tulleensa nostaman pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan (Matt. 10:35). Siirak 48:10 todistaa Eliasta: "Näin on sinusta kirjoitettu tulevan tuomion sanoissa: sinä lepytät Herran vihan jo ennen kuin se leimahtaa, käännät isien sydämet lasten puoleen ja saatat ennalleen Jaakobin heimot." Juuri tähän Mark 9:12 (par.) viittaa sanoessaan että Elia (ts. Johannes Kastaja) tulee ensin ja panee kaiken taas kohdalleen. Luuk 1:17 tradeeraa Malakian kohdan sanoen: "Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin." Septuagintassa lasten sydänten kääntyminen ilmaistaan "kääntää ihmisen sydämen hänen lähimmäisensä puoleen."

Vanhempien ja lasten välinen kunnioitus nähdään tässä niin merkityksellisenä, että se suorastaan suojelee maailmaa tuholta. 

Tit. 2:11-14 (jouluyö, 2.lk)

 Caesarius Arleslainen (470-542) kehottaa joulusaarnassaan kristittyjä valmistamaan Vapahtajalle sijan täynnä kärsivällisyyden hyveitä, seimen josta tulee hyvän elämän kukkasten tuoksua. 

"Ottakaamme pieni Herra sydämeemme: kasvakoon hän siellä, vahvistukoon uskon kautta ja varttukoon nuorukaiseksi elämämme askelissa ja harjoittakoon meissä voimaansa, josta evankeliumissa kerrotaan."

 Vapahtaja löytää meissä sokean, jolle hän voi antaa näön ja ramman, jonka hän saa kävelemään. Hän voi herättää kuolleita, kun hän saa syntiin langenneen katumaan tekojaan. Jopa hautaan lasketun hän voi kutsua elämään, kun hän saattaa parannukseen sellaisen, joka tekee syntiä pinttyneen tottumuksen voimasta. Jos tunnemme olevamme paatuneita synnintekijöitä, ei pidä viivytellä Herran luokse tulemista, sillä hän on tullut herättämään kuolleita, jos he vain haluavat tulla.

 "Ei Herra halunnut tuottaa syntymällään kuolemaa ihmissuvulle, vaan hän tuli ihmiseksi, ettei hänen luomansa ihminen hukkuisi."

Siksi hän ei ainoastaan syntynyt, vaan myös kantoi rangaistuksemme ristillään ja laskeutui helvetin syvyyksiin asti, voittaakseen paholaisen riistämät ihmiset omikseen ja lahjoittaakseen heille ikuisen elämän. 

Kun Caesarius oli päässyt tähän asti, hän huomasi, että hän oli eksynyt kauas joulun tapahtumista. Hän kuitenkin puolustautui sanoen, että Herran syntymää ei voi julistaa ilman hänen kärsimystään, eikä hänen kärsimystään ilman hänen kunniallista syntymäänsä. 

"Kristus syntyi kärsiäkseen. Hän kärsi kuollakseen. Hän kuoli laskeutuakseen helvettiin. Hän laskeutui sinne pelastaakseen kuolleet. Vaikka hän Jumalana ei voinut kärsiä, hän yhdisti ihmisluonnon omaan jumaluuteensa ja alensi itsensä niin että (vaikka hän oli Jumala) hän syntyi ihmiseksi ja ihmisenä hän nousi jälleen Jumalan luokse kuoleman voittajana."

Niinpä Caesarius sanoo, että tie tuli vaeltajan luokse, tuomari tuli syyllisen luokse, lääkäri sairaan luokse ja elämä kuolleen luokse. Tämä on täysin ansiotonta lahjaa. Mutta mitä se merkitsee meille nyt? Sitä, että hän on puhdistanut meidät "omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää." Meistä on maksettu kallis hinta, meidän on ymmärrettävä oma arvomme! 

[Caesarius Arleslainen, saarna n:o 190]