Minä olen vain heikko ihminen ja elän vain lyhyen aikaa
Keskiajan merkittävin johtamisopin käsikirja, Gregorius Suuren Regula pastoralis ohjaa hengellistä johtajaa ennen kaikkea nöyryyteen ja omien rajojen tuntemiseen. Teoksen ensimmäinen osa päättyy näin:
Tutkikoon siis jokainen, joka rohkenee pyrkiä piispan virkaan, itseään: hallitseeko vääryys sinua itseäsi? Pyrkiikö sellainen, jota rumentaa hänen oma rikoksensa, esirukoilijaksi toisten syntien puolesta? Siksi Moosekselle sanottiin: ”Sano Aaronille: Kukaan jälkeläisesi, jolla on jokin ruumiinvamma, ei saa milloinkaan tulla uhraamaan ruokaa Jumalalle.” Toisin sanoen hän ei saa olla ”sokea eikä rampa, hänen nenänsä ei saa olla liian pieni tai suuri koukkunokka, ei jalka- tai käsipuoli, kyttyräselkäinen tai kitukasvuinen, jonka silmäterä on samentunut tai jolla on ihottuma, rupitauti tai tyrä.” (3. Moos. 21:17-21)
Sellainen ihminen on sokea, joka ei tunne kontemplaation taivaallista valoa. Nykyisen elämän pimeys painaa häntä niin raskaasti, ettei hän tunne eikä kaipaa tulevaisuuden valoa, eikä liioin tiedä, minne hänen askeleensa johtavat. Hanna profetoi tästä sanoen: ” Hän pitää huolen omiensa askelista, mutta pahat joutuvat pimeyteen.” Rampa on puolestaan sellainen, joka kyllä näkee tien mitä pitäisi kulkea, mutta häneltä puuttuu luonteen lujuus, niin ettei hän kykene sitä kulkemaan. Häilyvä hartauden tunne ei kasva vakaaksi tottumukseksi, joka tukisi häntä hänen halussaan hyveeseen. Niinpä hän ei kykene sitä toteuttamaan. Paavali sanoo tästä: ”Oikaiskaa siis hervonneet kätenne ja halvaantuneet polvenne! ’Kulkekaa suoria polkuja’, jottei ontuva jalka menisi sijoiltaan vaan pikemminkin parantuisi.”
Pieninenäinen on sellainen, jolla ei ole tarvittavaa arvostelukykyä. Nenän avulla erotamme tuoksun löyhkästä. Sen tähden nenä kuvaa arvostelukykyä, jolla vaalimme hyveitä ja kartamme paheita. Siksi Laulujen laulun morsianta ýlistetään: ”Sinun nenäsi on kuin Libanonin torni.” Pyhä kirkko tähystää arvostelukyvyn avulla eri suunnista tulevia kiusauksia ja näkee jo kaukaa tulossa olevat paheiden hyökkäykset. Toisaalta on niitäkin, jotka uppoutuvat liian yksityiskohtaisiin selvittelyihin, koska eivät halua vaikuttaa tyhmiltä. Heistä sanotaan, että nenä ei saa olla liian suuri eikä koukkunokka. Liian suuri koukkunokka on arvostelukyvyn liiallinen pikkutarkkuus, joka lopulta tekee asiat niin vaikeiksi, ettei ihminen enää osaa toimia.
Jalka- tai käsipuoli tarkoittaa ihmistä, joka ei kykene lainkaan kulkemaan Jumalan tiellä eikä tee mitään hyvää. Toisin kuin rampa, jota heikkous estää toteuttamasta hyviä aikomuksiaan, jalka- tai käsipuoli ei edes yritä, vaan tie pysyy hänelle täysin tuntemattomana.
Kyttyräselkäinen on maallisten huolien alaspäin painama. Hän ei kykene nostamaan katsettaan ylös taivaaseen, vaan hänen kasvonsa ovat aina suunnattuina maahan, jota hänen jalkansa tallaavat. Jos hän joskus kuulee puhuttavan taivaan kodista, kieroutuneen tottumuksen paino estää häntä kohottamasta sydämensä katsetta. Arkiset asiat ovat painaneet hänet niin alas, ettei hän kykene suoristamaan sieluaan. Psalminkirjoittaja sanoo heistä: ”Minä olen kurja, olen painunut kokonaan kumaraan.” Totuus itse moittii tällaisia ihmisisä sanoessaan: ”Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa.”
