Ps. 80:15-20 (2. adventti, psalmi)

Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.


"Auta meidät ennallemme." Terveellä ihmisellä on tuhat toivetta, mutta vakavasti sairastuttuaan hän toivoo vain, että kaikki olisi niin kuin ennen. Tämän elämänviisauden muistan lukeneeni Hilkka Olkinuoralta.


Se, että kaikki olisi niin kuin ennen, ei ole välttämättä hurskas tai viisas toivomus (vrt. Saarn 7:10). Mutta ihmisen alkuperä on Jumalan yhteydessä, ja siksi kaipaus Jumalan puoleen on halua palata. Pelastus merkitsee ihmisen ja Jumalan alkuperäisen suhteen ennalleen saattamista. Psykologit puhuvat kaipuusta alkuyhteyteen, vauvan kokemaan symbioosiin äitinsä kanssa. Usko viittaa vielä syvemmälle.


Tämä voidaan kääntää myös:"Käännä meidät." Augustinus sanoo: sillä me olemme kääntyneet sinusta pois, ja ellet sinä käännä meitä, me emme palaa takaisin. Käännyttäminen ei ole ihmisen tehtävä - sitä kutsutaan oikeutetusti hengelliseksi väkivallaksi. Jumala yksin käännyttää niin, että siitä seuraa jotain hyvää.


"Anna meidän nähdä kasvojesi valo." Jumalan kasvot eivät koskaan ole pimeät, mutta hän kätkee kasvonsa Kristuksen ihmisyyteen, josta emme osaa häntä tunnistaa. Myös syntimme kätkee meiltä Jumalan kasvot, niin että näemme niissä vain pelkomme, vihamme ja epätoivomme peilikuvan. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle, pyydetään Herran siunauksessa. "Vain silloin pelastumme." Kun näemme, miten täynnä rakkautta Isän sydän on.

Ilm. 3:20–22 (1. Advemtti, 3.vsk 2.lk)

 

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Millainen on kolkutus, joka kuuluu sydämemme ovelta? Onko Jeesus kuin Iso Paha Susi, joka jyskyttää ovella uhaten puhkua ja puhaltaa sen nurin, jollemme avaa suosiolla? Vai onko hän syyttävän omantunnon kolkutus, joka saa meidät tuntemaan itsemme huonoksi elämämme parhainakin hetkina? En usko. Mielestäni Ilmestyskirjassa kuvattu kolkutus on sama, jonka Laulujen laulu kuvaa näin:

"Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani, pieni kyyhkyni, kaikkeni! Tukkani on kasteesta märkä, yön pisarat noruvat hiuksillani." (Laul. 5:2)

Jeesuksen kolkutus on hyvin hiljainen. Sen paljastavat sanat "jos joku kuulee." Arjen kiireessä ja pauhussa tuo hiljainen, rakastava kolkutus sydämemme ovella jää huomaamatta. Täytyy olla vaiti, hiljentyä kuuntelemaan, että sen voi kuulla. Hän odottaa, että ovi avataan sisältäpäin.

Mitä asiaa Jeesuksella on, jos päästän hänet sisään? Nuhteleeko hän minua synneistäni, julistaako minulle uskontoa? Hän sanoo, että me aterioimme yhdessä, minä ja hän. Se on läheinen ystävyyden osoitus. Aterioimisesta syntisten kanssa häntä moitittiin jo maallisen vaelluksensa aikana. Hän oli perso hyvälle ruoalle ja huonolle seuralle.

Ilmestyskirja on maltillisempi kuin Laulujen laulu. Jälkimmäisessä hän pyrkii nimittäin kanssamme petiin

Ps. 143:1-10 (Tuomiosunn. psalmi)

Septuagintan mukaan:
Herra, kuule rukoukseni, ota totuudessasi pyyntöni vastaan. Sinä vanhurskas, kuuntele minua!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään elävä ole syytön.
riippuen siitä, onko hepreassa r vai n, se voi olla "totuudessasi" tai "sanassasi."Rukouksen kuulemisen perusta ei ole rukoilijan totisuus eikä hurskaus, vaan Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus. Yksikään ihminen ei ole vanhurskas Jumalan edessä, ei yksikään elävä (Job. 9:2) eivät edes enkelit.
Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän alentaa elämäni maahan, hän panee minut istumaan pimeyteen niin kuin kauan sitten kuolleet. Henkeni on lopussa, sydämeni jähmettyy.
Saatana yrittää saada sinut luopumaan uskosta, se kertoo ettei ole olemassa mitään muuta kuin tämä sielun autius ja tyhjyys. Olla vainottu (persecutus) on sitä, ettei saa rauhaa, on nöyryytetty ja kaiken arvostuksen menettänyt niin omissa kuin muiden silmissä. Pimeyteen joutuminen on näköalojen puutetta ja sicut mortuos antiuos sitä että nyt se on loppu, kerta kaikkiaan.
Minä muistelen muinaisia päiviä ja mietin kaikkia tekojasi, minä ajattelen sinun kättesi töitä.
Vastalääkkeenä epäuskon hyökkäyksille on Jumalan pelastustekojen muisteleminen, jopa koko luomakunnan ihailu, sillä se kertoo Luojastaan.
Minä levitän käteni sinun puoleesi. Sieluni odottaa sinua kuin vedetön maa. Kuule minua pian, Herra. Henkeni jo sammuu. Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen niiden kaltainen, jotka vaipuvat hautaan. Jo varhain armosi kuulukoon minulle, sillä sinä annat minulle toivon. Herra, opeta minulle tie, jota kuljen, sillä sinun puoleesi kohotan sieluni. Vapauta minut vihollisistani, Herra, sillä sinun luoksesi minä pakenen. Opeta minua täyttämään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun hyvä Henkesi johdattakoon minua tasaista maata.
Syy- ja seuraussuhde: Jumala opettaa minua täyttämään tahtonsa, koska hän ON minun Jumalani.

Mark. 13:33-37 (Valv. 2.vsk ev)

Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee.
Valvomisesta puhuvat kaikki evankelistat. Vain Markus puhuu palvelijoiden työnjaosta. Minä en tiedä, miksi minua lohduttaa ajatus siitä, että jokaisella kristityllä on oma tehtävänsä. Ovenvartijana on kukin vuorollaan. Asialla on merkitystä. Jos valvominen on vain individualistinen suoritus, se tarkoittaa: voi minua jos en jaksa valvoa. Epäilemättä tätäkin on syytä toisinaan korostaa. Omaa terveyttäni ja raittiuttani ei voi kukaan muu valvoa. Mutta kuuluminen Jumalan perheväkeen tarkoittaa sitä, että aina on joku, joka on hereillä. Minä saatan torkahtaa ja eksyä harhaan. Se ei ole kohtalokasta, kunhan pidän silmäni ja korvani auki ja olen valmis oppimaan myös toisilta. Aina on joku joka valvoo.
Hän tulee äkkiarvaamatta.
Erilaisen apokalyptisen kirjallisuuden tarkoitus on opettaa kristittyjä lukemaan ajan merkkejä. Raamatun profetiat toteutuvat - Jeesus tulee pian! Vaikka Ilmestyskirjan lukeminen herättää luonnollisesti inhimillistä uteliaisuutta tässä suhteessa, merkkien tarkkailussa kannattaa olla Uuden testamentin valossa suurpiirteinen. "Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista" (Matt. 25:44) Tämä ei tarkoita että maailma ei aavista, Jeesus sanoi sen opetuslapsilleen. Ylösnoussut Jeesus sanoi: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut." (Apt. 1:7)

Jer. 29:4–7 (24. su helluntaista, 2.vsk 1.lk)

Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.

Jos on olemassa vastakohta salaliittoteorioille, se on tämä. Salaliittoteoreetikko näkee pahoja juonia ympärillään: koronapandemia on maailmaa hallitsevan eliitin suunnitelma tappaa väestöä rokotusten avulla, ilmastonmuutos on huijausta ja lapsille syötetään gender-ideologiaa.

Jeremia sen sijaan kirjoittaa ihmisille, joilla olisi kaikki syy nähdä elämänsä synkkänä. Heidän pyhä kaupunkinsa on tuhottu, vääräuskoiset ovat vallanneet sen. Heidät on viety pakkosiirtolaisuuteen pakanamaille. Voivatko he edes harjoittaa uskontoaan siellä? Psalminkirjoittajakin sanoo: "Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?"(Ps. 137:4) Näytti siltä, että ainoa keino selvitä israelilaisena on ghettoutua, kieltäytyä kotiutumasta Babyloniaan. Onhan Babylon halki koko Raamatun nimi sille jumalattomalle maailmalle, josta Herran astioiden kantajia kehotetaan kiirehtimään pois (Jes.52:11, Ilm.18:4). Uskovilla ei ole siihen mitään osaa, eihän?

Jeremian viesti on tätä taustaa vasten ihan käsittämätön. Se on todellakin päinvastainen suhtautuminen ympäröivään todellisuuteen kuin salaliittoteorioiden hellimä. Nähkää ympärillänne mahdollisuuksia, tehkää vieras ja vihamielinen maa kodiksenne. Tehkää hyvää, vaikka teille on tehty pahaa. Rukoilkaa sen kaupungin - Babylonin(!) - puolesta, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.

Meidän on nähtävä kauneutta sielläkin, missä se kätkeytyy silmiltämme. Meidän on hyväntuulisuudessamme oltava todistajia toisesta maailmasta. Kristitylle jokainen paikka ja jokainen aika on oikea aika ja paikka palvella Jumalaa.