Silmäterän samentuminen taas tarkoittaa sitä, että ihminen kyllä tuntee totuuden, mutta lihalliset teot tulevat esteeksi. Sameasilmäisen silmäterät ovat itse asiassa terveet. Mutta silmäluomeen kertynyt neste tekee sen painavaksi, ja sen paino vahingoittaa lopulta silmäterääkin. Joidenkin ihmisten nautinnonhalu estää heitä toteuttamasta sitä, minkä he sisimmässään näkevät oikeaksi. Paha tottumus hämärtää heidän näkökykynsä. Sameasilmäinen on luonnostaan suuntautunut oikein, mutta huonot tavat vievät väärään suuntaan. Heistä enkeli sanoo: ”Voitele silmävoiteella silmäsi, niin näet.” Silmien voiteleminen silmävoiteella tarkoittaa sitä, että tuemme sitä terävänäköisyyttä, jolla näemme totuuden kirkkaasti, tekemällä hyviä tekoja.
Silmäterä voi olla myös valkoisen kalvon peitossa. Se tarkoittaa sitä, että ihminen ei näe totuuden valoa, koska hänen kuviteltu oma viisautensa tai hurskautensa peittää sen. Musta pupilli näkee, mutta jos siinä on valkoinen kalvo, se ei näe. Kun ihminen ymmärtää olevansa tyhmä ja syntinen, hän näkee sisäisen valon kirkkauden. Mutta jos hän ajattelee että hänellä on vanhurskauden ja viisauden valo, hän sulkee itsensä Jumalan tuntemisen ulkopuolelle. Mitä korkeampia kuvitelmia hän itsestään elättää, sitä vähemmän hän voi ymmärtää todellista valoa. Tällaisista ihmisistä sanotaan: He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi.
Jatkuva ihottuma (scabies) tarkoittaa sitä, että ihminen on jatkuvasti antautunut hillittömyyteen. Ihottumassa sisäelimien polte näkyy ihon pinnassa. Se on hyvä kuva himosta: jos kiusaus ei etenisi ajatuksista tekoihin, sisäinen polte ei puhkeaisi ihoon eikä se valtaisi ruumista ulkoisesti. Jos kiusausta ei hillitä ajatuksissa, se alkaa vallita ihmisen toimintaa. Paavali haluaa puhdistaa tällaista ihottumaa, kun hän sanoo: ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus.” Hän haluaa sanoa, että on inhimillistä tuntea kiusausta sydämessään, mutta perkeleellistä antaa sille taistelussa periksi ja toteuttaa sitä teoissaan.
Rupitautinen (impetigo) on sellainen, jonka sielua ahneus autioittaa. Tuo tauti on sellainen, että jos sitä ei hoida varhaisessa vaiheessa, se leviää hallitsemattomasti koko kehoon. Se valtaa ruumiin kivuttomasti ja kantajansa huomaamatta tuhoaa hänen jäsentensä kauneuden. Samalla tavalla ahneus turmelee sen sielun, joka on siihen kiintynyt. Se tarjoaa sielulle aina vain uutta tavoiteltavaa, mikä herättää vihollisuuden, mutta sielu ei tunne tuskaa, sillä ahneus lupaa sille suuren palkkion synnistä. Jäsenet kuitenkin menettävät kauneutensa, mikä tarkoittaa, että hyveiden kauneus katoaa, kun ahneus turmelee sielun kaikenlaisilla paheilla ja näin koko keho on ruven peitossa. Paavali sanoo: ”Rahanhimo on kaiken pahan alku.”
Tyrä (ponderosus) tarkoittaa sitä, että ihminen ei kylläkään toteuta häpeällisiä himojaan, mutta vaalii niitä jatkuvasti mielessään. Hän ei suinkaan etene sopimattomiin tekoihin, mutta nauttii mielessään hillittömistä ajatuksista ilman katumuksen häivää. Tyrä syntyy niin, että sisäelimistä kertyy nestettä sukuelimiin, mikä tuottaa kiusallista ja tuskallista turvotusta. Voidaan sanoa, että tyrä on sillä, jonka ajatukset ovat aina alhaisia ja hävyttömiä ja joka kantaa turmeluksen painoa sydämessään. Vaikka hän ei toteuta pahoja ajatuksiaan, hän ei pääse niistä sydämessään irti. Hän ei kykene myöskään kunnolla hyviin tekoihin, koska häntä painaa tämä salainen turmeluksen taakka.
Jos tällaiset paheet painavat jotakuta, hänen ei pidä tulla uhraamaan Herran leipää. Ihminen, jota painavat hänen omat syntinsä, ei voi pyyhkiä pois toisten syntejä.
Regula pastoralis 1.11.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti